Paulaner Hefe-Weißbier Dunkel

Likaisen ruskea aito müncheniläinen vehnäolut maistuu kunnon vehäoluelta. Banaani tuoksahtaa ja maistuu, mutta tumma väri ei kyllä maussa tunnu. Kyllä tällainen vehnäolut sopii heinäkuun helteeseen janojuomaksi ja miksei helmikuuhun sohjon keskellekin. Hiiva eli hefe on aika lievästi esillä. Kyllä tämäkin sahdista muistuttaa. 0,5l, 5,3%,4/5

Vormsi Märtsiõlu

Tallinnan tuliainen paljastui sameaksi märzen-tyyppiseksi sameaksi olueksi tyylikkäässä pullossa. Olut maistuu hiivalta ja jotenkin makealta yhtaikaa, olisiko käyminen jäänyt kesken, no ei nyt sentään. Hetken kesti että keksin että tämähän on vähän niinkuin sahtia. Maku on tasainen, parempiakin on maisteltu. Isoja kulauksia, mutta tympeää makua, maku tosin paranee loppua kohti, kun siihen tottuu, ehkä siis haastavaa. Ei olekaan tympeää, arvostelua parempaa?

33 cl, 5,3%, 3/5

Prykmestar Double IPA

Sekametelisoppaa tai makujen harmoniaa on Uudenkaupungin Prykmestar pannut. Väri on vähän sekava. Pakostikin tämä lauantai-iltapäivällä menee harmonian puolelle. Tuoksu on makeahko ja hiivainenkin, ei lupaa hyvää. Sitten kulaus suuhun ja harmonia alkaa: vähän makeutta ensin alkuun, sitten havaitsee että olut on raskasta ja lopuksi humalat alkavat riehumaan mäntyhalolla. Ei taida olla ainoastaan väri, joka muistuttaa etäisesti sahdista. Humalat vahvistuvat loppua kohden.  50 cl, 8,5%,5/5

Pajavasara portteri

Tampereen Tornihotellin Paja Barin ja Pyynikinkösityöläispanimon yhteistyön hedelmää nautittiin hulppeissa maisemissa hotellin 25. kerroksessa olevassa baarissa. Portteri on sahtinen ja liemimäinen. Mustaherukkaa viipyilee poskissa. Maailma tai no Tampere on ihan erinäköinen ylhäältäpäin katsottuna, pienemmältä ainakin näyttää. Olut tietysti maistuu hyvältä, johtuukohan siitä korvat ilmoittivat hississä olemassaolostaan. Lempeää, mutta vahvaa. 0,33l, 8,8%, 5/5

Tanker Kyte Peale

Virolainen Beerbrothersin IPA maistui aika hiivaiselta sahdilta. Voimakkaan maltainen makean katkera mahongin värinen IPA peittää humalan maun tehokkaasti, ehkä jälkimaussa vähän häivähtää. Etiketistä löytyi linkin videoon, jota seuratessa oluen kerrotaan maistuvan parhaimmalta. http://youtu.be/WKrw3hmOois

En osaa sanoa paransiko tuo makuelämystä, jälkimaku on vahva, pullon prosenttilukeman mukaisesti. 330ml, 6,66%, 3/5

Pöide Rukkiõlu

Hiilihappoa on liikaa tässä saarenmaalaisessa ruisoluessa tai sitten makua on vaan yksinkertaisesti liian vähän. Jälkimaussa on makeutta, ruisleipä ei maistu yhtään tässä sahdinvärisessä oluessa. Tyylikkään yksinkertaisessa etiketissä suositellaan juontilämpötilaksi 8-10 astetta ja sitä tuli noudatettua tarkasti, olisikohan lämpimämpi ollut parempaa? Lasin loppua kohden liika hiilihappo katoaa, ja vähä paljastuu hiivaa ja leipää. 313 ml (oho, jonkinlainen viittaus Aku Ankan autoon?), 5,2%, 3/5

La Pirata La Tremenda

Barcelonalainen Imperial IPA sammuttaa janon hellepäivän hikoilussa. IBU 120 kertoo jotain, makeaa, vähän sahtimaisuutta, humalaa on reilusti, voimakas jälkimaku, ei sentään polttele, mutta jää koko suuhun. Janojuomaksi ei ehkä ole paras, koska makuun jää koukkuun.  En tiedä viittaavatko etiketin psykedeelisen väriset elefantti jotenkin siihen. 33 cl, 8,5%, 5/5

Emmer Tripel

Malmgård eli Malminkartano onkin Pernajassa ja sieltä tulee belgityyppinen luostariolut. Maku on lievästi hedelmäisen täyteläinen ja väri on oranssinen, vaahto on nopeasti katoava. Mukava nautiskeluolut maistuu hedelmäiseltä ja sopivasti hiivaiseltakin. Tässäkin maistuu lievästi sahti ja kotiomenaviini, pakko selventää että edelliset hyvällä tavalla. Isomakuinen ja täyttävä nautiskeluolut.  50 cl, 8,3%, 5/5

Kiecíu

Koiruohoa oluen mausteena on liettualaisen Dundulio-panimon experimentinio oluessa. Voin makua löytyy alussa, mutta makuun iskeytyy monia muitakin makuja, joku voisi sanoa sekoaa. Kuivuutta tuntuu jälkimaussa, pientä leipäisyyttä, tai vähän niinkuin sahtiakin voi kuvitella makuun mukaan. Yrttinen kokeiluolut tosiaan, ei ole pahaa, mutta erikoista. 0,5l, 5,6%, 3/5

Bon Secours Bière Vivante

Maailman kalleimman oluen panneen belgialaisen panimon edullisempi ale tuli pullollisen ulkomaan agentin tuliaisena maisteluun. Samea syksyisen vaahteranlehdenvärinen olut on maultaan vankka ja kyllähän belgioluella on selvästi sukulaisuutta sahtiin. Hiilihappoa on mukavasti, pakko maistella rauhallisesti, mutta samalla täytyy nopeasti tarkastaa että mille tämä nyt oikein maistui, mukavan ristiriitainen.  Alkoholi pysyy taustalla ja hedelmiä on maussa sopivan sameasti. Jälkimaku on palkitseva.  Pullo on hmmm söpö.  0,33 l, 8%, 5/5

Pyynikki Presidenttisahti

Vaikea uskoa että sahti on ihan hyvää. Muistot kaukaa yo-kirjoituksiin valmistautumisesta sahdin voimalla vetävät kyllä hymyn huulille. Jotenkin historiasta on jäänyt mielikuva sahdista ja vatsaoireista, mutta ei tähän taida niitä vaivoja saada liitettyä. Tämä lienee väkevyyden perusteella sitä miesten sahtia. Maku on tuttu, tumma, sopivasti makea ja sellainen lievä, mutta vahva ja asiaankuuluvasti hiilihapoton. Lämmittää tyyliin sopivasti vatsassa saakka. Etiketti on onnistunut, joulupukin näköinen presidentti sahdinpanossa. 

0,33 l, 9,5%, 4/5 (sahtiasteikossa 5)

Laitilan Kievari Agricola

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan colajuoma avasi Pullollisen Alkon käsityöläisolut-pläjäyksen. Tuoksuu sahdilta, väritys on samanlainen, vähän maussakin on sahtimaisuutta, mutta oluen sanotaan olevan luostariloutta. Luostarielämä ja suomalainen sahdintekijä eivät ihan kohtaa omissa mielikuvissani. Ehkä pieni suussa poreileva hiilihappo ja hento hedelmällisyys erottavat sahdista, mitä lähemmäksi lasin pohjaa pinta lähenee, sen paremmalta alkaa maistumaan, alkoholi lämmittää, vaan ei maistu. Jatkan mielikuviani sahdintekijästä luostarissa. 33 cl,8,5%, 4/5

Fuller's ESB

Birgerin pumpusta löytyi vielä real alea. Maku on ihan perusbrittiä, hiilihapotonta ja pehmeää. Jos tällaisen oluen saisi pullossa, niin kyllä olisi vaikeaa uskotella että kaikki on kunnossa. Mutta kun tietää että tämä on hyvää, niin sitten sen kai pitää olla hyvää. Vähän niinkuin maailman parasta sahtia, erilaista silti. Birger oli täynnä, mutta ESB oli vähän vajaa. 

Pint, 5,5%,4/5

Valentins weißbier Premium Hefeweissbier Dunkel

Mielestäni oluen nimessä on pientä ristiriitaa weißbier ja dunkel, mutta olut on maultaan ristiriidaton. En tiedä mutta jostain syystä mieleen tulee sahti, vain vähä hiilihappoa, sopii hyvin taloyhtiön talkoiden päätösjuomaksi ja lätkäpelin seurantaan, vaikka USA juuri tasoittikin. 50 cl, 5,3%, 4/5

Salvator (Paulaner)

Saksalainen kuparinruskea vahva lager on vähän sameaa, sahtimaista. Jostain syystä tätä on tullut muutamia kertoja ostetettua Alkosta, nyt aloin miettiä että miksi. No eihän tämä ole huonoa, mutta on parempiakin vaihtoehtoja, ehkä tuo edellinen olut on vähän liian kova verrokki. Alkoholi vähän  maistuu, ja maku on oudon tumma, vähän niinkuin sahtia. Eihän se sahtikaan pahaa ole, mutta mielikuvana saksalainen-Salvator-sahti ei oikein toimi. Tai siis toisella lailla ajateltuna sahtihan on siis tosi eurooppalaista ja sivistynyttä! 33 cl, 7,9%, (mietintätauko) 4/5