Fat Lizard Fat Lab 29 American Wheat

Amerikkalaista vehnäolutta en ole tainnut ennen maistaa. Espoolainen olut on vähän sameaa, vaalean keltaista ja se kuohuaa komeasti. Vehnäoluen makua on aika vaimeasti, enemmän sitruunaa ja sopivasti hiilihappoa, vähän laimeaa. Kesällä uusintaan. IBU 26, 0,44 l, 5,0 %, 3/5

Linden Hefe

Raumalainen vehnäolut on melko kirkasta ja vaahto ei vaan synny yhtään. Tuoksussa on makeutta ja ihan vähän banaania. Aika kevyeltä maistuu, hiivat puuttuvat. Vähän reilumpaa hiivaisuuta olisi kaivannut, ehkä vähän sellainen starterpack vehnäoluisiin. Täytyi oikein tarkastaa että luinkohan etiketin ihan oikein tai olisiko siellä ollut joku light-merkintä. Olisipa kesä ja terassit auki, niin kyllä tällaisia menisi, mutta nyt vasta lasin pohjan tultua näkyviin tunnelma alkaa parantua. 33 cl, 5,2 %, 3/5

Stadin Raspberry Witbier

Helsinkiläinen witbier kuultaa valoa vasten hennon vaaleanpunaisena. Vaahto on tyylikäs kestävä matto oluen päällä. Tuoksussa on hiivaa ja vadelmaa. Suutuntuma on kovin hiilihappoinen. Makuna on maanläheistä vehnää ja vadelmaa, hiilihapot vähän peittävät makuja. Belgityylinen ale sopisi paremmin kesäterassille. 0,33 l, 5,5 %, 3/5

Honkavuoren Valo Vehnäolut

Yritin saada valoa lokakuiseen iltaan. Vuoden 2020 parhaaksi valittu Honkavuoren panimon vehnäolut on ruskeaa eikä se synnytä juuri vaahtoa. Tuoksussa on banaania ja vähän kumia. Maku on ihan kunnon vehnäolutta, vanhan kunnon maitokaupparajan alittavaksi olueksi täyteläistä.  Makeus on sopivaa, banaania ja hitunen hiivaa pyörii taustalla. Vehnäolueksi ehkä kevyt, mutta jotenkin sopivan helppo ja mukava. 0,33 l, 4,5 %, 4/5

Kakola Puuha Weisse

Turun Kakolassa pantu vehnäolut on keltaista ja vaahto on valkoista katoavaa kuplamattoa. Tuoksu on  maltainen ja vehnäinen. Maku on vähän yksioikoinen, puinen, kuiva tai jopa vähän hapan. Ehkä tämä olisi parempaaa funikulaarimatkan jälkeen. Hienoetikettisen pullollisen taisin ostaa Kannelmäen K-marketista. 330 ml, 5,4 %, 3/5  

Weihenstephan Hefe Weissbier

Baijerilainen panimo on harjoitellut melkein 1000 vuotta oluen panemista ja ovat siinä kyllä oppineet paljon. Tarton Ülikoolin vieressä on saksalaistyyppinen ravintola jonka terassille aurinko paistoi houkuttelevasti, joten pitihän maistella vähän vehnäistä.  Väri on kultainen, vähän samea, vaahto on valkoinen tiivis ja kestävä suojakerros oluelle.  Tuoksussa on hedelmää ja vähän hiivaa. Maku tiivistää hedelmät banaaniksi ja hiivat vähän metallisiksi. Yksinkertainen ja kikkailematon venhän maku, hitusen makeutta ja kuivuutta. 0,5 l, 5,4 %, 5/5

Schneider Weisse Original Weissbier Tap 07

Baijerilaisen perhepanimon originaali hefe on melkein mahonkista. Vaahto on alkuun komea, mutta katoaa nopeasti. Tuoksussa on lupaavaa vehnää, pientä purukumia myös. Maku on oikein kunnon vehnäolutta, kuplintaa on vähän liikaa. Hiivat on taustalla vienoja. Jälkimaku on parasta tässä oluessa Kyllä tästä tulee sellainen pieni kaukokaipuu Saksanmaalle. 0,5 l, 5,4 %, 4/5

RPS Dandelion Dreams Belgian Witbier

Voikukka ja korianteri tapasivat ja elivät sen jälkeen onnellisina yhdessä elämänsä loppuun saakka, kertoo RPS Brewingin esittely tästä belgivehnästä. Voikukka epäilyttää, mutta väri on kauniin oranssiin taittuva hohto. Vaahto on heikko valkoinen kerros. Tuoksussa on korianteria. Maussa sama mauste jyllää myös, vehnäisyys on leppoisaa. Maku on mukavasti makeahko, pikkuisen hunajainen jopa. Onkohan se nyt tuo pelätty voikukka, joka tuo pientä pistävyyttä vai onko se vaan sitruunan vieno pirskahdus, joka jälkimaussa vähän kiristää. S-marketin oluthyllyltä tämä löytyi, kivi-paperi-sakset -menetelmää ei tarvita, vaan voi sanoa että hyvä olut. 330 ml, 4,9 %, 4/5

Ayinger Urweisse

Saksalainen vehnäolut on jäänyt varmaankin etikettisuunnittelun takia aina Alkon hyllyyn, Arts & Letters 80-luvun lopusta tulee kuvavalikoimineen mieleen. Baijerilainen olut itsessään on samean vaalean ruskeaa, värinä oikeastaan sima. Vaahto on mukava, liian nopea kerrostuma vaaleaa hattaraa. Tuoksu taittuu hippusen makean ja hedelmäisen puolelle, vähän sprii-keittimen tuoksua leijuu jostain taustalta. Maku on vehnää, hitusen hiivaa ja vähän banaania. Jälkimaku on yllättävän voimakas, miellyttävän maltainen. Kokonaisuus on sellainen keskitien kulkija, mutta lopputulos on miellyttävä, etikettiään selkeästi parempi. 0,5 l, 5,8 %, 4/5

A. Le Coq Premium Wheat Beer Non-Alcoholic Isotonic

Isotonic taisi joskus olla joku urheilujuomamerkki, joten eiköhän tämä tartolaisen panimon alkoholiton vehnäolut ole jonkinlainen palautusjuoma. Pienen salibandypelailun jälkeen tätä sitten sopii hyvin testata. Väri on lagermaisen oranssi ja vaahto on tiivis valkoinen kerros. Tuoksussa esanssista hedelmää. Esanssi seuraa maussakin. Oikein puristamalla maussa on jotain hedelmiä. Kemia on sana joka tulee mieleen.  Olvi lähetti tämän oluen joskus, en ostaisi itse. 0,33 l, 0,3 %, 1/5

Flensburger Weizen

Vanhemmat muistivat syntymäpäiviäni osuvalla lahjalla, kassillinen erikoisoluita osui ja uppoaa myöhemmin. Saksalainen vehnäolut on pakattu pikkuiseen patenttikorkilliseen pulloon. Korkki aukeaa nasevasti posahtaen. Lasissa olut tasaisen oranssia, vaahtoa on, mutta vähän. Tuoksussa on vienoa banaanisuutta, muitakin hedelmiä ja vähän makeahkoa mallasta. Maku on tuoksun kopio, hiilihappo ryydittää hiukan. Miellyttävää lievää makeutta, ei yhtään hiivaa, siten ehkä liian helppo, sellainen aloittelijan vehnäolut. 0,33 l, 5,1 %, 4/5

Anderson's Nelancholia New England IPA

Tarton Gambrinus Õllepoodista nappasin virolaisten oluiden hyllystä Andersonin NEIPAn. Tuoksu on reilun trooppisen hedelmän lisäksi grillauskastiketta. Väri on sameaa ruskeaa, vaahtoa on kaataessa, juodessa vähän. Maussa ei ole grillauskastiketta, vaan trooppisia hedelmiä, hunajamelonia, ananasta, makeampaa greippiä. Humalat jää taustalle. Jotain mausteita on kyllä mukana, humalat hiipivät  mukavan mietona lopuksi mukaan. Paranee juotaessa, täytynee ostaa Alkosta jos tulee vastaan, etiketissä kun oli ihan suomeksi kerrottu että ohramaltaan lisäksi mukana on vehnää ja kauraa. Ei tämä melankoliaa aiheuta. 0,33 l, 7,7 %, 4/5

Muhu Tüdrik Fruit Beer

Tarton õllepood Gambrinuksen hyllyltä nappasin Muhun saarelta kotoisin olevan hedelmäoluen. Ymmärtääkseni nimi tarkoittaa tyttöä. Olut kaatuu lasiin kuohuen, vaahto pikkuhiljaa laskeutuu. Väri on sameahkoa hitusen punertavaa kuparia. Tuoksussa on hiivaa. Hiiva jatkaa myös maussa ja reilut hiilihapot ilmestyvät. Hedelmiä ei kyllä hiilihappojen seasta löydy, vehnäoluena ennakkoluulot olisivat olleet paremmin kohdallaan. No onhan tämä vehnäolutta, mutta jotain uupuu. Uusintakaadolla vaahto näyttää todella tiiviiltä, mutta kuplia on liikaa itse oluessa. Maku on lopulta liian lyhyt. Etiketissä on komeat raidat. 330 ml, 5,2 %, 3/5

Nenea Iancu Bere Albă Nefiltrată din Grâu

Bukarestin helteessä oli helppo sortua yhteen olueeseen. Luulin että valintani olisi ollut romanialainen, mutta olut onkin saksalaista, sitä ei tosin myydä muualla kuin Romaniassa. Rembrandt-baarin tarjoilija kaatoi pullollisen tyylikkäästi lasiin hiivoineen. Väri on oranssia aurinkoa. Vaahtoa tulee mukavasti. Maku on toimivaa vehnäolutta, hiivaa vienosti vähän banaaniakin, aika paljon hiilihappoa. 50 cl, 5,5 %, 4/5

Mufloni Tuffan Vehnä

Porilaisen Beer Hunters -panimon Mufloni-sarjan oluet ovat olleet ihan hyviä. Perjantai-iltapäivä ja takapihan auringonpaisteinen terasssi, kyllä siihen oli pakko valita joku hyvä olut. Tuffa kait tarkoittaa isoisää. Hyvää olutta on porilaispappa osannut panna. Väri on auringonpaisteessa läpinäkymätön kaunis oranssinkeltainen, valkoista vaahto muodustuu asiallisesti. Ekan hörpyn jälkeen tulee heti mieleen että onpas hyvää. Pullonpohjalla oli vähän hiivaa ja ne kaadoin lasiin mukaan. Ehkä kesän ensivehnä vähän saa pluspisteitä, mutta joka hörpyn jälkeen on vaan onnellinen. Hiiva maistuu miedosti, banaania ei ole juurikaan, mikä on tietysti plussaa ensivehnälle. Olut muodostaa nielusta vatsaan saakka sellaisen vehnäolutpylvään, joka ryhdistää juojaa. Ostin oluen S-marketista, varmasti ostoskärryt pysähtyvät jatkossakin tämän oluen kohdalla. 50 cl, 5,0 %, 5/5

White IPA Hoppy Wheat Ale

Tallinan Peetri Selverissä ruokaostoksilla oli tietysti tsekattava oluthylly. Joskus siinä on ollut enemmänkin vaihtoehtoja vai olisiko vertailukohtana ollut Ülemisten Rimi. Hyllyltä kyllä löytyi uusia oluita ja Olvin väritölkkisarjaan oli ilmestynyt vaaleansininen uutuus. Ei kun oikeastihan tämä onkin tartolaisen A Le Coqin väritölkkisarja. Tölkki sihahtaa laimeasti, vaahtoa on jonkun verran, väritys on samean vaaleankeltainen. Tuoksussa on mietoa humalaa. Maku on vähän molemmista maailmoista vehnäolutta ja vähän IPAa, mutta onkohan molempia liian vähän. Sitruunaa on mukavasti. Olisi pitänyt toinenkin olut ostaa, helppoa janojuomaa, pienellä humalapotkulla. 0,5 l, 5,2, 3/5

Schneider Weisse TAP 1

Klunkerkranich on Berliinin Neukölnissä olevan ostoskskuksen ylimmälle parkkitasolle perustettu näköalatavintola, paikassa on reilusti berliiniläistä twistiä, hienot näköalat ja musiikki on Frank Zappaa ja afrikkalaista rokkia, huomenna varmasti jotain ihan muuta. Oluttahan täällläkin on maistettava, joten tiskiltä valitsin saksalaista vehnää. Melko samea olutta ja tiivis valkoinen vaahto tuoksuvat vähän banaaniselta mehulta. Maussa on banaania, vähän hiivaa, makeutta on mukavasti. Hedelmiä on maussa muutenkin. Olut tarjoiltiin muuten muovisesta tuopista ja sitä vastaan sai tiskiltä yhden euron panttilapun, josta sain rahan takaisin kun palautti tuopin tiskille. Makeutta on ehkä vähän liikaa, toisaalta hiiva vähän tasoittaa. Puhdas ja oikeastaan tosi hyvä vehnäolut. 0,5 l, 5,2 %, 4/5

Schalander Weizen

Päivän patikointi ympäri Berliinin Friedrichshainia pakotti palaamaan joutomaan keskellä olevaan Privatbrauerein Schalanderiin ja testaamaan sen olutta. Panimolla on vain kolme olutta, joista valitsin vehnäisen. Olut on kauniin oranssia ja vaahto on valkoinen ja heikohko. Maku on mieto, sopii täydellisesti auringonpaahteeseen. Terassin naapurissa on Berliinin FreakShow, erikoinen paikka kaiken kaikkiaan, tosin tämähän on Berliiniä. Maku on pehmeä, vähän hapanta, makeaa ja jälkimaussa  sitruunaa. Jano lähtee, ehkä toisella ainakin.  1/2 l, 6 %, 4/5

Olvi Summer Ale Hotter Than Iisalmi

Olvi muisti blogistia parilla tölkillisellä, Summer Alen hyväksyin blogiin. Tölkki on Olvin tyylikkään värisarjan keltainen versio. Tuoksussa on voimakkaasti humalaa ja häivähdys vehnäolutta. Väri on  kirkkaan kellertävä. Vaahto on iso, mutta katoaa nopeasti. Maku on aika vienoa. American Wheat Ale on merkitty etikettiin. Tuoksun humalat katoavat lähes kokonaan, ohutta hedelmäisyyttä. löytyy. Vähän liian hyvänmakuinen vehnäolueksi, joten sopisi hienosti kesäiseen iltapäivään, maaliskuisen lumisateen jälkeen ei oikein löydy kesäfiilistä tarpeeksi. EBU 32, IBU 13, 0,5 l, 5.0 %, 3/5

Põhjala Prenzlauer Berg Raspberry Berliner Weisse

Itä-Berliiniläisen boheemikaupunginosan mukaan nimetty vadelmainen vehnäolut oli lipsahtanut kahdesti matkamuistovalikoimaan, ensimmäinen pullollinen pääsi blogitettavaksi. Tuoksu on vahvan vadelmainen. Väri on vähän likaisen punainen, vaahto katoaa nopeasti. Pullon pohjalle on jähmettynyt hiivaa. Juodessa vastaan työntyy vahva vattumehun tuoksu. Maku on hapan, vadelmainen, laktoosi tasottaa happamuuden ovelasti. Hiilihappo kuplii reilusti suussa, kuin kuohuviiniä. Ei ole pahaa, mutta jotenkin tyhjää, makuja on, mutta ei oikein sytytä. Berliiniläisessä hipster-baarissa maistuisi varmasti, pitäisi varmasti käydä tutustumassa. 0,33 l, 4,5 %, 3/5