Sam'l Smith Organic Strawberry Handcrafted Fruit Beer

Tartun nro 1 Õllepoodista tuli ostettua muutamia oluita, viimeisenä nappasin mukaan mansikkaoluen, ajattelin että pitää vähän haastaa itseään pienellä erikoisuudella. Olikohan olut vielä jossain tarjouksessakin, best before -päiväys on jo joulukuussa. Olut tuoksuu reipaasti mansikalle, väritys on likaisen punaruskea. Vaahto katoaa nopeasti, lasin keskelle jää kirkkaan valkoinen pieni vaahtosaareke, joka ei tunnu katoavan millään. Maku on reippaan mansikkainen, mallastakin on mukana, ihan haituva hiivaakin maistuu. Brittipanimo kyllä onnistuu yllättämään blogistin täysin. Mansikkamehumainen olut sopiikin saunan jälkeiseen lämpöön, aika makeaa tämä on kyllä, mutta oluen virkistävyys ja häivähdys sitruunasta jotenkin vaan osuu ja uppoaa. Googletus osoittaa että tätähän olisi löytynyt Alkostakin. 355 ml, 5,1 %, 5/5

Brewdog Elvis Juice Grapefruit Infused IPA

Päivän maalailut päättyivät yllättäen kun toisen kerroksen maalaaminen onnistuukin vasta 16 tunnin päästä, joten laitetaan vähän Elvistä soimaan. Greippinen BrewDogin IPA tuoksuu pullonsuusta greippiseltä. Vähän samean ruskeaa olutta heikolla vaahdolla kaatuu lasiin. Maku on hedelmäisen makea ja samalla greippisyys tuo vähän kirpeyttä. Greippi on mieluummin makeaa kuin hapanta. Jälkimauksi jää reilusti enemmän sitä hapanta greippiä. Elvis-mehu, kai tämä on vähän menumaistakin? 330 ml, 6,5 %, 4/5

Mikkeller Hallo Ich Bin Berliner Weisse Raspberries

Eilisen berliiniläisen punainen veli piti maistella pikaisesti. Väri on vähän samea punaruskea ja vaahto on haalean vaaleanpunainen. Tuoksussa hapanta marjaa, sama tunnelma on myös maussa. Hapahko marja ja makea sokerisuus tasapainottelevat onnistuneesti. Mehuksi liian hapanta, joten eiköhän tämä ole oikeastaan sour. Marjana vadelma kyllä voittaa mustanviinimarjan, mutta berliiniläistyyppisenä weissena cassis vie voiton. Kesäiseen hellepäivään berliiniläisellä terassilla tämä sopisi täydellisesti. 500 ml, 3,7 %, 4/5

Hallo Ich Bin Berliner Weisse Cassis

Pieni flunssanpoikanen on yrittänyt hiipiä systeemiini, perimätiedon mukaan mustaherukkamehu on sille myrkkyä. Mikkellerin olutkerhon laatikosta löytyi tällainen berliiniläistyyppinen mustaherukkainen vehnäolut. Tuoksu on vähän tympeä, esanssimainenkin, vähän fiilikset laskivat. Väri on kyllä mahtavan täydellisen punainen, vaahto värjäytyy pinkiksi. Maku nostaa pisteitä. Vähän hapanta, mutta makeutta riittää hampaiden tahmaamiseenkin. Marjainen, raikas, no onhan tämä parasta juomaani mustaherukkamehua. Alkoholiprosentti on alhainen, joten ollaan kyllä lähellä mehua. On tämä myös parhaimman makuista flunssalääkettä. Finrexinin on kyllä pakko parantaa makuaan. Hallo-sarjaan kuuluu muillakin tavoin maustettuja oluita, voivatkohan ne olla tätä parempia? 500 ml, 3,7 %, 4/5

Mikkeller Raspberry Blush

Vaaleanpunainen olut on pantu Mikkellerin San Diegon panimolla Kaliforniassa. Väri tulee varmasti vadelmista, sillä sen verran on vadelman makua ja tuoksua. Berliner Style Weisse lukee tölkin kyljessä ja lisätietona on että mausteena on käytetty vadelmia ja kahvia. Kahvin makua ehkä löytää nielaistessa, jos tietää sellaista etsiä. Onhan tämä ihan tasapainoinen vadelmamehu pienellä poreella. Mukavan lievän hapanta, mutta jostain syystä hampaissa tuntuu jotain tahmeaa. Tölkin pohjalta kaatui mukaan vähän sameutta, mutta maku pysyi samana, väri vaihtui pinkimmäksi. Eihän tässä mitään vikaa ole, mutta en usko että tähän palaisin. One pint, 4 %, 3/5

Käbliku Sambo Sour Fruit Saison

Oluesta näyttää tulevan punaista, jos siihen laittaa mausteeksi kirsikoita ja mustaherukkaa. Virolaisen panimon, neuvostoliittolaisen kamppailulajin mukaan nimetty(?) sour on todella punainen. Tuoksu on erikoinen, vähän kuin nuuhkaisisi juustopöytää. Etiketti kertoo että valmistuksessa on käytetty maitohappobakteereja. Oudolla tavalla mehumaisuus on ihan ok. Happamuus taipuu marjojen ja makeuden yhteydessä ihan mukavaksi kokonaisuudessa. Hörpätessä tuo juustopöytä tunkee liikaa esille. Erikoisuudessaan aika mieltäjakava olut, ihan hirveä outous tai kuningasten herkkua. IBU 5, 330 ml, 6,9 %, 4/5

Apri-Goze In Der Hose Leipziger Gose

Hellepäivän koripallonheittely vaati nopeasti suolatasapainon tasausta. Onneksi jääkaapissa odotti hollantilaisen Jopen-panimon kylmä, vaaleankeltainen, vähävaahtoinen janonsammuttaja. Tuoksusta löytää aprikoosia ja taikinaa. Näyttää jotenkin mehulta. Maku on lievästi hapan ja aprikoosimainen. Happamuus on oikein miellyttävää, taustalla on makeutta. Jälkimaussa on mineraaleja, joita voisi kutsua myös suolaisuudeksi. Helleoluiden aatelia, jos Alkosta vielä löytyy ja helteet jatkuvat, niin kyllä tällaista janojuomaa aina tarvitaan. 330 ml, 5 %, 5/5

Heidenpeters New England IPA

Berliinin Kreutzbergin pääkadulla oli onneksi yksi olutkauppa, Biererei, joka oli ihan ykköspaikka miesparkiksi. Yhden pöydän terassilla saattoi maistella isosta valikoimasta (osa viileäkaapissa) haluamiansa oluita. Muutaman oluen sitten pakkasin reppuuni. NEIPA on vain vähän samea oranssi, odotusarvo oli vähän enemmän valkoista sameutta. Vaahtoa on lievästi. Tuoksu on hedelmäinen. Maku täsmentää tuoksun ananakseksi. Jotenkin välisarjan olueksi jää tämä, ehkä liikaa ananasmehua. Alkoholia on, mutta ei maistu. Maku on täyteläinen, ananaksen kun blokkaa mielestään, niin ihan hyväähän tämä on. 0,33 l, 7 %, 4/5

Suomenlinnan IPA Kealakekua

Yritin googlettaa Suomenlinnan panimon Alkon käsityöläiskattauksen IPAn nimeä käyttäen Googlen puheentunnistusta, mutta tulokset olivat Kelaa ja kebabia. Panimon nettisivut kertoi että olut on nimettu hawaijilaisen saaren mukaan, saarella kapteeni Cook päätti päivänsä taistelussa alkuperäisasukkaiden kanssa. Olut edustaa amerikkalaista versiota IPAsta, eli New England IPAa, tuttujen kesken NEIPA. Olut tuoksuu reilusti ananakselle. Väri on sameaa ananasmehua, jonka päälle on kertyy vähän vaaleaa vaahtoa. Humalointi on voimakasta, mutta pysyy miellyttävänä. Maku on moniulotteinen: hedelmäkattaus on reipas ja humalatarjotinkin on runsas. Ihan mahtava olut on, mistä näitä hyviä oluita oikein koko ajan tulee. 0,33 l, 6,5 %, 5/5

Sori Brewing Raspberry Punch Berliner Weisse

Vadelmainen berliner weisse on pinkkiä. Tuoksu on vadelmamehumainen. Ensituntuma on hapan, makeutta ei vadelmamehuun ole tuhlattu. Pikkuhiljaa happamuus tuntuu katoavan, jäljelle jää vadelmaa ja pientä puumaisuutta vai onko se jotain hiivaa. Lasin pintaa taitaa jäädä kuitenkin jotain sokeria aaltoilemaan, vähän niin kuin valkoviinilasiin. Kyllähän tämä kuitenkin on hapanta. Oluen taisin ostaa Virosta. Yritän pitää tästäkin, mutta vähän sekava tunnelma jää. Fiksummat joisi tätä varmaan helteillä. 33 cl, 4 %, 3/5

Lwówek Malinowe

Viimeiseksi matkamuistopullolliseksi Krakovasta jäin Jossun valikoima sydänolut. Punainen etiketti kätkikin sisäänsä punaista olutta, luulin että tässä mentäisiin ihan peruslager-meiningissä. Saunan jälkeen kun terassilla istuskelin ja onnistuin myös löytämään kesän ensimmäisen hyttysen, niin hämmästys oli suuri kun olut olikin punaista. Malinowehan onkin vadelmanmakuista hedelmäolutta. Tuoksu on suoraan vadelmamehupurkista. Maku on kyllä aika samasta purkista. Onkohan tämä nyt olutta ollenkaan. Sokerisuus vähän kertyy liiaksi. Yläetiketissä lukee Browar Lwówek ja luku 1209, koska se ei taida olla kellonaika, niin perinteitä panimolta taitaa löytyä. Puolet pienempi pullo olisi ehkä saanut paremmat pisteet, vähänkin isompi varmaan huonommat.  500 ml, 4,0 %, 3/5

Wells Banana Bread Beer

Tallinnan sataman viinakaupasta bongasin erikoisemman oluen ja pakkohan se oli ennakkoluuloja halveksien poimia maisteltavaksi. Banaanihan on ihan maistuvaa, mutta kun sen puristaa mehuksi, niin helposti tulee mieleen muutama parempi mehu. Banaanioluesta on ihan samat ennakkokäsitykset. Väri on alemaisen siistin ruskea, vaahtoakin on. Tuoksu on makean hedelmäinen. Maussa on mallasta ja reilusti makeaa banaania. Kyllä ennakkoluulot konkretisoituvat ikävästi, varsinkin jälkimaku on banaanimössöä. Onko pakko juoda kaikki? 500 ml, 5,2 %, 1/5

Kriek Ale Brew With Cherry Juice

Kaipasin nautiskelua ja avasin sitten A. Le Coqin/Olvin IPA/APA/jne -sarjaan sopivan kriek-oluen. Jotenkin ajatukset olivat kyllä ristiriitaiset. Ajatukseni kriek-oluista on sellainen pieni kaunis pullollinen vähän liian outoa olutta, mutta kyllä sellaisen aina välillä mielellään maistelee. Tämä oli sitten kuitenkin puolen litran tölkillinen, jotenkin outo valinta, mutta sarjaan sopimisen takiako näin. Väri on punainen, kirsikkainen. Maussa huomaa kyllä että 15 % juomasta on kirsikkamehua, aika voimakkaasti maistuu kirskikalta ja tuoksuu. Jostain käsittämättömästä syystä ja purukumimielleyhtymästä huolimatta alan vähitellen pitää tästä. Puoli litraa on kyllä vähän liikaa ja toista ei ala tekemään heti mieli, mutta jotenkin takaraivoon jää kytemään ajatus että voisihan tätä toisenkin vielä joskus maistaa. Onhan tämä kyllä sen verran outoa kriekit noin yleensäkin, että en kyllä sokkotestissä sanoisi edes olueksi. Reipasta siirappisuutta jotenkin onnistuu piilevä happamuus sopivasti tasoittaa. 0,5 l, 4,5 %, 3/5

To Øl Garden of Eden

Aatami ja Eeva kuljeksivat Eedeniin paratiisissa alastomina ja naukkailivat IPAa ja sitten keksivät heittää joukkoon vähän hedelmiä. Tämän tiedon löysin To Ølin nettisivuilta. Saveur Bieren kuukausiboxin hedelmä-IPA on tanskalaisen luottopanimon panemaa. Tämä on kyllä pelkkää hedelmää, tuoksu on kuin Del Monte -säilykepurkista. Väritys on vähän samea ja vaahto on alkuun komea. Kirpeitä hedelmiä on reilusti, vähän kirpeää humalaa tuntuu taustalta, mutta hedelmä-cocktail on kyllä reippaasti esillä, guava, papaija, passionhedelmä  ja mango on etikettiin kirjattu. Ei ole pahaa todellakaan, mutta jotenkin sekavuutta blogistin päähän tämä tuottaa, onko tämä nyt 3, 4 vai 5 pistettä. Eiköhän tällainen pitäisi muuten Suomessa kieltää, tämähän voisi maistua myös lapsille, kun on vähän tuota hedelmämehua taustalla. Makeus on kuitenkin häivytetty taustalle, joten ei maistu ihan pikkulapsille. Kyllähän tätä voisi juoda toisenkin. 33 cl, 6,4 %, 4/5

Top Fuel Hippie Juice IPA

Maistoin kerran tätä hippimehua ravintola Siltasessa, Helsingin Kalliossa. Jäi kyllä niin hyvä mielikuva oluesta. Nyt samaa olutta sai Alkosta, joten tietysti se hyppäsi siihen muoviseen ostoskoriin. Olut sihahti voimakkaasti avatessa ja lasiin kaadettaessa syntyi pitkäkestoinen valkoinen vaahto. Tuoksu oli hedelmäinen ja humalainen, vähän saippuaa on mukana. Maku on lievästi hedelmäinen ja humalainen, alkuun vähän ohut tai jopa vetinen. Pikkuhiljaa humalat ja hedelmät  lisääntyvät ja makupaletti puskee päälle,  alkoholi ei todellakaan maistu. Kun oikein makua puristaa, niin huomaa jotain epämääräistä puumaisuutta, vaikka jätinkin pohjalla väijyneet hiivat pulloon. California dreamin', sanoo etiketti. Kyllä tätä toisenkin joisi, miksei korillisenkin, noh pikku hiljaa, you know. 0,33 l, 7,5 %, 4/5

Suomenlinnan B Weisse Foil Hat

Alkon käsityöläisoluiden erikoisuus oli mustaherukalla maustettu berliner weisse. Kauniin punainen olut on hapanta ja kuivaa. Ehkä tämä tosiaan kaipaisi jonkun makusiirapin vähän antamaan makua, sillä jotenkin tästä vaan tulee mieleen lapsuuden mummulan mehut, kun toiveissa olisi ollut Roope-limsaa. Tuntuma on liikaa mehuinen jotenkin intensiivinen, mutta silti ohut ehkä vetinenkin. 0,5 l, 4,9 %, 2/5

Svaneke American Pale Ale

Ruotsalainen American Pale Ale tuoksuu hitusen metsältä,  ja humalalta. Tumman oranssin oluen päällä viivähtää mukava vaahto, joka kyllä katoaa melkein heti. Maku on hiipivän humalainen, vähän mummonmehua, makua on, mutta taustalla väijyy vetisyyttä. Kuitenkin janojuomaksi olisi varmasti mitä mainioin. Fin-Rus -lätkämatsi on toistaiseksi 1-1, oluen etiketissä on vähän samaa kuin tv:ssä Hartwall-areenan kaukalon ääniefekteissä. 50 cl, 4,8 %, 3/5

Hello My Name Is Holy Moose

BrewDogin pitäisi palauttaa vanhat etiketit takaisin, sen verran outo on tämä Alkon valikoimista löytyneen pohjoismaisiin marjoihin tukeutuvan oluen hirvietiketti. Lakkaa, puolukkaa ja mustikkaa kertoo takaetiketti, minun suussaani ne maistuvat mansikalta. Oluen väri on sekamehumaisen punainen. Mukavan kirpeä jälkimaku, jotenkin kuitenkin sokerista, ei kuitenkaan maistu yhtään makealta.   330 ml, 5,5%, 3/5 

Hoegaarden Rosée

Vaaleanpunainen elefanttiko se on, ei kun vaaleanpunainen Hoegaarden. Belgialaisen suosikkipanimoni erikoispainos witbieristä sopinee ainoastaan hellepäivään ja sen iltaan. Roope-limonadi taisi olla vihreää, olikohan Mikki-limu punaista, jotain sellaista tulee mieleen tätä juodessa. Belgialaisessa oluessa voi olla mitä vaan, sanotaan, no tässä on vadelmia ja sokeria. Tuoteselosteessa mainitaan myös korianteri ja appelsiinischalen, mitä lienee, maussa eivät kyllä maistu. Jos joskus tekee mieli Mikki-limua, mutta haluan silti oluenkaltaista, niin tämä on hyvä valinta. Olueksi on kyllä vaikea hahmottaa tätä makeaa punaista hiilihappoista mehua. Ei tämä nyt pahaa ole, mutta jos tämä ei olisi ollut oluthyllyllä, niin en olisi ostanut. Sokerilimuksi hyvä. 33 cl, 3,0%, 2/5

Jopen Hoppenbeer

Ruonansuulla ei taida olla mitään tekemistä tämän hollantilaisen alen kanssa. Samea mausteiden lievästi maustama, tynnyriä tarkoittavasta sanasta nimensä saanut olut maistuu alkuun käyneeltä appelsiinimehulta, sitten makeahkolta ja happumuuskin välillä vilahtaa ennen lopun lievää katkeruutta. Kokonaisuus on sopiva maisteluun, mutta ei riitä innostamaan riittävästi, lievän tympeää, mutta jotenkin mieluista. Jälkimakuakin riittää, resepti on haarlemilaisella panimolla ollut sama vuodesta 1501. Ruokasuositukseksi voisi heittää tähän Tom Khaan. 33 cl, 6,8%, 4/5