Pühaste Mr. Tangerine Man American Wheat Ale

Tartolainen Amerikan vehnäolut on aidon vehnäoluen väristä, vähän sameaa keltaista. Vaahto on lasin täyttävä. Tuoksu on hedelmää. Mandariini maistuu paljon, humalat vähän vain taustalla. Poreilua jää kielen päälle kiristelemään. Maku on oikeastaan niin lähellä Jaffaa kuin vehnäoluelle voidaan suoda. Hiivoja ei tule esille. Kesähelteille sopisi todella hyvin.  IBU 35, 0,33 l, 4,8 %, 4/5

Madonas Nefiltrets

Riikalaisen Trompete-ravintolan ”Jaskan kaljat” -hanasta löytyi kuulemma tietysti vain paikallisia oluita. Latvialaiset oluet baarimikon mukaan nimetään aina paikkakunnan mukaan, joten tämä on Madonasista? Olut tuoksuu reilusti makealta, hunajalta. Väri on samea oranssi ja vaahto on heikko mutta pitkä. Hiilihappo tuntuu viileältä ja kirpeältä, makeutta on mukana edelleen. Vähän vehnäistä, ilman hiivaa. Join jälkiruoaksi pork bellyn jälkeen, ei siihen paras valinta, mutta piristää. 50 cl, 5,6 %, 3/5 

Schneider Weisse TAP 6 Mein Aventinus

Münchenin parhaan panimon tai panimoravintolan tumma ja vahva vehnäolut on hyvää. Väri on  mahonkinen ja tuoksu on kypsän hedelmäinen, lievästi hiivainen. Vaahto on täydellisen tiivis ja kestävä, kaunis. Maku on täyteläinen, lievästi banaaninen, vähän makea, mausteinen. Jälkimaku onkin oikeastaan vähän hapan, toisaalta makena tuntuvat röyhtäykset eivät haittaa yhtään. Onpahan olueeseen saatu tasapainoisesti vähän kaikkea. Alkoholi ei maistu, mutta lämmittää. Alkosta ostin ja ostan kyllä toisenkin. 0,5 l, 8,2 %, 5/5 

Espoon Oma Panimo Cheers From Westend Paikallinen Vehnäolut

En ole tainnut koskaan ennen juhlia syntymäpäivääni näin valkoisessa kelissä, joten oluenkin piti olla jotain vaaleaa. Espoolaisen pullollisen etiketissä on paljon espoolaista stereotypioita, huumorilla kait. Tuoksu on vieno, vaahtoa pitää vähän houkutella lorottamalla, täydennyskaadolla kyllä syntyy ihan siisti vaahtohattu. Vehnäoluen perusmaku hiivaisuus ja jopa banaani ovat todella taustalla. Makua on vähän hedelmää, hienoista katkeruutta ja keveyttä. Hyvää, sopii varmaan niille jotka eivät pidä vehnäoluesta. Isolta vaikuttavan pullon ostin Leppävaaran Sellon Citymarketista, jotenkin on vaan hyvää.  0,5 l, 4,7 %, 4/5

Tanker Clould Computing White IPA

Kyllä vielä riitti pintaremontoidussa huoneessa säätämistä, onneksi pitää välillä grillata. Tankerin ajan hermon mukaisesti nimetty vehnä-IPA tuoksuu nallekarkeilta. Väritys on aika kuparinen ja vaaahto on beigeen taittuvaa valkoista. Suutuntuma on kupliva ja maussa on edelleen nallekarkkeja. Maistuvatko Azure ja Amazon siis nallekarkeilta, vasteaika oluessa on ainakin ihan ok-tasolla. Kirpeyttä ei sitruksen joukosta löydy vaan piilevää hiivaisuutta. Miellyttävää juotavaa, helppoa ja hyvää,  ei voi oikeastaan vaatia enempää, ehkä aavistuksen liian makeaa, mutta se johtuu varmaankin nörttiyhteensopivuudesta.  330 ml, 5,5 %, 4/5

Laško Weissbier

Piranin auringon alla kaipaa varjoa ja juotavaa. Molempia löytyy. Laško Weissbier on hieno esimerkki oluen janonsammutuskyvystä. Vehnäolut on kauniin ruskean sameata ja päälle kertyy todella tiivis valkoinen kestävä vaahto. Tuoksu on makeahko banaani. Maku on enemmän banaaninen kuin hiivainen, mutta kyllä molemmat vehnäoluen perusmaut on edustettuina. Nautiskeltava, mutta helppo, jano lähtee. 0,5 l, 5,3 %, 4/5 

Mallaskosken Panimo Black Wheat Blueberry

Taloyhtiön kevättalkoiden jälkeen terassin auringonpaisteessa maistui mustikkainen vehnäolut. Black Wheat oli kolanväristä, tosin mustikan sinipuna heijastelee auringonpaisteessa välllä. Tuoksusta tunnistaa vehnäolueksi. Venhäoluen banaanit ja hiivat jäävät taustalle. Lasin pinta tuntuu tahmealta, mutta maku ei ole makea. Mustikkako tässä nyt sitten jyllää, maku on erikoinen tai sekava, mustikka onkin hapanta. Mustikat jatkossa piirakkaan ja vehnäoluet hiivaisina. 33 cl, 6 %, 2/5

Weihenstephaner Kristall Weizenbock

Työpäivän aiheuttamaan sumuisuuteen kaipasin kirkastusta. Onneksi olutkellarista löytyi vastamyrkkyä, joka toimi hienosti Telia-Nutanix-Dell-tietoliikenne-ongelmien ylikierrosten purkamiseen. Olut on tietysti kirkasta ja vaahtoakin löytyy hetkeksi. Banaania tuntuu olevan maussa, ja vähän hiivaa kuten pitääkin. Humalia ei ole juurikaan maussa. Ehkä tämä on liian kirkasta, sameus sopisikin vehnäolueeseen paremmin. Jotenkin tulee tässä mieleen että oluthan on vegaaneille sopiva tuote, sipsikaljavegaanit kai tämän jo ovatkin oivaltaneet. Ehkä vehnäoluita pitäsi juoda useammin ettei makumaailma pääse unohtumaan. Pullo taisi olla tuontitavaraa ranskalaisesta nettikaupasta, ohjeessa oli laitettu oikein ohjeeksi että Do not shake! 330 ml, 7,5 %, 4/5

Anderson's Holly, Go Lightly

Tartolaisen Andersonin panimon Holly Golightlyn (Aamiainen Tiffanyllä) mukaan nimetty vadelma-gose lyhensi pitkäperjantaita. Vadelman ja kuparin sekoituksen värinen olut on maustettu korianterilla ja merisuolalla. Valkoinen vaahto koristaa olutta. Maku on vadelmainen, ei turhan hapan vaan makeuden elementteillä vihjaileva. Nautiskelin oluen sitkeästi terassilla istuen ja grilliä vartioiden.  Vehnäoluen taustalla on vähän vetisyyttä ja hiivaa. Makua voisi olla enemmän. Menen sisälle, sen verran on vielä viileää. 0,33 l, 7,1 %, 3/5

Top Fuel Weissmuller Wheat

Ensilumi on satunut ja on siirrytty talviaikaan, joten on syytä maistaa olutta, jonka etiketissä sanotaan "On a hot and humid day in the jungle you need something to take the edge off." ja vielä "We are all monkeys anyway so drink some banana."  Vaahto on siisti, tuoksu on kumisen hedelmäinen ja väritys on sameahko oranssi. Kuplintaa on oluessa ja joukossa seilaa jotain pientä. Olut on hedelmäinen, mutta maku on todella lyhyt. Tämä varmaan sopisi jollekin käännytyskurssille, miten lagerinjuojasta tuli vehnäoluiden ystävä, ensimmäinen oppitunti. Hetkinen, olisikohan Vanajaveden Opistossa tuollaista kurssia. Olut löytyi Citymarketin oluthyllystä.  0,33 l, 4,7 %, 3/5

Sonnisaari PissUp NZPA

Pikku Roballa täytyi vähän lepuutella jalkoja, kun Tommyknocker osui kohdalle. Tiskiltä löytyi kansainvälistä menoa: oululainen, uusiseelantilaisista humalista pantu Amerikan Pale Ale. Taululla luki apa, baarimikko sanoi että kyseessä on mieluummin kylläkin NZPA, kansainvälistä siis. Väri on mukavan puhdas perusolut, tuoksu on vaimea. Maku on vähän umpeutunut. Humalia on mutta, vähän tunkkaista. Lämmetessä makuun tulee hedelmiä. Kuiva jälkimaku jää takaposkiin pyörimään. Vehnää ei kyllä tunnista. Oluen nimi kait tarkoittaa ryyppäämistä, kait tämä siihen sitten sopii. Ehkä ei kuitenkaan toista tällaista nyt. 0,4 l, 5,4 %, 3/5

 

Volkan Santorini Grey

Oluen tuominen Kreikasta edellyttää, että lentomatkan ajaksi pullon laittaa matkalaukkuun ja kun pullon pohjalla on hiivaa, niin sen selkiytymiseen menee oma aikansa. Aika tuli juuri täyteen ja nautiskelin sitten matkamuistostani. Laavasuodatusta käyttävä santorinilaisen panimon vehnäolut on maustettu hunajalla ja bergamotilla, joka on jonkinlainen sitrushedelmä. Tuoksussa on reilusti bergamottia ja maussa toistuu sama sitrusmaisuus. Väri on tasaisen heleän keltainen, kait se on pakko lisätä ihan nimen vuoksi että pienllä harmaalla lisäyksellä? Hunaja tuo oman pehmeän makeutensa. Laavaa tai tuhkaa tässä ei maistu.Grey oluen nimenä ei ehkä ole kaikkein lupaavin. Jälkimaku tuo mieleen jotenkin muisto siitä että bergamotti-öljyä taidettiin ennenvanhaa käyttää jonain ihmeaineena. 33 cl, 5 %, 4/5

Hacker-Pschorr Weisse

Kesää ei nyt säästä ihan huomaa, joten kaadoin pullollisen kesää eli saksalaista venhäolutta lasiin. Müncheniläinen olut on yllättävän oranssia. Maku on pehmeä, banaania kyllä löytyy, vähän muitakin hedelmiä, anista vilahtaa lopussa. Makeutta on, mutta ei liikaa. Hiivat eivät maistu erityisesti. Helppoa ja miellyttävää juoda, juomisesta tulee hyvä mieli. Pullokin on tyylikäs, patenttikorkkinen. Alkossa poiketessa voi laittaa pari tällaista koriin. 0,5 l, 5,5 %, 5/5

Malmgård Proto #11 Oatmeal Weizen

Sattumalta näin tällaista olutta Hämeenlinnan Suisto-klubin takahuoneessa, joten Porvoon Paahtimossa valinta oli runsaasta valikoimasta huolimatta helppo. Paikallisen panimon kauravehnäolut on samean oranssi. Maku on makea ja olut helpostijuotavaa.  Vähän liian helppo vehnäolueksi, mutta hyvää on. 10 EBC, 12 EBU, 0,5 l, 5,0 %, 4/5

 

Pyynikin White IPA Sessio

Sain Pyynikin maistelupakin vanhemmilta lahjaksi ja nyt otin toisen pullollisen maisteluun, kiitos sponsoreille tietysti ensin. Reilu valkoinen vaahto, siis todella valkoinen, kattaa keltaisen kuulaan oluen. Haju ehkä sitrusmainen, vähän sekava. Maussa on hiivaa ja pirskahtelua, vähän humalaakin. Ensin tuntuu vähän liian sekavalta, mutta ehkä isommissa määrin kesäterassilla menisi paremmin. Pullon pohjalle jäi reilusti hiivaa. Humalan kyllä huomaa ja se jää sitten kuivaksi jälkimauksi nieluun. Paranee selvästi loppua kohden, onneksi ei ole pienempi pullo. Vehnä-IPA on kyllä ihan mielenkiintoinen lajike. 0,33 l, 4,6 %, 4/5

Maku Vehnä

Lahjaolutta Tuusulasta piti maistaa. Panimon lähetyksen vehnäoluttta olin ajatellut säästää hellepäivälle, mutta en malttanut odottaa, olisi ehkä pitänyt. Pullon avauksen jälkeinen nuuhkaisun tulos on outo, lievästi palanutta kumia ja sitten hedelmiä. Väri on lähempänä lageria kuin vehnäolutta. Maussa on keveyttä ja aavistus vehnäolutta, mukana roikkuu outo kumimaisuus. Jälkimaussa on  hapanta sitruunaisuutta, jälkimaku on kunnon vehnäoluesta kuitenkin. Ehkä ensimmäisen vehnäoluen pitkästä aikaa pitääkin maistua juuri tällaiselta, vähän pahalta. 0,33l, 4,5 %, 3/5

Põhjala Mutant Disco Wheat IPA

Työviikon päättymisen kunnniaksi valitsin ennakkoluulojeni mukaan oudon oluen. Etiketissä kerrotaan että olutta on maustettu tuoreilla sitruunankuorilla ja kypsytetty tequila-tammilastuissa.  Sitruunan ja tequilan maininta oluen yhteydessä ei mielestäni lupaa hyvää, mutta viikonlopun alku antaa sen verran positiivista värinää että lähdin ihan rohkealla mielellä maistelemaan. Väri on sumuisen oranssi, maku on sitrusmainen. Jälkimakuna sitten tulee mukava kuiva tai katkera takapotku. Vehnäolutmaisuutta ei oikein löydy ja mikä parasta tequilan makua ei erotu, eli kyseessä on selvästi paras maistamani tequila-olut. Etiketti on aika ruma, mukana on myös pikkukuva kehonrakentajamutantista. Oluen nimi juontaa etiketin mukaan tallinnalaisesta yökerhosta, jos siellä on tätä hanassa, niin voisin käydä. 0,33 l, 6,8 %, 5/5

Mathildedahlin Pirske

Kylillä pantu kotimainen belgiolut maistui kyllä esikuviensa kaltaiselta. Tuoksu on hiivainen ja hapan. Maku on appelsiinia sisältävä hiiva. Mukava nautiskeluolut, maistuu kyllä ulkomaiselta.  Tämäkin on näitä Alkon käsityöläisoluita, jotenkin nimiyhdistelmä ja käsityöläisolut kulkevat käsikädessä tätä kylänraittia. Saisipa vielä kesällä tätä, niin varmaan noukkisin Alkosta terassijuomaksi tätä. Vehnäolutmainen hiiva yhdistyy makeuteen, mikä pakottaa hörppäämään pienen kulauksen kerrallaan. Puuttuvat sadasosat pisteytykseen lisätttiin kylätyylistä, lisäksi siitä että olut muistutti siitä että kesä on tulossa! 33 cl, 6,9 %, 5/5

Saku 1820 Eripruul Special Brew Premium Lager

Kutkuttava olut tarttui Tallinnan satama-alueen kaupasta mukaan, siis koko laatikollinenhan sitä oli ostettava. Taisi olla kaupan halvinta olutta, oli vähän sivussa ja vähän niin kuin armosta koppasin laatikon ostoskärryyn. Perinteisesti voisi todeta että miksen ottanut kahta laatikkoa tai kolmea. Kirkas kuparinen olut tuoksuu kukkasille. Maku on makeahko, hiilihappoinen, kukkaisjuomaa, jotenkin jännästi banaania tai vehnäolutta. Tällainen flowerpower piristää mukavasti marraskuista pimeyttä. 0,33 l, 4,8 %, 4/5

Thornbridge Otto Weizen Doppelbock

Black Friday kääntyy viikonlopuksi juomalla pullollisen brittiläistä tummaa vahvaa vehnäolutta. Korkki sihahtaa vaimeasti, olut tuoksahtaa reilusti banaanilta, maussa on mallasta,  lievää mausteisuutta, etiketti kertoo että kyse olisi neilikasta. Etiketti puhuu myös purukumista? Mallasbanaanineilikkapurukumivehnäolut ei oikein sovi mielikuvaani hyvästä oluesta, ehkä saksalaiset osaa paremmin panna vehnäolutta. Alkoholi kyllä toimii taustalla. 500 ml, 8 %, 3/5