Põhjala Marshmallow Island

Olutkellarista valikoin vähän tummempaa olutta, virolainen vaahtokarkkiportteri on mustaa ja sen vaahto on pikainen pyrähdys. En ole todellakaan vaahtokarkkifani, joten tällainen olut on kuin kaivaisi verta nenästään. Tuoksu on pelottavan makea, vaniljaa ja mallasta. Maku on maltainen, lakritsia, paahdetta ja vähän alkoholia. Oudosti tuntuu vähän ohueltakin, mutta maku itsessään on kyllä täyteläinen. Etiketissä mainitaan myös savu, ja kyllähän sitä alkaa hörppiessä tunnistamaan, vai onko se viskiä. Jotenkin pelottava makeus jää lopulta taustalle. Aika erikoinen kokemus, mutta en kyllä tämänkään jälkeen koske vaahtokarkkeihin. 330 ml, 10 %, 4/5

Bevog / Põhjala Seedated Russian Imperial Stout with Pumpkin Seeds & Rye

Sattumaltakohan majoituspaikkaan lähin elintarvikkeita myyvä liike on Gambrinus Õllepood, johon poikkesin kotimatkalla. Nappasin kassalta esittelyolutta, joka on itävaltalaisvirolaista yhteistyötä. Olut on mustaa ja vaahto ruskeaa. Tuoksu on makeaa paahtunutta mallasta, kahvia ja suklaarusinakuivakakkua. Maku on pehmeä, täyteläinen, jälkiruokamainen ja lämpimän maltainen, jälkimaussa vähän salmiakkia. Täyttävää ja hitaastijuotavaa. 0,33 l, 11,1 %, 5/5

Anderson's Kuku Suviste

Samea täyteläisen oranssinen virolainen pale ale kuohuaa valkoisena. Tuoksuu tropiikille ja hedelmille. Maistuu hedelmille, tuntuu hiilihappoiselta, vähän sitruunaista humalaa. Vähän sellainen välikalja, ei hapanta eikä makeaa. 0,33 l, 4,5 %, 3/5

Kräftwärk Torm

Virolainen IPA kuohuaa tehokkaasti ja vaahto myös kestää. Väri on sameaa kultaa. Tuoksussa on heinää, hiivaa ja humalaa. Maku on lempeän humalainen, ei ole kuivaa, vaan rehevää. Helppoa ja mukavaa mallasjuomaa, jossa ei ole kikkailuja. Etiketti on tyylikäs. IPA on taas hyvää. 330 ml, 6,5 %, 5/5

Käbliku Rosalinda Hibiscus Infused Saison

Virolainen saison hohtaa rubiininpunaisena, vaahtokin on pinkkiä. Tuoksussa on hiivaa.  Maku on hennosti hapan marjaisuus ja orastava kuivuus. Kovasti olut kuplii, mutta suussa se tuntuu vähän löysältä ja ohuelta. Mummon mehua siihen aikaan kun sokerista säästettiin. 25 IBU, 440 ml, 6,6 %, 2/5

Tanker Taruk Hoppy Pils

Virolainen humalainen pilsneri on tasaisen oranssi ja se kuohuu tölkistä ulos sihauttaessa. Tuoksuu kuusipuulle, sitrukselta ja maltaalta. Maku on sama. Humalaisuus on mukavasti kuivattava, toisaalta vähän puumaista. 44 cl, 5,0 %,3/5

Anderson's Mr. Peanutbutter

Virolainen stoutti kaatui lasiin ohuenoloisena ruskeana, lasissa väri oli kuitenkin aika mustaa. Tuoksui heti maapähkinävoille. Kovasti oli hiilihappoa kuohumassa, joten vaahto katosi nopeasti. Ensihörpyssä tuoksuu ja maistuu tuhka. Mihin se maapähkinävoi katosi, no kyllähän sitä vähän kuivuuden takaa löytyy. Tarkempi etikettiin tutustuminen paljastaa että nimestään huolimatta tässä ei olekaan maapähkinävoita vaan paahdettua pähkinöitä ja suolaa, se jotenkin selittää kuivan tuhkaisuuden. Jotenkin sekava kokonaisuus, suolaisuus ei miellytä. 0,33 l, 5,9 %, 3/5

Kräftwärk Vee All

Light-pommacin värisen oluen ostin Tarton Gambrinuksesta. Lenkkeilyn ja saunan jälkeen vedenalaisuus tuntuu tutulta, joten kaadoin virolaisen vehnäoluen lasiin ja maistelin palautusjuomana. Tuoksu on hedelmäinen, nallekarkkinen. Maku on karamelliä ja makeita hedelmiä. Hiilihappoa on reilusti. Hefeweizen lukee etiketissä, mutta makuelämys on aika reippaasti kevyempi. Palautusjuomana toimii oikein hyvin. 33 cl, 5,0 %, 3/5

Saku Karl Friedrich Helles

Tarton Lōunakeskuksen Coopista nappasin oluhyllyltä lagerin, saunaolueksi se pintillinen sitten päätyi Hämeenlinnaan. Virolainen olut on täydellisen puhtaan kultaista, vaahtoa syntyy vähän. Tuoksu on vaimea makea mallas, no lager-oluelta tuoksuu. Maku on tyyliä perus, niin tuttu ja turvallinen, aika vaimea. 568 ml, 4,6 %, 2/5

Põhjala Gimme Danger Gluten-free Stout

Birgerissä lauantain iltapäiväkahviksi valitsin takahuoneesta löytyneen gluteiinittoman virolaisen stoutin. Olut on mustaa ja vaahto värjäytyy vaalaeanruskeaksi. Tuoksu on paahtunutta mallasta. Maku on samaa kuin tuoksukin, hiilihapot ryhdistävät makua. Kahvia ja suklaata, pientä mausteisuutta, täydellinen pehmeä iltapäiväolut rauhalliseen nautintohetkeen. Makeus pysyy aisoissa. Varmasti vielä parempaa jos olisi pakkasta tai edes vihmoisi vettä. 0,33 l, 10,5 %, 5/5

Purtse Plaadimeri Hot

Vähän erilainen virolainen gose on maustettu tomaattipureella, chilillä ja suolalla. Oluen väri on pinkkiin taipuvaa oranssia, tuoksussa on tomaattia ja vihanneksia, vähän suolaisuutta. Maku täydentää tuoksua chilin poltteella. Maku palauttaa mieleen oluen esikuvana olleen Bloody Mary -drinkin. On tuo chili aika koukuttavaa, melko tuliseksi maku yltyy loppua kohden. 330 ml, 4,7 %, 4/5

Lehe I Am What I Am Belgian Golden Very Strong Ale

Palvelinmigraatiot tulivat päätökseen ja sen takia lupasin kollegoille juhlistaa vähän väkevämmällä oluella. Virolainen belgityyppinen ale on punaista, tummaa roseeta. Tuoksu on makeaa mallasta. Suussa huomaa makeuden lisäksi runsaan alkoholin. Makeus tummien ylikypsien luumujen käymisen lopputulosta. Onpa täyttävää olutta. Onneksi ei ole enempää migroitavia palvelimia. Tämän juomiseen taitaa mennä koko ilta, ensimmäinen lasillinen on vasta puolivälissä, kollegat ohjeisti että ei kannata jättää kirjoittelua pullollisen tyhjentymiseen saakka. 330 ml, 20 %, 2/5

Põhjala Laugas Cellar Series Barrel Aged Imperial Gruit

Olutkellarin ylähyllyltä valikoin vähän erikoisemman pullollisen, virolaisen gruit-oluen korkki oli hienosti sinetöity, tarkoituksena on varmasti ollut taata pitkä säilyminen. Pullollisen ostin aikanaan jostain tartolaisesta olutkaupasta. Väri on ruskeaa, vähän likaista, vaahto on heikosti kermainen ja se katoaa melkein kokonaan. Gruit-oluessa ei ole käytetty ollenkaan humalia. Tuoksu onkin reilun maltainen, vähän alkoholia, vähän kotiviinimäinen. Maku on sellaista mallaskaramelliä. Etiketissä kerrotaan että mausteina on käytetty kuminaa ja katajanmarjoja ja kypsytystä on tehty viskitynnyreissä. Yritän noita makuja saada järjestymään, mutta en saa niitä yksilöityä. Maku on erikoinen hyvällä tavalla, olutsarjan mukaisesti on kyllä viileän metsäinen tunnelma. 0,33 l, 12,3 %, 5/5

Seven Island Cocoxocomisu

Joulupukin paketin viimeinen pullollinen on kreikkalaissuomalaisvirolaista yhteistyötä. Musta olut kuohuaa hetken ruskealla vaahdolla. Etiketissä mainitaan paahdettu kookos, hondurasilainen kahvi, suklaa ja tahitilainen vanilja, aika kansainvälistä. Tuoksun reilu kookos palauttaa mieleen ensikosketuksen kookokseen, kun lapsuudessa lähiärrälle oli tullut jotain uutuussuklaapatukoita, Bountyjä. Voi sitä pettymyksen määrää kun suklaan sisällä oli jotain pahanmakuista kookosta. Oluen tuoksussa on kuitenkin myös muita etiketin mainostamia aineksia. Kookos on muuttunut ensikosketuksen jälkeen ihan hyvän makuiseksi. Maku on voimakkaasti kookoksen hallinnoima, vaniljaa on myös ja sellaista kalliimman alkoholin poltetta ja paahtunutta mallasta. Makeus tarttuu lasin pinnasta huuliin. Ehkä vähän pienempi tölkillinen riittäisi. Jälkimaku on pitkä paahteinen, makea, vähän pirskahtelavakin ja kookostakin on vielä mukana reippaasti. Jälkiruokaahan tämä on, omassa luokassaan, kookosoluet, huippua. Bountyjä en viitsi vieläkään syödä. 440 ml, 12,0 %, 5/5 

Seven Island Moctezuma Maple & Pecan Imperial Stout

Tovi sitten Alkossa huomasin tyylikkään mexicohenkisen olutetiketin pullollisessa, joka paljastui sitten kreikkalaiseksi, Virossa pannuksi imperial stoutiksi, joka on nimetty kaukaisen azteekkihallitsijan mukaan. Olut on mustaa, eikä se oikein vaahtoa, vaikuttaa vähän liukkaalta. Tuoksussa on marjoja ja pelottavaa purukumia. Hörppy poistaa purukumin ja täyttää suun paahtuneilla maltailla, pähkinöillä, vaniljalla, vaahtokarkilla tai kai se on tuota vaahterasiirappia. Ei ole kyllä mitenkään häiritsevää tuo liukkaus, vaan koska maku on niin paksu, niin ehkä tuo liukkaus vähän tasoittaa. Alkoholi kyllä pysyy piilossa, mutta makeutta on liikaa jälkimaussa. 440 ml, 12,0 %, 4/5

Seven Island Tiki Luau

Kreikkalais-virolais-suomalainen yhteistyöolut havaijilaisessa hengessä on samean oranssi. Ensikaadolla vaahtoa syntyi mukavasti, sitten vähemmän. Olutta on maustettu mangolla, guavalla, havaijilaisilla vaniljapavuilla ja mukana on myös laktoosia. Maku onkin hedelmäinen, mutta hapan, kirpeä ja makeakin vielä ja kaikkea yhtaikaa ja vähän erikseenkin. Maku on intensiivinen. Oluen ostin Alkosta ihan etiketin takia. Onhan tämä tällainen kokemus, olutjäärä joutuu tällaisen oluen kanssa miettimään että mitä tämä oikein on.  Jotenkin tästä oppii tykkäämään, mutta en ihan heti ole ostamassa toista samanlaista. 440 ml, 6,5 %, 4/5 

Õllenaut Must Eksport Baltic Porter

Olutkellarin perukoilta löytyi vanhempaa varastoa, virolainen portteri, jonka uudempi versio on hippusen kevyempää. Väri on melkein mustaa ruskeaa, pienellä lämpöisellä beigelle vaahdolla. Tuoksussa tuntuu luumuja ja tummia hedelmiä. Makupaletti on moninainen, kahvia ja suklaata täydentää reilu maltaisuus ja vähän lakritsaakin pilkahtaa. Hiilihappoisuus ja humalat antavat oman makunsa pienen maistelun jälkeen. Taitaa olla panimon paras olut. Oudon helppo, mutta silti ryhdikäs. 330 ml, 8,3 %, 5/5 

Lehe Huitzilopochtli Habanero Spiced Stout Laphroaig BA

Huitzilopochtli on muinaisten atsteekkien jumalan mukaan nimetty habanerolla maustettu stout, jota on kypsytetty viskitynnyreissä. Olut on kolamaisen mustaa, vaahtoa ei juuri synny. Tuoksussa on vahva savuisten viskien sävytys.  Maussa on aluksi viskiä, sitten turvetta ja vähän sahtiakin. Savuisuutta ja yllättävää makeutta seuraa lopulta habaneron puraisu. Makuyhdistelmä jää muhimaan suun takaosaan pitkäksi aikaa. Aika väkevää on. 330 ml, 10,5 %, 4/5

Lehe & Vasileostrovskaya Ravnodenstvie Russian Imerial Stout

Blogituksen otsikon kirjoittamiseen harvoin menee näin pitkään, mutta virolaisvenäläisen yhteistyön kunniaksi pitää uhrautua. Stout on mustaa, vaahto on beige rinkula lasin reunoilla. Olut kaatuu kuninkaallisen hitaasti lasiin. Tuoksussa on kahvia, hippusen suklaata ja paahdetta. Maussa kahvi täydentyy vähän sellaisella wiener-cafeella eli kermaisella kaakaolla. Aika täydellistä, vienohko makeus täydentyy hellällä humalan potkulla, alkoholi jää jonnekin makupaletin taustalle piiloon. Onneksi toukokuinen päivä oli sen verran viileä, että arvasin avata olutkellarin perukoilta löytyneen stoutin. 330 ml, 11 %, 5/5

Tanker Must Kapten Rum BA Imperial Stout

Olutkellarin perukoilta löytyi virolainen rommitynnyrissä kypsytetty stoutti. Olut oli piilotellut sen verran että parasta ennen päivä pullon kyljessä oli ylittynyt, mutta ei se tässä kohtaa ainakaan haitannut. Olut on mustaa ja kuohuaa vaaleanruskella vaahdolla reippaasti. Tuoksussa on rommia ja kirsikkaa. Ensihörppy erottaa selvän romminmaun, vähän suklaata ja kevyttä paahdetta. Suutuntuma on liukas. Makeus voitelee nielua. Sopivaa makeutta tasapainottaa jonkinlainen katkeruutta tuottavat humalat ja hiilihapot, niistä tuntuu muodustuvan vähän salmiakkia. 330 ml, 9,4 %, 4/5