Satyr Brews Menace IPA

Maalin kuivumista odotellessa taukojuomaksi nappasin ateenalaisen panimon west coast IPA -tyyppisen oluen. Kauniin samean oranssi matkamuisto-olut Ateenan Brew Street-olutkaupasta ei erityisemmin kuohua, pullon pohjalle jäi alkuun hiivaa. Tuoksu on hedelmäinen sitruspommi. Maku on makeampaa greippiä, humalaa, purevaa humalointia. Suu jää vähän poreilemaan raikaasta kitkeryydestä, samalla kun nieluun kadonnut olut kuivattaa suun. Kiva greippinen olut todistaa että Ateenassa osataan. IBU 40, 330 ml, 5,2 %,  5/5

Lenny's Beers IPA W. / Herkules & Endeavour

Opin taas kerran että kunnon työkaluilla homma sujuu, katon maalaaminen onnistuu paljon helpommin pitkävartisella telalla verrattuna perinteiseen telaan. Sama pätee oluen juomiseenkin parempaa olutta on mukavampi juoda. Berliininreissun matkamuistopullo sisälsi sameaa ja kultaista olutta. Vaahtoa syntyi vähän. Tuoksu on makeahkoa mallasta. Maistamisen jälkeen tuoksuun liittyy myös sitruuna. Maku on kirpeää, kuivaa ja humalaista. Hiilihapot ovat teräviä vähän pistäviäkin. Humalat ovat saksalainen Herkules ja brittiläinen Endeavour, ihan osuva kombo. Katkeruutta tai jopa vähän happamuutta löytyy reippaasti. 0,33 l, 6,0 %, 4/5

Espoon Oma Panimo Cheers From Metro IPA

Sellon Alkosta ostettu matkamuisto Espoosta on melko vaaleaa, kellertävään taipuvaa vähän sameaa IPAa. Pullo tuntuu todella isolta, etiketissä on taas postikortti Espoosta. Tuoksussa on vähän greippiä. Vaahtoa on vähän. Maku on ensihörpyllä vähän vaimea, runsas hiilihapotus ehkä taittaa terää. Lopulta greippi ja mäntyhalko saapuvat laiturille, mukavasti ehtivät mukaan metroon ennen ovien sulkeutumista. On sanottu että Espoossa ei oikein ole mitään omaa juttua, mutta onhan siellä ainakin oma panimo ja sen metro. Lopulta puumaisuus hiukan häiritsee. 0,5 l, 5,0 %, 4/5

Berliner Pilsner

Matkamuistoni Berliinistä tuo mieleen hienosti Berliinin. Päivittäin aina aamuisin mietin että mihin kellonaikaan näen ensimmäisen ihmisen, jonka kädessä on avattu pullollinen olutta. Eipä tarvinnut koskaan kovin pitkään jännittää, vaikka ihan aamusta aloitin tarkkailun. Vain valokuvaa varten kaadoin pikkutilkan lasiin, muuten nautiskelin berliiniläiseen tyyliin suoraan pitkäkaulaisesta pullosta. Olut on kultaista, vaahtoa ei juuri kerry. Tuoksu on maltainen, vähän pihkainen, makeahko ja hienoista katkeroa. Maku toistaa tuoksun kuin kopiokone. Pullosta juotuna maku tuntuu ensin ohuemmalta, mutta pienen kuplinnan jälkeen se täydentyy maltaiseksi. En kyllä arvaa lähteä berliiniläistyyliselle kävelylle pullollisen kanssa, täytyy vaan kävellä sisätiloissa, josko saisi palan Berliinin tunnelmaa samalla tänne. Kyllähän tässsä taitaa tulla plussaa tunnelmasta, mutta silti oikein hyvää, arvio on kuitenkin oikein. 0,5 l, 5,0 %, 4/5

Labietis Aroniju Ragana Berry Ale

Viimeinen riikalaisesta kioskista ostettu matkamuisto oli odotellut sopivaa hetkeä jonkun aikaa. Olin ajatellut että voi olla vähän liian makeaa, joten vasta nyt kirpputorikierroksen jälkeen iltapäiväolueksi uskalsin ottaa blogitettavaksi tämän. Väri on täydellisen kaunis rubiini. Vaahto on pinkkiä. Marja taitaa olla aronia, sehän on kait oikein superfoodia ja terveellistä. Ilmankos olut on aika pahaa. Happamuutta on reippaasti, hiivaa ja sementtiä, loppumaussa on sitten aroniaa. Puolivälissä pulloa ajattelee, että tämän jälkeen pitää kyllä nopeasti saada jotain kunnon olutta tai kaataisiko loput vaan viemäriin. Olisipa edes vähän makeutta. 0,5 l, 5,1 %, 1/5

Käbliku Penumbra Imperial Stout

Yksi matkamuisto tartonreissulta oli parivaljakko pölvämaalaisen Käbliku-panimon mustaa olutta, toinen oli normiversio ja toinen oli komeampi tynnyrikypsytetty, vahalla sinetöity, tavallisempaa versiota en kauaa pystynyt säilyttämään. Auringonpimennykseen viittaava olut on mustaa, heikosti vaahtoavaa. Tuoksu on tumma. Maussa on kahvia, suklaata, alkoholia, paahdetta, humalaa. Maku on todella pehmeä. Jälkimaussa makeus hyppää esille, vähän rommiakin. Mieleen palaa tartolaisen DeTolly-barin seinällä ollut liitutaulu, jossa oli ykkösenä juuri tämä olut, enpä ihmettele enää, fiksuja asiakkaita, jos se oli top-10. IBU76, 0,33 l, 12,2 %, 5/5

Põhjala Prenzlauer Berg Raspberry Berliner Weisse

Itä-Berliiniläisen boheemikaupunginosan mukaan nimetty vadelmainen vehnäolut oli lipsahtanut kahdesti matkamuistovalikoimaan, ensimmäinen pullollinen pääsi blogitettavaksi. Tuoksu on vahvan vadelmainen. Väri on vähän likaisen punainen, vaahto katoaa nopeasti. Pullon pohjalle on jähmettynyt hiivaa. Juodessa vastaan työntyy vahva vattumehun tuoksu. Maku on hapan, vadelmainen, laktoosi tasottaa happamuuden ovelasti. Hiilihappo kuplii reilusti suussa, kuin kuohuviiniä. Ei ole pahaa, mutta jotenkin tyhjää, makuja on, mutta ei oikein sytytä. Berliiniläisessä hipster-baarissa maistuisi varmasti, pitäisi varmasti käydä tutustumassa. 0,33 l, 4,5 %, 3/5

Valmiermuiža Tumšais Alus

Matkamuistoksi Riikan lentokentältä nappasin yhden oluen, saman oluen bongasin myös Alkon hyllyltä. Pohjois-Latviassa Valmieran kartanopanimossa valmistettu olut on ruskeaa, panimosta löytyy lisää juttua. Oluen päälle muodostuu komeaa vaahtoa, joka katoaa. Mallas tuoksuu. Maku on myös maltainen. Puhtaan kliininen olut on ihan ok, mutta ei kovin erikoista. Siirappista makeutta löytyy maussa, hasselpähkinää ei niinkään. Lasin vajetessa oluesta jotenkin oppii pitämään ehkä lämpötila oli aluksi liian alhainen, suositus olisi 10-12 astetta. Lisätään vielä lopuksi, että paranee vaan mitä enemmän tätä maistelee, vaikka ohuus vähän häiritsee välillä. 0,5 l, 5,8 %, 4/5

Espoon Oma Panimo Cheers From Suvela Paikallinen Pils

Matkamuistoni Espoon Sellon Citymarketista sopi mukavasti saunajuomaksi. Postikortin muotoon tyylitelty takaetiketti varoittelee hauskassa tekstissä vetistelemästä liikaa, tuoksu onkin ruohoista. Olut on kirkasta ja lyhyt hieno vaahto koristaa tuoppia hetken. Maku on vähän ruohoinen tai puinen, aika mieto, pilsneri tuntuu alkuun aika kevyeltä, mutta loppua kohden makua alkaa löytyä. Hiilihappoja on reilusti, maku on puhdasta ja kliinistä. En muista käyneeni Suvelassa, etiketin kuvien perusteella ei ehkä tarvitsekaan. 0,5 l, 4,7 %, 3/5

Laško Zlatorog Temno

Slovenianmatkan viimeinen olutmatkamuisto oli tummaa lageria. Tuoksussa on makeutta, mallasta ja tervaa. Väri on tummanruskeanpunertava. Vaahtoakin on jonkun verran, mutta katoavaista. Kovasti täytyy yrittää hakea kesälomamuistoja, mutta olut ei oikein niitä tuo mieleen. Sloveniassa maistuivat paremmin vaaleat ja jopa vehnäoluet. Helppoa tätä on juoda, ei ihan peruslageria, vaan mallasta ja paahdetta on enemmän. Makeuttakin sopivasti, pientä ohuutta kuitenkin vaanii. Makeus on salakavalaa, hampaisiintarttuvaa jopa, makeutta ei ole kuitenkaan mitenkään liikaa vaan ihan sopivasti. Ei tämä tuonut muistijälkiä kesältä, eikä jättänyt nytkään. 0,50 l, 4,9 %, 3/5

Saku Antvärk Witbier

Tallinnan matkamuisto koki loppunsa sunnuntai-illalla. Hedelmäinen ja vähän nallekarkkinen tuoksu, muuttuu lasissa mahtavaksi vaahdoksi ja vähän samean keltaiseksi olueksi. Maku on mausteinen, vehnäolutmainen, etiketti kertoo että korianteria, kardemummaa ja appelsiininkuorta on käytetty. Olisikohan tuo korianteri vai kardemummako, joka muuntaa makua hiukan tunkkaiseksi tai rautaiseksi. Periaatteessa ihan hyvää, kevyt, miellyttävä kokonaisuus.  Mausteet jäävät kielelle vähän tanssimaan, mutta kun ei kuitenkaan oikein osu. 0,33 l, 4,5 %, 3/5

Hopping Brewsters Dainty Daisy Anglo American IPA

Akaalainen palkittu panimo on valmistanut maitokauppaan sopivan komean oranssisen IPAn. Vaahto on hieno, mutta katoava. Katkerot ovat hedelmäisiä tai greippisiä, harmittavasti maut katoavat nielaisulla. Jälkimaku pölähtää sitten vähän viiveellä, tai ihan vaan jälkikäteen humalat jyräävät. Maku jää kuivaksi tai jopa puiseksi. Vähän kaksijakoinen olut, humalat on ihan mukavat, mutta jotain jää puuttumaan. Jälkimaku on iso. Olut on matkamuisto Espoon Leppävaaran Sellon Prismasta. 55 IBU, 0,33 l, 4,5 %, 3/5

The Crafty Monk's Famous Honey Deliciously Sweet Beer

Tallinnanreissulla poikkesin Olde Hansan myymälään ja ostin sieltä yhden oluen. Myyjä sanoi sen olevan Lehe-panimon panemaa. Olut on tummahkoa hunajaista olutta. Tuoksu on makean maltainen. Juodessa makeus tuntuu lasiin tarttuvana tahmaisuutena. Maussa on myös yrttisyyttä, jopa yskänlääkkeen makua on havaittavissa, maltaisuutta ja kanelia. En käynyt Olde Hansassa syömässä, mutta ei tämä kyllä mikään ruokaolut ole, pikemminkin jälkiruokaolut. Vähän liian makeaa tai sitten pitäisi juoda niin hitaasti. Matkamuistot on aina niin hyviä. 330 ml, 6 %, 4/5 

Lwówek Malinowe

Viimeiseksi matkamuistopullolliseksi Krakovasta jäin Jossun valikoima sydänolut. Punainen etiketti kätkikin sisäänsä punaista olutta, luulin että tässä mentäisiin ihan peruslager-meiningissä. Saunan jälkeen kun terassilla istuskelin ja onnistuin myös löytämään kesän ensimmäisen hyttysen, niin hämmästys oli suuri kun olut olikin punaista. Malinowehan onkin vadelmanmakuista hedelmäolutta. Tuoksu on suoraan vadelmamehupurkista. Maku on kyllä aika samasta purkista. Onkohan tämä nyt olutta ollenkaan. Sokerisuus vähän kertyy liiaksi. Yläetiketissä lukee Browar Lwówek ja luku 1209, koska se ei taida olla kellonaika, niin perinteitä panimolta taitaa löytyä. Puolet pienempi pullo olisi ehkä saanut paremmat pisteet, vähänkin isompi varmaan huonommat.  500 ml, 4,0 %, 3/5

Tatra Mocne

Viikon päätteeksi tietysti saunaolut pitää maistella. Tällä kertaa olueksi valikoitui matkamuisto krakovalaisesta supermarketista. Tatra Mocnen tyyli on etiketistäkin helposti pääteltävissä. Kuparinen lager on voimakasta lageria. Makeaa ja maltaista makua, puhdasta ja suoraviivaista ja vähän alkoholia jälkimaussa. Ei ole huonoin viinalager, jonka olen maistanut. Maku on ihan pehmeä, ehkä perjantai antaa lisäpehmeyttä. 500 ml, 7,0 %, 3/5

Giesinger Untergiesinger Erhellung

Münchenin matkamuistopullo maistui välipäivien palomuurivaihdoksen päätökseksi. Saksalainen helles on täydellinen tai täysin mitäänsanomaton. Vähän likaisen keltainen väritys, tuoksussa oleva hiiva ja mukava vaahto lupaavat hyvää, maku on no, sellaista peruslageria. Vähän kuuusenneulasia, vähän hiivaa,  pikkuhiljaa alkaa löytyä luonnetta, ei ihan karjalaa. Mukava jälkimaku tulee hiivasta, kuusesta ja hiilihapoista. Kaikkea on hyvin vähän ja siitä sitten muodostuu kunnon janojuomaolut. 0,5 l, 5,3 %, 3/5

Lehe Aus Karu Tuleb

Virolaisen Lehe Pruulikodan mausteinen stout taitaa sijoittua jouluolut-genreen, sen verran on mausteita laitettu karhuolueeseen. Tuoksu tuntui vähän viinimäiseltä. Lasissa on kuitenkin mustaa olutta, vaahtoa ei synny, vähän lasin reunalle kuitenkin. Maku on paahteinen, sen päällä leijuu neilikkaa, kahvia ja muita mausteita. Humalat tasottavat lopuksi makua. Makeutta on sopivasti, lakritsa pompsahtaa esille. Välillä havaittavissa pientä ohuutta, vaikka olut on oikeasti oikea makupommi. Oluen oluen tuonut matkamuistoksi Virosta. Pikkujouluhenkisesti ajattelen että hyvää on, maun vahvuus laittaa nautiskelemaan. 330 ml, 7,5 %, 5/5

Volkan Santorini Grey

Oluen tuominen Kreikasta edellyttää, että lentomatkan ajaksi pullon laittaa matkalaukkuun ja kun pullon pohjalla on hiivaa, niin sen selkiytymiseen menee oma aikansa. Aika tuli juuri täyteen ja nautiskelin sitten matkamuistostani. Laavasuodatusta käyttävä santorinilaisen panimon vehnäolut on maustettu hunajalla ja bergamotilla, joka on jonkinlainen sitrushedelmä. Tuoksussa on reilusti bergamottia ja maussa toistuu sama sitrusmaisuus. Väri on tasaisen heleän keltainen, kait se on pakko lisätä ihan nimen vuoksi että pienllä harmaalla lisäyksellä? Hunaja tuo oman pehmeän makeutensa. Laavaa tai tuhkaa tässä ei maistu.Grey oluen nimenä ei ehkä ole kaikkein lupaavin. Jälkimaku tuo mieleen jotenkin muisto siitä että bergamotti-öljyä taidettiin ennenvanhaa käyttää jonain ihmeaineena. 33 cl, 5 %, 4/5

Topelt Pruun Óllenaut

Tarton matkamuistoja riittää ja riittää, tämä taisi olla De Tollyn olutbaarista tämä double brown ale. Tumman ruskea olut kuplii kiihtyvästi pullon avaamisen jälkeen, asettuu sitten onneksi. Olut tuoksuu makealta, vähän pähkinältä, vähän viinimäiseltä. Ensihuikassa maistuu alkoholi ja kuiva suklaa, vaatii vähän nieleskelyä että tälläistäkö tämä nyt on, varsinkin kun tuota vaahtoa täytyi hörppiä, ettei olut kuohunut pullosta yli. Pikkuhiljaa mausta alkaa vähän pitää. Pähkinääkin taitaa olla ja mallastakin löytyy lopuksi, vahvaa on kyllä, makeus jotenkin katoaa tai siihen vaan tottuu, viinimäisyys pulpahtelee välillä pinnalle ja alkoholi kuumentaa nielua. Pahaa vai hyvää, nyt en kyllä toista pullollista viitsisi juoda, mutta joskus voisi maistaa uudelleen. 330 ml, 7,5 %, 3/5

Wychwood Brewery Hobgoblin

Lontoon West Hampsteadin Tescosta tai lihakaupasta nappasin mukaan tällaisen brittiläisen bitterin, taisi olla Tescosta. Olut on makeaa, toffeista, vähän pähkinäistä, tuoksusta tuli mieleen kastanja vai oliko se vaan tuo väri, tuoksussa on myös makeutta reilusti. En saa nyt oikein matkamuistoja tästä oluesta, vähän tahmaista. En saa myöskään oikein sympatiapisteitä tiristettyä edes etiketin peikosta. Mallas maistuu myös. Etiketissä mainitaan vielä että olut on Traditionally Crafted Legendary Ruby Beer, kyllähän tuon rubiiinin värin huomaa valoa vasten katsoessa. 500 ml, 5,2 %, 2/5