Õllenaut Komeet Espresso Stout

Musta, virolainen olut, täydellisen samettisella beigellä vaahdolla tuoksuu vahvalle kahville. Jo ensikulaus kertoo että helppo arvaus siitä että maku on sama, osoittautuu oikeaksi. Maussa on kyllä enemmän paahdetta, kahvi on voimakkaasti mukana. Etiketissä mainitaan Paulig, joten onhan tämä Pauligin parasta kahvia. Suutuntuma on aika liukas, ja samalla se jättää vähän makeutta kielen päälle. Jälkimaussa tuntuu todella tumman suklaan piikkisyys, huulista löytyy sitten vähän makeutta. Tämä on lempeän voimakas kahvihetki, saisinko vielä toisen kupillisen, kiitos. 330 ml, 7.5 %, 5/5

Muddis Kanarbik

Tallinnan sataman viereisen ostoskeskuksen Rimistä nappasin tämän oluen hotellihuoneolueksi, mutta pullollinen kulkeutui kotiin saakka saunaolueksi. Wee Heavyksi etiketissä mainittu olut on tumman ruskeaa ja vaahto on samettia. Tuoksussa on maltaan makeutta. Olut tuntuu suussa pehmeältä, vaikka hiilihappoakin on reilusti. Maku on karamellisen maltainen. Nimi kait tarkoittaa kanervaa, jos oikein ymmärrän takaetikettiä niin kanervankukkia on mukana maistamisessa. Olisiko niistä sitten pientä hunajaista makeutta tullut mukaan, pehmeyttä on reippaasti. Pähkinääkin löytyy.  0,33 l, 6,3 %, 3/5

Käbliku Sambo Sour Fruit Saison

Sambo on venäläinen kamppailulaji ja virolainen sour-olut. Olut on ruskenpunaista ja reipas kaato muodostaa nopean kuohunnan lasiin. Oluen panemisessa on käytetty maitohappoa, mausteena mustaherukkaa ja kirsikkkaa. Tuoksussa on mustaherukkaa, happamuutta. Maku on marjainen eli mustaherukallinen. Happamuus tuntuu jälkimaussa enemmän. Alkumaistossa on reilusti kuplintaa ja aavistus makeudesta, mutta happamuus vie kyllä voiton. Kirsikkaa ei maussa oikein löydy. Kokonaisuus on happaman sekava, maussa on mehuisuutta, mutta ei kellarinmakua. Maitohappobakteerit viettävät makua vaarallisesti täyttävään punaiseen maitoon päin. IBU 5, 330 ml, 6.9 %, 3/5

Käbliku Naked Oats

Virolainen Oatmeal Stout on mustanruskeaa ja vaahtoaa komeasti vaalealla vaahdolla. Alastomien kaurojen tuoksun paahteisuuteen sekoittuu vähän kylmää kahvia ja jotain tunnistamatonta. Maku tukeutuu tuoksuun, lisänä on liian voimakasta poreilua. Jälkimaussa tuntuu alkoholin voimakkuus, mutta ei se varsinaisesti maistu. Maku on muuten pehmeä, makeus, paahde ja kahvi voittavat lopulta turhan poreilun. Jotain jännää tuossa maussa on. 0,33 l, 7,4 %, 4/5

NanoPruul Flamango Florida Weisse

Virolainen mango-olut ei vaahtoa erityisemmin. Väri on aika lähellä Hartwallin Jaffaa. Pullon pohjalle kertynyt sakka hulahti lasiin mukaaan. Lasissa samea olut kuplii pirteästi. Tuoksussa on ylikypsää persikkaa tai mangoa. Maku on yllättävän hapan, mangon makeuteen sekoittuu paljon poreilua ja tropiikin yön nuhjuisuutta. IBU 4, 330 ml, 4,6 %, 3/5 

Óllenaut Lumelausuja Foreign Stout

Olutkellarin perukoilta löytyi hyvin kypsynyt pullollinen virolaista foreign stoutia.  Lumikuiskaaja erottuu mustasta vain kirkasta valoa vasten katsottuna reunoiltaaa ruskeana. Vaahto on ohut sametti. Tuoksu on maltaista. Maku on kypsä, paahteinen mallas, vähän kirsikkälikööriä. Maussa on makeutta, outoa hedelmäisyyttäkin, kerroksellisuutta. Jälkimaussa humalat ilmoittavat valoittaneensa kitalaen. Pullolisen ostin kauan sitten Virosta. 330 ml, 7,9 %, 4/5

NanoPruul Men In Black Black IPA

Vanhempi tartontuliainen vaahtosi oikein kauniisti, täydellisesti jopa. Miehet mustissa on tietysti mustaa ja vaahto tiivistyy kauniisti oluen päälle. Tuoksussa on havuja ja humalia. Maku on paahteinen, tumma havu, hiilihappoja mukavasti raikastamassa ja pientä savua ja piilotettua sitruunaa. Kokonaisuudessa on makua reippaasti, kuivuus on oikein sopivaa. Suutuntuma on pehmeää, aika täydellinen black IPA. IBU 101, 330 ml, 6 %, 5/5

Anderson's Nelancholia New England IPA

Tarton Gambrinus Õllepoodista nappasin virolaisten oluiden hyllystä Andersonin NEIPAn. Tuoksu on reilun trooppisen hedelmän lisäksi grillauskastiketta. Väri on sameaa ruskeaa, vaahtoa on kaataessa, juodessa vähän. Maussa ei ole grillauskastiketta, vaan trooppisia hedelmiä, hunajamelonia, ananasta, makeampaa greippiä. Humalat jää taustalle. Jotain mausteita on kyllä mukana, humalat hiipivät  mukavan mietona lopuksi mukaan. Paranee juotaessa, täytynee ostaa Alkosta jos tulee vastaan, etiketissä kun oli ihan suomeksi kerrottu että ohramaltaan lisäksi mukana on vehnää ja kauraa. Ei tämä melankoliaa aiheuta. 0,33 l, 7,7 %, 4/5

Muhu Tüdrik Fruit Beer

Tarton õllepood Gambrinuksen hyllyltä nappasin Muhun saarelta kotoisin olevan hedelmäoluen. Ymmärtääkseni nimi tarkoittaa tyttöä. Olut kaatuu lasiin kuohuen, vaahto pikkuhiljaa laskeutuu. Väri on sameahkoa hitusen punertavaa kuparia. Tuoksussa on hiivaa. Hiiva jatkaa myös maussa ja reilut hiilihapot ilmestyvät. Hedelmiä ei kyllä hiilihappojen seasta löydy, vehnäoluena ennakkoluulot olisivat olleet paremmin kohdallaan. No onhan tämä vehnäolutta, mutta jotain uupuu. Uusintakaadolla vaahto näyttää todella tiiviiltä, mutta kuplia on liikaa itse oluessa. Maku on lopulta liian lyhyt. Etiketissä on komeat raidat. 330 ml, 5,2 %, 3/5

Purtse Siidisuka Sweet Stout

Räjähdys kuului alakerrasta. Jännityksellä etsin räjähdyksen aiheuttajaa ja sehän löytyi sitten olutkellarista. Keväällä ostin Virosta kaksi makeaa stouttia nautiskeltavaksi synkkinä talvi-iltoihina, toinen niistä sitten päätti itse nautinta-ajastaan ja rähjähti palasiksi. Toinen pullollinen tavallaan pakotti blogistin avaamaan itsensä varovasti ja nautiskelemaan silkkisukkamaisella varovaisuudella sisällön, vaikka tänään ei ollut tarkotus nautiskella olutta. No eipä tämä nyt ihan hirveästi haitannut, paitsi sirpaleiden ja oluen siivoaminen perjantai-iltana ei ollut mieluinen lisätehtävä ollenkaan. No yksi kaapin taakse kadonnut cd-levy löytyi. Olut on mustaa ja vaahtoa tulee reippaasti. Tuoksu on jotenkin kaasumainen, ehkä räjähdys johtui liiasta hiilihaposta. Pulllon pohjalla näyttäisi olevan jonkun verran hiivaa. Maku on kuitenkin pehmeä. Vähän kahvia, reippaasti makeutta, jotenkin koko ajan on pieni pelko uudesta räjähdyksestä, vaikka se on tietysti täysi mahdottumuus. Helposti tätä nieleskelee, ilman räjähdystä mietteet olisivat positiivisemmat. Pullollisen taisin ostaa Tallinkilta. Best Before oli ensi kevääseen. Panimo merkitään muistiin. Aina olen vähän ollut sitä mieltä että ei niitä hyviä oluita kannata hillota missään, vaan juoda. Sirpaleita tutkaillessa: olikohan vähän ohutta lasia tämä pullollinen. 330 ml, 6,3 %, 3/5

Anderson Sini Must Valgre Milk Stout

De Tolly Õllebaarissa on käytävä  aina kun on mahdollista ja on Tartossa.  Koko paikkahan nakkikioskin alapuolella oleva baaritiski ja käytävä sekä tietysti käsittämätön määrä oluita ja asiantuntemusta tiskin takana. Olueksi suositeltiin Tarton oman miehen mustikka-stouttia. Ensin huomaa tutunoloisen andersonmaisen mahtavan vaahdon. Tuoksussa on maitokahvia ja sipaus mustikkaa. Maku on makeaa kahvia. Mustikkaa on vain nimeksi. Laktoosi tuo makeutta. Tummaksi olueksi helppoa ja nopeasti nieluunkatoavaa. Oluen nimi viittaa Viron lippuun, mutta valkoinen on samalla kuuluisa muusikko. 0,33 l, 4,3 %, 4/5 

NanoPruul Troopika American Pale Ale

Juhannusaaton perinteiset puutarhanhoidolliset työt pistivät hien virtaamaan ja kuusenneulaset niin mukavasti pistelemään, että palkinnoksi  avasin kylmän virolaisen pienpanimo-oluen. Panimon koko on nano, eli taitaa olla aika pieni panimo. Pienuus ei kuitenkaan haittaa oluenpanoa. Etiketissä kiemurtelee trooppisia värikkäitä käärmeitä, eivät pelota vaan olut kaatuu lasiin. Troopinen olut on meripihkaista väriltään ja  se kuohuaa pullosta kaadettaessa todella reilusti beigenä. Tuokusssa on tietysti trooppisia hedelmiä. Maku on lämmin, mangoa ja jotain muita hyvin kypsyneitä hedelmiä. Maltaan makeuteen sotkeutuu hedelmien makeutta, humalat ovat taustalla ja ponnistavat esiin jälkimaussa. Talkoojuomaksi ja janojuomaksi olisi voinut olla kevyempää, tämä täyttää suun kokonaan. Pullolisen ostin jostain virolaisesta supermarketista. IBU 32, 330 ml, 5,9 %, 4/5

Anderson's Applehoff Sour Ale

Anderson on käynyt Lehen panimolla ja yhteistyön tuloksena on hapanolutta kanelilla maustettuna. Olut näyttää lasiin kaadettaessa siideriltä, kuplintaa on. Väri on samea oranssi, vaahto katosi, jos sitä olikaan, nopeasti. Pullon pohjalla on omista ikiaikoisista omeviinikokeiluista tutun oloista hiivakertymää, jätin ne paikoilleen. Tuoksussa on omenapiirakkaa. Hörpätessä huomaa että kanelia on piirakassa reippaasti. Jälkimaussa kaneli muistuttaa siitä faktasta että myös liikaan kanelinsyöntiin voi kuolla. Kaneli on voimakasta. Makeus ja happamuus ovat hienosti tasapainossa. Välillä vähän tuntuu että kanelia on kyllä kaatunut liikaa, hörppyjen välissä taas haluaa maistaa taas että oliko sitä kanelia sittenkään liikaa. Parin hörpyn jälkeen kaneli tulee kyllä jo tuoksussa vastaan reippaasti. En ole kovasti siidereihin perehtynyt, mutta luulen että siidereissä ei ole tällaista olutskenen kaltaista irroittelua (ei kun onhas niitä mitä erilaisempia vadelma ja muita siidereitä, ei kun oliko ne sittenkin lonkeroita), ehkä siiderivalmistajat voisivat ottaa tästä oppia ja heittää markkinoille kanelilla maustetun omenapiirakkasiiderin. Tätä riittää yksi kerrallaan, ei enempää, mutta kyllä tämä pullollinen kelpaa napata ostoskoriin, jos vastaan tulee. Itse taisin ostaa tämän Tartosta. 0,33 l, 5,3 %, 5/5

Pühaste Kuradi Saar

Kuradi saar tarkoittanee sitä kuuluisampaa Paplillonista tuttua Pirunsaarta tai sitten vaan Tallinnasta itäänpäin löytyvää virolaista saarta. Takaetiketin vironkielinen teksti ei auennut, mausta on vielä vaikeampi päätellä kummasta on kyse, no ehkä maun perusteella virolainen saari on oikea vastaus. Olut on mustaa ja kaadettaessa vaikuttaa öljymäiseltä. Pikaisen vaahdon kadottua olut ei juuri tuoksu. Olut on yllättävän hiilihappoista, se saa oluen tuntumaan vähän ohuelta. Maussa on reippaasti mallasta ja paahdetta, mutta ohuus on harmina. Mausta löytyy hedelmää, humalia, makeutta, kuplivaista ja mallasta. Vähän sekavaa, ei kyllä mitään virhettä, mutta jotenkin ei saa oikein otetta. 0,33 l, 4,8 %, 3/5

Unclebrew Can U Fix Seed? Pomegranate New England IPA

Granaattiomena on hiipinyt tietoisuuteni vähitellen. Nettivideot tarjoavat erilaisia tapoja jolla sen siemenet saa kätevästi talteen omenan sisältä, jotain houkuttelevaa niissä on. Setäpanimo on nettisivujen mukaan perustettu Tel Avivissa, mutta toimii Virossa. Tämä olut on pantu Kolk-panimolla ja maustamiseen on käytetty granaattiomenamehua. Olut on väriltään vähän sameaa oranssia. Lasin pintaan ilmestyy reilusti kuplia ja päälle vähän vaahtoa. Tuoksu on reippaan hedelmäistä, eiköhän pääaromi ole granaattiomenaa. Maku on sama kuin tuoksussa, happamuus valtaa suun pienen poreilun jälkeen. Todella tasapainoinen olut, kaikki palaset on kyllä kohdallaan. Hedelmien makeus ilmestyy humalan katkeruuden jälkeen uudestaan. Ei tässä ole mitään fixattavaa. Ostin pullollisen Tarton õllepoodista. IBU 50, 330 ml, 5,6 %, 5/5 

Lehe Hetk Bourbon Barrel Aged Cherry Ale

Virosta, Keilan kunnasta ponnistaa Lehe-panimo, se on murtautunut monilla onnistuneilla olutnautinnoilla suosikikseni. Oluen tumman likaisen ruskean väriä tutkiessa helposti näkee jotain punaistakin. Vaahto on pikainen ja katoaa nopeasti. Tuoksussa on viskiä ja mallasta. Maku on makeaa kirsikkaa, mallasta ja jotain raikasta ja viileää, niin ja tietysti tynnyriä ja viskiä. Makeutta on ainakin riittävästi, jotenkin saan taas makuhermoihin jotain metholia. Monta makua ja hyvin kirsikka ja viski on niputettu yhteen. Onhan tähän kyllä jäänyt vähän alkoholin tuomaa vahvuutta, onko se nyt sitten hyvä vai paha. Ehkä vapunaattoon olisi voinut valita vähän erilaisen oluen, omassa lajissaan, kirsikkaisetviskioluet. arviota parempi, no ei olekaan kun korjasin viime hetkellä arviota. 330 ml, 8 %, 4/5

Käbliku Uhhuuu

Iltapäiväolut Tartossa, vieläpä löytyi yksi uusi olutravintola. Emajõe Pruulikoda on kauppahallin alakerrassa ja olutvalikoima on virolainen. Käbliku panimo sijaitsee Tartosta vähän etelään, hienoja oluita sieltä yleensä tulee, eikä tämäkään ole poikkeus. NEIPA on samean oranssista. Sitrushedelmiä ja syvää makua, humalat on mukavia. Perjantai-iltapäivä olutkellarissa, nojatuoli on pehmeä, ei kiirettä, tuopissa hyvää olutta, kaiuttimista tulee Ed Sheeran -maraton, no oluen ja musiikin parittaminen on aika vaikeaa. Olut on kuitenkin täyteläistä ja voimakasta. Taidan ottaa toisen samanlaisen. Pint, 7,0 %, 5/5

Lehe Punane Ja Must Raspberry Porter

Tallinnasta Tartoon on 180 kilometriä, sen suorittamisesta palkinnoksi oli Lehe Pruulikodan vadelmaporter. Olut on mustaa ja siinä on tiivis vaalean vaaleanruskean kestävä vaahto. Paahteisuuden ja pienen suklaisuuden alta henkii reippaasti vadelma. Makeaus tahmaa huulta vähän kiinni lasiin. Kokonaisuus on pehmeä, samettinen. Humalaa löytyy lopulta hörpyn takaosasta, sitäkin jännästi vadelmat ruokkivat. Välillä jää miettimään että onko vadelmaa vähän liikaa, mutta sen maku on kuitenkin mukava yllätys joka hörpyllä, kun paahde joutuu sille antamaan tilaa ja humalat sitten yrittävät lopuksi pyyhkiä muilla pöytää. 330 ml, 7 %, 5/5

Sori Brewing Maximón Imperial Baltic Porter With Cacao & Chili

Olutkellarin perukoilta nappasin pitkään mieltä kuumottaneen virolaissuomalaisen oluen. Juoma on mustaa, vaahto on turhan pikainen. Tuoksussa on suklaata ja marjoja. Lasissa näkyy kovasti kuplintaa. Kuplinta tuntuu myös alkuhörpyissä. Paahteisuutta on, suklaata ja mausteita maistuu myös poreilevan oluen soljuessa kurkkuun. Suuhun jää mukavaa pientä poreilua, alkoholin ja chilin poltetta, jotain marjaisuutta on maussakin. Olut paranee vielä loppua kohden, jotenkin se asettuu pehmeämmäksi, kun turha poreilu katoaa. 33 cl, 10,5 %, 5/5

Lehe Väike Kollane Draakon Spiced Sour Ale

Matkamuisto Tartosta, olut on virolaista, tosin panimo on aika lähellä Tallinnaa, on oranssia ja vähän sameaa. Vaahtoa ei oikein synny ollenkaan. Tuoksu on mausteinen ja vähän erikoinen tai hiivainen. Kurkumaa on etiketin mukaan mausteena. Muistaakseni Turkin maustebasaareissa piti juuri olla tarkkana, kun sahramia kaupitellaan, niin turistille kelpaa hyvin kurkumakin. Olut on tietty nimensä mukaisesti hapanta, mutta jokin tasapainottava makeus tekee  sitruunaisesta oluesta helposti juotavaa. Tuoksussa vilahtaa vähän chilikin. Alun pienen vetisyystunteen kadottua mausteiden taakse, olut parantaa loppua kohti. Etiketissä on lupaavasti lohikäärme ramen-keittokulhossa. Erikoista ja ihan hyvää mausteolutta. 330 ml, 4 %, 4/5