Eza Z Premium Pilsner

Miloslaisen supermarketin erikoisoluthyllystä nappasin tyylikkään etiketin perusteella pilsnerin. Samaa olutta löytyi myöhemmin myös sixpackissä toisessa kaupassa. Tuoksu on vähän tympeä. Väritys on kirkas ja vaahto kuohuaa valkoisena. Hiilihappoa kuplii paljon nielaistessa. Intoilemani kreikkalainen olutkulttuuri taitaa nyt vähän yskiä. Humala ei ole pistävää vaan vähän sitruunaista. Ei tätä voi ihan helpoksi sanoa, joku koukku tässä on.  0,50 l, 5,2 %, 3/5

Sonnisaari Humalaja IPA

Oululainen Sonnisaaren panimo on jäänyt mieleen vierailusta Oulun Oluthuone Leskiseen ja tietysti oivaltavista oluiden nimistä. Humalajan etiketissä on Himalajan kuva, se varmaan kuvastaa humaloiden määrää oluessa. Väri on samea oranssi ja vaahtoa löytyy vähän, mutta se sinnittelee mukavasti. Tuoksu on hedelmäinen. Makua voisi kuvailla pehmeäksi, puhtaaksi ja tietty havuisen humalaiseksi ja hedelmäiseksi. Sitruunat ja muut hedelmät tuovat reilun hedelmäisen maun, joka täydentyy sitten reilun ja pehmeän humalaisuuden miellyttävään kokonaisuuteen.  Etiketti kertoo valmistuksessa käytetyn ohramaltaan lisäksi kaurahiutaleita ja vehnämallasta, liekö niissä pehmeyden salaisuus. Alkossa käydessä pitää tarkkailla huolella että Humalajan kokoluokassa oleva niin tasapainoinen olut vaan pääse jäämään hyllyyn. 330 ml, 6,7 %, 5/5

Cool Head Brew Orava Brewing Orwellian Nightmare Imperial Stout

1984 on vaihdettu Big Brother -henkisessä etiketissä 2018:ksi. Tölkistä kaatuu mustaa, vaahto on ruskeaan taittuva ja katoavainen. Tuoksussa on lakritsaa. Maku on tuoksun mukaista, lakritsaa. Alkoholi on läsnä. Paahteinen mallas saa sävyjä vaniljasta. Jälkimaussa humalia, alkoholia vai onko se  vanilja joka vähän häiritsee. Makua on paljon, makeaa, rauhoittavaa kamaa, vähän jopa raskasta. Nimeämisessä ja etiketissä on tyyliä.. 330 ml, 10 %, 4/5

A Le Coq Brewed In Dorpat Imperial Extra Double Stout

Tyylikäs etiketti kuvastanee tartolaisen oluenpanemisen historiaa. Pullon koko on sopiva. Oluen väri on musta. Vaahto on pieni mutta sitkeä sametti. Tuoksussa on banaania. Paahteista makeaa stouttia soljuu helposti, vähän liiankin helposti imperial extra doubleksi nieluun. Paahteisuus livahtaa makunystyröitä herätellen ohi, jättäen vähän öljymäistä tunnelmaa, makeaa banaania jää pyörimään nieuluun. 18 EBC, 150 EBC, 0,4 l, 7 %, 3/5 

Sori Hardly Working Pils Simcoe Hopped Lager

Ironisestiko Sori on nimennyt oman pilsnerinsä tuskin toimivaksi? Pakkohan näin nimetty olut on blogittaa. Lidlin hyllystä nappasin tämän aikanaan, vaikka etiketti näyttää jotenkin ankealta. Työpäivää väritti sähkökatkos, joten saunan jälkeen maistui illalla olut. Kultainen olut on vähän sameaa, vaimea vaaahto pitsiinnyttää juodessa koko lasin. Tuoksuu vähän sitruunalle. Rapsakan napsakka maku on humalainen, vähän pale alea. Pikkuisen sitruunaa paljastuu, mutta maku on kyllä täydellinen saunaolut, maltainen, humalainen ja helpostijuotava. Sori osaa vaaleatkin oluet. Ankea etiketti kätkee sisäänsä hienon oluen. 33 cl, 4,7 %, 5/5

Takatalo & Tompuri Kaski Tuplahumala Pils

Helsinginreissulla kävin Olutkauppa Pienessä. Pienihän se oli mutta jotenkin mukava tunnelma. Myyjäkin osasi mukavasti suositella oluita ja myös tätä. Jostain syystä olutkaupoissa sitä niin uskoo myyjien suosituksiin, jos vaikka vertaa kodinkoneliikkeiden myyjien uskottavuuuten, kun sanovat että heillä juuri tämä pyykinpesukone. Virolahtelaisen panimon oluen vesi ja viljat ovat panimoina toimivien maajussien omilta tiluksilta, jotenkin tyylikästä, kuten on oluen etikettikin. Korkki sihauttaa nasakasti pulloa avatessa ja tuoksussa on nimestä johtuen varmaan vienosti savua. Väri on samea keltainen ja komeasti vaahtoaa. Maku on kuiva, tai tuplakuiva, kyllähän tämä on oivaa pilsneriä. Humala on katkeraa, vähän pistävää ja taustalta löytyy maltaan makeutta, kokonaisuus on tietysti mukavan koukuttavaa. Olut kuivuu saunan jälkee ikeniin. 33 cl, 5,5 %, 4/5

Ventspils Užavas Gaišais Alus

Riikan lentokentältä nappasin mukaan yhden pullollisen. Pullollisen kaataminen lasiin on mukavaa puuhaa, vaahtoa kertyy hienosti, jopa siten että vähän valuu pöytäliinallekin. Sihautus korkkia avatessa on vieno tussahdus. Väri on kirkkaan kultainen. Tuoksu on maltainen. Olut itsessään pils-tyyppisestä nimestä huolimatta ihan lageria. Ventsipils viittaa läheiseen latvialaiseen kaupunkiin. Olut maistuu aluksi aika peruslagerilta, pikkuhiljaa maku paljastuu oikein miellyttäväksi tai toisaalta aika mauttomaksi tai ei, vaan niin helpostikulauteltavaksi, ei kuitenkaan vetiseksi. Maku on pehmeä, silkkinen ja vähän liian helppo, mutta jotenkin palkitseva. Vaihteeksi ihan vaalea lager maistuu niin hyvältä.  Juodessa sitten huomasin etikettiin lovetun parasta ennen päivämäärän, se oli 7. helmikuuta, ihan ok. 0,5 l, 4,6 %, 4/5

Lehe Chilsner

Vaalea virolainen pilsner vähän ankealla etiketillä tuoksuu todella vahvasti chililtä. Maku on chili. Polte kertyy nopeasti kitalakeen. Vaikea löytää poltteen alta muita makuja. Jotenkin olen koukkuunnuttanut itseni chilioluisiin. Vaaleissa ja tummissa chilioluissa on vähän erilaiset jutut. Vaaleat chilioluet on ehkä vähän erikoisempia, pitää kait olla vähän hullu, kun niistäkin vaan pitää. Lehen chililager on voimaakkaasti chilinen, koukuunnuttava. Jos tätä ilmestyisi lähikaupan hyllylle, mihinhän sitä joutuisi? 330 ml, 5,5 %, 5/5

 

Mikkeller Vesterbrown Ale

Mikkellerin ruskean oluen nappasin Alkosta ihan heräteostoksena, mitenkähän nyt käy jatkossa kun menee maitokauppaan? Kotona sitten aloin ihmetellä että mitäs olutta tämä nyt on nimeltään, kun sekavasti kuvitetusssa etiketissä lukee vain Mikkeller. Pieni internet-seikkailu selvensi että kyseessä on Vesterbrown Ale tai Vesterbro Brown Ale. Vaahto on hieno, tiivis ja kestävä. Tuoksu on kukkainen ja humalainen, ei ihan vastaa oluen väritystä. Maku on vähän maltaisempi, mutta kuivat humalat ovat esillä edelleen, yllättävää. Paahteista ja aika paksun tuntuista, pientä hiivaisuutta ja humalia vielä, eli aika hienosti on melkein koko makukirjo esitelty. 330 ml, 5 %, 4/5

Eviltwin Brewing Sanguinem Aurantiago

Limutölkiltä näyttävän tölkin sisältö on vaalean keltaista. Jaffa-etikettiä muistuttavassa etiketissä sanotaan että veriappelsiiniä on lisätty. Vaahto on hätäinen. Maku on hapahko, poreileva, sitruunainen, puhdas ja selkeä. Etiketti ei valehtele, sillä aika lähellä limuahan tämä on. Maitokauppaolueksi olen näitä lähikaupasta ostettuja oluita kutsunut, pitänee miettiä tuon termin tarkentamista, perinteinen maitokauppaolut ja uudenlainen maitokauppaolut. Maistuukohan tässä vähän kanelikin. Jos kesällä ei haluaisi juoda kunnon olutta, niin tämä on ihan hieno vaihtoehto. 12 FL. OZ., 3,25 %, 4/5

Mikkeller Do They Know It's Christmas

Mikkellerin versio jouluoluesta ei ole ollenkaan perinteisellä tavalla jouluolut. Väri on tummaa oranssia ja vaahto on tiivis samettimatto. Tuoksussa on hedelmäistä mallasta ja makeutta. Maussa on humalaista katkeruutta, mangoista hedelmää, orastavaa makeutta. Joulun mausteita tässä ei ole, vaan ihan kunnollinen amber alehan tämä on. Etiketissä määritellään oluttyypiksi holiday pale ale, olisiko sitten HPA. De Proef mainitaan panopaikaksi, belgialaistanskalainen osaaminen näkyy, olisiko tuoksussa sitten ollut vähän hiivakin. Joulupukille kiitoksia mukavasta joululahjasta, pukki olikin ymmärtänyt hyvin mikä blogittajaa kiinnostaa. 330 ml, 5,5 %, 5/5

Tornion Panimo Original 1964 Lager

Tästä alkuperäisen Lapin Kullan etiketistä tulee mieleen se vanha kunnon Lapin Kullan etiketti, nykyäänhän logona on sellainen heinekenmainen tähti. Olut kaatuu lasiin puhtaan kirkkaana, pienivaahtoisen oluen tuoksu on vaimea. Maku on pilsneriin viittaava, aluksi tuntuu vähän serkkunsa kaltaiselta vaimealta, mutta pikkuhiljaa löytyy potkua. Hiilihappoja on kohtuullisen paljon. Paranee kyllä koko ajan juodessa, vähän heinää ja mallasta, humalan kipristelyä. Lopussa tuntuu että huuliin jää jotain makeaa. 330 ml, 4,7 %, 3/5

Fat Lizard Smooth Lava Red Ale

Espoolaisen lihavan liskon panimon red ale on pakattu topless-tölkkiin. Pakkohan sellaista on testata. Tölkin lähes koko yläosa lähtee korkkina irti ja tölkistä voi juoda kuten lasista. Testatessa vähän mahdollisesti terävät reunat pelottivat, mutta aukko on se verran syvällä että huulet tai kieli ei sinne ihan vahingossa eksy. Itse olut vaahtosi heti tölkissä jo reilusti ja lasiin kaadettaeessa tiivis vaahdotus jatkui. Väri on tumman oranssia. Tuoksuu oikeastaan hedelmäiseltä, maku on katkerampaa. Etikettitekstissä luvataan pehmeyttä, kyllä sitäkin on mutta mukana on myös reilusti puumaisuutta. Hiilihappo tuntuu  reilusti, makeutta on sopivasti, aika täyttävältä vaikuttaa. Jälkimaku on katkerahko. 0,44 l, 4,7 %, 3/5

Espoon Oma Panimo Cheers From Suvela Paikallinen Pils

Matkamuistoni Espoon Sellon Citymarketista sopi mukavasti saunajuomaksi. Postikortin muotoon tyylitelty takaetiketti varoittelee hauskassa tekstissä vetistelemästä liikaa, tuoksu onkin ruohoista. Olut on kirkasta ja lyhyt hieno vaahto koristaa tuoppia hetken. Maku on vähän ruohoinen tai puinen, aika mieto, pilsneri tuntuu alkuun aika kevyeltä, mutta loppua kohden makua alkaa löytyä. Hiilihappoja on reilusti, maku on puhdasta ja kliinistä. En muista käyneeni Suvelassa, etiketin kuvien perusteella ei ehkä tarvitsekaan. 0,5 l, 4,7 %, 3/5

Anderson's Chipocca Chipotle Porter

Tartolainen pienpanimo on tuttu aiemmalta Tartossa käynniltä, ostinpahan itse herra Andersonilta tummaa chiliolutta laatikollisen. Silloin oluissa ei ollut etikettejä eikä nimiä. Nyt olut näyttää saaneen nimen ja etiketin. Olut on mustaa ja vaahdotus on edelleen todella runsasta. Tuoksussa on vähän kahvia ja paahdetta. Maku on ensin paahteinen, sitten vetisyys pelottelee. Jälkimaku korvaa kaiken, miellyttävä chilipolte huuhtoo suuta. Poltteesta pitää nauttia jonkun aikaa, sitten voi taas maistella vähän paahdetta, joka päätyy taas chipotleen. Savua ei kyllä erityisemmin mausta löydy, vaikka etiketissä sitä lupaillaan. Oli hauska nähdä olut tallinnalaisen olutkaupan hyllyllä, pakkohan se oli pelastaa. Pelastan kyllä varmasti jatkossakin. 0,33 l, 5,2 %, 5/5

Tornion Panimo North Arctic Lager

Napapiirin sankarit -elokuvan nimikko-olut on etiköity ja nimetty oranssin värisen tupakka-askin mukaisesti. Oluen etiketissä sanotaan että Ota Nortti, se mitään auta, mutta maistuu raikkaalta. Olut tuoksuu vähän kitkerälta katkerolta lageriksi. Vaahto on kestävä, runsas ja valkoinen. Maku on humalainen, minimaalisesti hedelmäinen, pehmeä, aistin jotain savuakin. Onko tässä nyt sitä tunturipurojen raikkauttakin. Miellyttyvän oluen ostin Leppävaaran Citymarketin oluthyllyltä, on siellä vaan mahtava valikoima. 330 ml, 4,7 %, 5/5

Pühaste Lemon Party Berliner Weisse

Pühasten panimon tyylikäs etiketti ei johda koskaan harhaan, pullollinen kannattaa aina napata ostoskoriin, kun vaan eteen sattuu. Tämän ostin tallinnalaisesta Koht-pubin kaupasta. Keltainen etiketti lupailee sitruunaista berliner weissea. Väri on vähän samea oranssi, vaahto kituu pian pois. Tuoksu on sitruunainen. Maku on myös sitruunasta. Mieleen ei kuitenkaan tule sitruunasooda, vaan joku muu sitruunainen speciaalioluthan se on, gose. Happamuus on kohtuullista, samalla makeutta on minimaalisesti mutta riittävästi. Mukavasti makua piristää hiilihapon poreilu, joka kuivattaa suun odottamaan seuraavaa hörppyä. IBU 9, 0,33 l, 4 %, 5/5

Birra Moretti alla Siciliana

Tuliainen Sisiliasta oli tietysti italialaista olutta, kiitos vanhemmille. Birra Morrettin sisiliainen olut on peruslageria väriltään, vaahto on kyllä aivan valkoista ja pientä, mutta todella kestävää. Tuoksu paljastuu loppua kohden voimakkaan kukkaiseksi. Maku on makean hunajainen. Italiankielen taitoni pohjautuu google-kääntäjään, joka kertoo mafia-ukolla koristetussa etiketissä mainittavan että mausteena on käytetty Zagara-kukkaa. Se tuo sitruunaista makua, jotain mausteitakin. Makuyhdistelmä on erikoinen, mieleenpainuva, mutta kukkasia on vähän liikaa. 500 ml, 5,8 %, 3/5

Espoon Oma Panimo Cheers From Westend Paikallinen Vehnäolut

En ole tainnut koskaan ennen juhlia syntymäpäivääni näin valkoisessa kelissä, joten oluenkin piti olla jotain vaaleaa. Espoolaisen pullollisen etiketissä on paljon espoolaista stereotypioita, huumorilla kait. Tuoksu on vieno, vaahtoa pitää vähän houkutella lorottamalla, täydennyskaadolla kyllä syntyy ihan siisti vaahtohattu. Vehnäoluen perusmaku hiivaisuus ja jopa banaani ovat todella taustalla. Makua on vähän hedelmää, hienoista katkeruutta ja keveyttä. Hyvää, sopii varmaan niille jotka eivät pidä vehnäoluesta. Isolta vaikuttavan pullon ostin Leppävaaran Sellon Citymarketista, jotenkin on vaan hyvää.  0,5 l, 4,7 %, 4/5

Prykmestar Terva Juhla Olut

Suomen 100-vuotisjuhlaolut mallia Prykmestar on tervainen tumman ruskea olut. Olut kaatuu lasiin vähän ohuen näköisenä, mutta väri täydentyy lasissa, taitaa vähän taipua kupariseksikin. Vaahto on kermainen, mutta katoaa nopeasti. Maussa on reilusti mallasta ja terva hiipii nieluun vähän perässä. Katajaista kitkeryyttä ei tunnu löytyvän, vaikka etiketissä katajanmarjoja lupaillaan. Vähän sellaista makeaa lientä tuntuu olevan, terva vähän kutittelee taustalla. Terva taitaa olla makuna aika haastava, jotenkin päälleliimattu tunnelma. 50 cl, 6,1 %, 3/5