Pōhjala Virmalised India Pale Ale

#IPAday :n kunniaksi maistelin Viron tuliaisia. Virmalised on juhlan kunniaksi oikein maukas IPA. Ensi hörppy maistui vetiseltä ja sitruunalta, mutta tilanne korjaantui täydellisesti hetkisessä. Tuoksu on mäntyinen, maku on katkera ja vähän jopa valkopippurinen. Väri on oikeanlainen ja vaahtokin on mukava. Makua riittää, suuhun jää sopivaa greipin kuivuutta, joka korjaantuu ainoastaan pikku kulauksella. Kiehuntaa riittää vatsaan saakka. 0,33 l, 6,5%, 5/5

De Molen Pale Ale Citra

J. R. Schramm'i Keller olutravintola onkin kesäksi levittänyt terassin Tarton Rüütlile, olutvalikoima on edelleen laadukas: hanassa on valikoimaa ja pullollisia on kymmeniä ainakin. Ukkoskuuron hellitettyä voi terassin viileydessä nauttia hetken tuopillisen huippuolutta. Olut on sopivan viileä, miten tuo vaahto voi tuntua lämpimältä? Sitrus tuoksuu ja humala maistuu. Olut tuntuu raskaalta, vähän tympeältä, ehkä olut onkin liian lämmintä. 

0,4l, 5,2%, 4/5

Green's IPA

Englantilaista gluteiinitonta, ei-gmo-hiivaista, Belgiassa pantua, tumman ruskeaa IPAa maisteltiin, kun selvisi että nyt on kuuminta 50 vuoteen. Pullossa olleet hiivoista osa laittoi kovan kuhinan lasiin. Tuoksu on kunnon humalainen, mutta juoma itsestään menee suusta vähän niin kuin ohi tai maku lipuu ohi. Vaahto on kestävää, vähän ohutta sekin. Vetisyys lisääntyy loppua kohti, yleensä maun pitäisi lisääntyä.

500 ml, 5%, 3/5

La Pirata Viakrucis

Kataloniantuliainen paljastui taas kelpo olueksi. Kärsimystä ei ole tarjolla, vaan american IPAa. Tuoksussa on oikeastaan appelsiinia, maussa löytyy enemmän mäntyä. Oudolla tavalla lievää vetisyyttä, maku ikään kuin irtoaa juomasta ja jäljelle jää vetisyyttä, makua kyllä riittää. Sekavasti sanottu, sopii päivän säähän. 33 cl, 5,8%, 4/5

Amarillo (IPA is dead)

BrewDogin humalaopetuspaketin kolmas oppipullo on vihreäetikettinen Amarillo. Amarilloa nautittiin lueskellen lahjaksi saatua Olutopas 2014 -kirjaa selaillen ja grilliä vartioiden. Amarillo on tasapainoinen, pyöreä, vähän sitrukseen heijasteleva olut. Vähän liian helpostijuotava, voiko enää pahemmin sanoa oluesta, heh. Tuoksu on voimakas ja maku on voimakkaan lempeä. 330 ml, 7,2%, 5/5

Baumburg Heller Bock Unfiltriert

Kauan sitten visiitillä Münchenissä jossain ravintolassa tilattiin oikein listalta olutta ravintolassa, bockbier tuntui hyvältä. Pian vieressä istunut germaani kertoi että se on listan vahvinta olutta. Seurasi innostus ja lievä hämmennys, olutasiantuntemus kun rajoittui lähinnä Lapin Kultaan ja legendaariseen Light beeriin. Silti uskalsin nyt maistaa tätä Alkon saksalaista luostariolutta.  Tuoksu oli pelottavan makea ja olut oli sameaa ja ei juuri vaahdonnut. Maku oli kuitenkin tasapainoista ja vähän maltaista. Vähähiilihappoisuus ei haittaa, sopisikohan tämä possunniskan kera vai vasta jälkiruoaksi. Pientä liiallista makeutta 
0,33 l, 6,8%, 4/5

St Feuillien Tripel

Pääsiäistä odotellessa maistuu belgialainen luostariolut. Miksi muuten tämä on muka pääsiäisolut? Kyllä tätä sopii nautiskella muinakin aikoina, no miksei pääsiäisenäkin. Olut tuoksahtaa hiivaiselta. Maku on myös hedelmäinenkin, ja hiivaisen raikas. Ei tätä kyllä voi janoonsa juoda, pakottaa nautiskeluun, mukavan voimakas potku. Piristäisi varmasti pääsiäistäkin. 33 cl, 8,5%, 5/5

Vilkmergés Jauno Derliaus

Bambalyne pub sattui mukavasti olemaan samalla kadulla kuin majoituspaikkamme. Bambalyne on mukava kellariravintola, jossa on itsepalvelukaapissa sata eri olutta, näyttivät kaikki paikallisilta, kuvaavaa oli että tarjolla ei ollut cokista vaan täytyi ottaa Butautu Dvaro Giraa. 

Jauno Derliaus on meripihkan väristä, mikä sopii mainiosti Vilnaan. Tuoksu on makeahko, maku on maltainen ja lievästi hedelmäinen. Olut on helpostijuotavaa, mutta joku juju jää puuttumaan. 0,75l, 6,0%, 4/5

Bambalyne

Mikkeller Jackie Brown

Jackie Brownin reseptilääkkeeltä näyttävän etiketin takaa paljastuu ensin voimakas humalan tuoksu. Sitten lasiin kaatuu tumman ruskeaa paksuhkoa olutta, jonka päälle jää pitkäkestoinen tiivis vaahto. Maku on voimakkaan humalainen, mutta paahteinen ja jos haluaa niin vähän kahvia ja lakritsia. Etiketissä sanotaan, että tätä ei saa nauttia hattu päässä. Kuiva kallioinen kesäinen metsä, jossa aurinko paistaa ja pihka tuoksuu, ehkä kohta saunaan ja uimaan... Mistä toi nyt tähän tuli, hyvää on. 330 ml, 6%, 5/5 

Kiitoksia olut-menttorilleni Jannelle tästä nautinnosta.

Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas

Joulusähläyspäivä vol 2:n päätteeksi iltapalaksi oli nakkimix. Sen gourmet-tyylisessä valmistelussa tarvittiin taas ns vahtiolut. Mikkellerin jouluolut ei ole perinteinen vaan oikeastaan vähän niinkuin haastava. Voimakkaasti humaloitu olut tuoksuu ja maistuu humalalta. Maku on humalan lisäksi vähän makeakin ja pihkainen, mausteitakin löytyy, muttei mitenkään liikaa. En usko että tämä sopii nakkien kanssa nautittavaksi, ei taida oikein minkään muunkaan kanssa, parasta pelkällään maistellen nautittuna. Etiketti on tyylikäs, jotenkin tuli mieleen Cocco-Bill-sarjakuva.  Jouluolut, okei!? 330 ml, 7,8%,4/5

 

Hibernation Ale

Lepotila-olut on alt-tyyppinen denveriläisolut. Onko näissä alt-oluissa aina joku tietokonevinkki, kuten oli ctrl-alt-deletessäkin? Tämä tuoksuu makealta, ja maussa on lakritsaa ja kaakaota, eräänlainen Sukulaku-olut, no ei tämä kyllä ole niin makeaa. Aika vahvaa pitää nautiskella, jotenkin kyllä sana esanssi tulee mieleen, voiko tämä nyt olla ihan oikeaa olutta? Makuja on paljon, suu ei pysty erittelemään kaikkia, onko vähän liikaakin makuja. Lämmittää mukavasti, kyllä tämän avulla pääsee lepotilaan. Sanotaan nyt että tyylikkäästä etiketistä yksi pluspiste. 335 ml, 8,7%,5/5

Sinebrychoff & Brooklyn Brewery Two Tree Porter

 Piti maistella Kahden vanhan puun portteri, tai Brooklynin panimo on vähän nuorempi (1988), kun edellinen olut sattui olemaan tämän isä tai äiti ja kollega ehti tätä kehumaan (http://otetaankotoinenkin.blogspot.fi/2013/10/sinebrychoff-brooklyn-two-tree-porter.html). Vanhat puut ovat ihan onnistuneesti yhdistäneet taitonsa. Pojasta on polvi parantunut, pientä makeutta mukavasti ja tasapainoinen olut, tuoksu vihjailee siihen etiketissä mainittuun kuusenkerkkään (Koff) ja makeus vaahterasiirappiin (Brooklyn). Väri on musta ja vaahto ruskea kuten isällä/äidilläkin. Siirappisuus jää kitalakeen jälkimakuilemaan. Musiikkimatto vaihtui edellisestä Entisten nuorten sävellahjaan.

33 cl, 7,2%, 5/5

Brew Dog Hello My Name Is Mette Marit / Censored

Brew Dogin hiivanäytteiden maisteltua jatkettiin vähän vahvemmalla puolukkaoluella. Onneksi tuota puolukkaa ei erityisesti maista, muuta kuin pienenä hedelmäisyyden häivähdyksenä, tuoksukin on oudon hedelmäinen. Humalaa on taas panimokoira heittänyt riittävästi. Pullollinen oli selvästi Norjaan suunnattua erää, kun etikettiin oli Mette Maritin päälle laitettu Censored. Double IPA tuntuu prosenteissa. Jannelle vielä kiitos näistä BrewDogeista. Jotenkin tulee mieleen omat kotioluet, se ei todellakaan ole hyvä merkki. 330 ml, 8,2%,5/5

Abbot Ale Greene King

Toffee maistuu pehmeässä englantilainen alessa. En ole näin hyvää olutta maistanut lontoolaisessa pubissa, jossa paikallinen Uncle Tim jakoi elämänohjeita. Tuoksukin on tässä oluessa hyvä, ainakin parempi kuin lontoolaisessa pubissa. 50 cl, 5%, 5/5

Kalnapilis 7:30

Liettualaista olutta ei ole usein tullut maisteltua. Puolikahdeksan olut tuoksahtaa teräksiselle enemmän kuin Karhu. Ehkä vähän maistuu alkoholi liikaa, noin muuten maku on aika tavallinen peruslager. Nimestä nyt tulee mieleen After Eight, mausta ei. http://funnyasduck.net/post/11382 eli tämäkin juotiin ennen puolta kahdeksaa ja 50 cl, 7,3% ja 3/5. Maku paranee kylläkin juotaessa.