Tiger World Acclaimed Asian Lager

S-marketin hyllyltä löytyi Jossun https://maapallokokkaus.blogspot.com/ -blogin tarvitsemaa singaporelaista olutta. Itselle Tiger-lager on tuttua reilun kymmenen vuoden takaisiselta Tallinna-Riika -bussimatkalta, kun arvasin jo laivalla että matkalla voi jano yllättää ja kaupasta sai keissin kaupantekijäksi kylmälaukun. Olut on aika läpinäkyvää vaaleankeltaista, vaahto oli katoavaista. Tuoksu on makeahko, maltainen. Maku on aika ohut ja makeutta ja hiilihappoja löytyy. Muistaakseni keissi tyhjeni sopivasti bussin takapenkin avustuksella, joten silloinkin varmasti tuli todettua että on ainakin helpostijuotavaa. Arvaan että sopii ihan hyvin singaporelaisen ruoan kanssa. 330 ml,  4,6 %, 2/5 

Salama Equilibrium 003 Hazy Kveik Pale Ale

Syystalkoot check, talkoojuoma check. Espoolaisen panimon etiketit ovat tyylikästä pop-artia, saisikohan jostain julisteena. Panimo vyöryttää paljon erilaisia oluita, ja kyllä ne taitavat kaikki olla ihan onnistuneita. Samean keltainen olut vaahtoaa isolla kuohulla, väri vilahtaa jopa vähän vihreään. Tuoksuu hedelmäiseltä. Nimessä mainittu norjalainen perinnehiiva, kveik, ehkä antaa humalien tueksi sitruunaista lisämakua. Hiilihappoja on runsaasti, silti kokonaisuus on jotenkin pehmeä, hitusen hapankin, hedelmäinen ja helpostijuotava. 440 ml, 5,0 %, 4/5

Kimito Rhubarb Sour Saison

Alkon hyllyltä löytyi raparperi-souria. Väri on utuisen vaalean oranssia, vaahto on valkoista ja kestävää. Tuoksu on hiivainen. Maussa on lievää hedelmäisyyttä, vain vähän happamuutta tuntuu olevan. Raparperi vilahtaa maussa hennosti. Oma ideansa tässä kyllä on, helppo sour. Juodessa yritän miettiä tarkkaan että miksi huomenna on vapaapäivä, helatorstai, ei se kai mikään Kummeli-juhla ole kuitenkaan. 0,33 l, 6,2 %, 4/5

Panimokiiski Vastaranta Savulager

Savulager näyttää lasissa kauniin kultaiselta. Vaahtokerros on tiheä, mutta seitinohut. Tuoksussa on lupaavasti savua, kärähtänyttä pekonia. Maku on leppoisan lagermainen, savuisuus antaa kuitenkin merkkejä kitalakeen. Humalat rummuttavat lievää jälkipotkua nieluun. Savuisuus on kevyttä, mutta tuntuvaa. En yhtään ihmettele että olut on valittu vuoden 2018 Helsinki Beer Festivalin parhaaksi vaaleaksi lageriksi ja saman vuoden toiseksi parhaaksi olueksi. Itse löysin tämän vasta nyt S-marketista. Ison pullon voi napata toisenkin kerran maisteluun, kliseisesti voisi sanoa että hieno saunaolut. Jotenkin helppo ja samalla vähän makuhermoja sopivasti tuuppiva, maku on yksinkertaisesti täyteläinen. 500 ml, 5,5 %, 5/5

Olvi Daring Daughter Tropical Lager

Sameahko oranssi Olvin uutuus kerää päälleen tiiviin vaahdon. Sen verran houkutteleva saunaolut oli että lipsahti suuhun ennen tarkempaa tuoksuanalyysiä. Onhan tuossa hedelmäistä tuoksua. Maku on hedelmäinen. Olut on helpostijuotava. Tulee verrattua toiseen saman toisen polven  panimomestarin tuotoksen Brut Lagerin jättämiin muistikuviin. Hedelmäisyys on pyöreää, trooppista, helpompaa ananasta, ei ole mitään mehua. Humalat ovat lempeitä ja ne jättävät mukavan kuivahtaneen jälkimaun. Kyllä tätä voi ostaa toisenkin, mutta jos vieressä on Brut Lager, niin jätän tämän hyllyyn, tai no jos ostaisinkin kaksi tölkillistä.  EBC 11, EBU 32, 0,5 l, 5,5 %, 4/5

Axiom Blurricane New England IPA

Prahan BeerGeek-baarin matkamuistoja olikin vielä yksi tölkillinen olutkellarin kätköissä. Nappasin  NEIPAn saunaolueksi ja kaadoin sen lasiin. Väri on oranssi ja vaahto on kiinteä ja komea valkoinen tiivis rakennelma. Tuoksuu humalaiselta hedelmältä. Ensihörppy kertoo että trooppista hedelmää ja lempeää sitruunaa on enemmän kuin humalia. Ei ole vaikea juoda tätä. Tsekkiläinen NEIPA on ehkä liiankin helppoa. Aika nopeasti tulee kaipuu kesään, tämä olisi ihan omiaan kesäisellä terassilla. Jälkimaku muuttuu lämpimämmäksi, vähän kuivemmaksi. Kokonaisuus on tasapainoinen ja maku vaan paranee juodessa.  0,33 l, 6,5 %, 5/5

Flensburger Weizen

Vanhemmat muistivat syntymäpäiviäni osuvalla lahjalla, kassillinen erikoisoluita osui ja uppoaa myöhemmin. Saksalainen vehnäolut on pakattu pikkuiseen patenttikorkilliseen pulloon. Korkki aukeaa nasevasti posahtaen. Lasissa olut tasaisen oranssia, vaahtoa on, mutta vähän. Tuoksussa on vienoa banaanisuutta, muitakin hedelmiä ja vähän makeahkoa mallasta. Maku on tuoksun kopio, hiilihappo ryydittää hiukan. Miellyttävää lievää makeutta, ei yhtään hiivaa, siten ehkä liian helppo, sellainen aloittelijan vehnäolut. 0,33 l, 5,1 %, 4/5

Olvi Winter Ale Slippery Slopes From Iisalmi

Olvin lahjalähetys tupsahti viime viikolla ovenpieleen. Nyt kassissa olleista oluista kiinnostavampi eli Pint Pleasen äänestyksen voittanut scotch ale -tyyppinen brittiolut on maisteltavana. Olut kaatuu kastanjanruskeana lasiin ja päälle muodostuu brittipubeista muistuttava tiivis kestävä voimainen vaahto. Maku on runsaastijuotavan oloinen, sellainen työpäivän jälkeinen pubituoppi, josta vaahtomuodostelman joutuu nuolaisemaan ylähuulesta pois. Tuoksu on maltainen, lievää katkeruutta. Maku on makeampi, maltainen ja sopivan humalainen. Miellyttävä ja helpostiuppoava olut on mainio lisäys Olvin olutsuoralle. Valmistaudun lisäostoihin, kunhan olut löytyy lähimarketistani, 0,5 l, 5,0 %, 4/5

BBNo 01 Saison Cucumber & Juniper

Pien-kaupan ulosmyyntihyllyllä oli iso rivi mustia oluttölkkejä. Mustasta tölkistä kaatui kotona lasiin kirkasta vaaleata kuohuavaa olutta. Tuoksussa on kurkkua ja hitusen raparperia. Informatiivisessä etiketissä mainitaan että gini olisi inspiroinut tekijöitä. Cantaloupe antaa karkkimaista makeutta, mutta kyllähän se kurkku maistuu enemmän. Lopputulos on raikas ja helpostijuotava, mutta maukas olut. Katajaa, hmm, ehkä se on lievästi jälkimaussa, se on kuivattavaa. Hiivaa tässä pitäisi olla myöskin, jotenkin miedosti on hiivat saatu pyöristettyä.  Kurkkuolut, eihän tämän pitänyt voida edes olla hyvää, mutta on vaan, ei ennakkoluulot anna antaa täysiä pisteitä. 440 ml, 5,0 %, 4/5

Mad Scientist New York Mocaccino Milk Stout

Budapestin tuliaisten viimeiseksi pullolliseksi säästyi paikallinen milk stout. Jotenkin viikon päättyessä päähän muodostui käsitys että nyt on syksy ja nyt voi ihan hyvin juoda tosi tummiakin oluita. Ilta on kyllä lähes kesäinen, mutta ei se pullollista tunnu haittaavan. Lähes mustaa liukkaanoloista olutta kaatui lasiin, nopea vaahdotus käväisee, mutta katoaa lähes kokonaan. Tuoksussa on salmiakkia. Mausta huomaa ensin pehmeyden, sitten kahvia, makeutta, vähän sitä salmiakkia ja olisiko etiketissä mainittua Madagascarin vaniljaa, ripaus vielä makeaa, tummaa suklaata. Kokonaisuus on hallittu, vahvasti helppo. 330 ml, 6,6 %, 5/5

Kona Big Wave Golden Ale

Havaijilainen golden ale maistui keskellä Tarton raatihuoneen toria, helle kun ei sitten suostunutkaan loppumaan.  Tuoksussa on vienosti hedelmäisyyttä. Vaahtoa on heikosti kultaisen ja kirkkaan oluen pinnalla. Maku on ohuen hedelmäinen, maku on aika lyhyt. Pullossa on kuvioitu Havaijin saaret ja vinkiksi varmaan teksti Liquid Aloha. Ihan pienen pieni humalan potku vai onko se vaan sitruunaista kirpeyttä. Helppoa ja rentoa on. 355 ml, 35,5 cl, 4,4 %, 3/5 

Soproni IPA

Budapestista löytyi rauniobaarien lisäksi myös yksi erikoinen baari Csendes Vintage Bar & Café, oman tyylinsä löytäneessä baarissa ei ollut kahta samanlaista tuolia, eikä seinillä ollut yhtään kohtaa missä ei olisi ollut jotain romua tai kirjoitusta. Olutvalikoima ei ollut kovin erikoinen, unkarilainen olut kuitenkin löytyi vaivatta. Samea oranssi olut vaahtoaa kauniisti. Tuoksu on hedelmäinen, mangoinen, aivan vähän havuinen. Lempeän helppo olut tuoksahtaa joka hörpyllä hedelmämehulta. Jälkimaku jää vähän ohueksi. 0,5 l, 4,8 %, 3/5 

Pruulius G-Punkt Greibine IPA

Työpisteeni on G-rakennuksessa, sen kahvihuoneen nimi on G-piste. Sama nimi on osunut virolaiselle greippiselle IPAlle. Olut on väriltään kauniin oranssi ja vaahto on tiivistä valkoista ohutta kerrostumaa. Tuoksu on hedelmäinen. Greippiä on selvästi maussa, ei se nyt peitä humalointia, mutta jotenkin humala ja greippi täydentävät tai vähän niin kuin neutralisoivat toisiaan, eli olut on helppoa juotavaa.  Ehkä greippi kuitenkin valloittaa maata eniten. Paranee koko ajan juodessa. Alkoholia ei edes huomaa.  Taisin ostaa oluen Tarton jostain olutkaupasta, miksen ostanut kahta. Onnistunut on. 330 ml, 6,9 %, 4/5

White IPA Hoppy Wheat Ale

Tallinan Peetri Selverissä ruokaostoksilla oli tietysti tsekattava oluthylly. Joskus siinä on ollut enemmänkin vaihtoehtoja vai olisiko vertailukohtana ollut Ülemisten Rimi. Hyllyltä kyllä löytyi uusia oluita ja Olvin väritölkkisarjaan oli ilmestynyt vaaleansininen uutuus. Ei kun oikeastihan tämä onkin tartolaisen A Le Coqin väritölkkisarja. Tölkki sihahtaa laimeasti, vaahtoa on jonkun verran, väritys on samean vaaleankeltainen. Tuoksussa on mietoa humalaa. Maku on vähän molemmista maailmoista vehnäolutta ja vähän IPAa, mutta onkohan molempia liian vähän. Sitruunaa on mukavasti. Olisi pitänyt toinenkin olut ostaa, helppoa janojuomaa, pienellä humalapotkulla. 0,5 l, 5,2, 3/5

Saimaan Valkiajärvi Jouluolut

Saimaa Brewing Co lähetti oman jouluoluensa maisteltavaksi. Olut on likaisen ruskeaa ja vaahto käy pikaisesti oluen pinnalla. Tuoksu on vaimea, vähän mallasta. Maku on aika turvallisen vaatimaton, vähän kotikaljamainenkin. Makeaa, hiilihappoja on jotenkin pehmeästi, kotikaljaan liikaa. Jouluaterian juomaksi on tunkua, tämä hakee paikkaansa helppoudella, vähän lopuksi pientä katkeruutta. Makeus kuitenkin vallitsee ja se vähän raskauttaa olutta. Ehkä lanttulooran kanssa sopisi hyvin yhteen, ilman ei oikein uppoa. Pullolllisen poika sanoi oluesta näin. "Saimaan EKO-maltaasta pantua olutta voi ostaa hyvällä omatunnolla pullollisen ilman ilmastohipsterien vihaisia tuijotuksia. Olut on väriltään tummahko, mutta lasin pohjassa näkyy pieni kullankajastus. Hajusta voi löytää hieman käpyä, siksiköhän kyseessä on jouluolut? Maussa on vivahde tummaa suklaata, mutta ennenkuin huomaakaan joulun taika on mennyttä, kun kitkeryys ottaa vallan. Ehkä tätä voisi possua grillaillessa nauttia yhden. 2/5" Pullollinen sanoo 500 ml, 4,5 %, 3/5

Weihenstephaner Festbier

Alkosta ostin oktoberfest-juomaksi vähän saksalaista vaaleaa olutta, juhlat oli sitten tänään saunan jälkeen. Weihenstephaner-panimo pullon kyljessä on vuosiluku 1040, vetää aika hiljaiseksi, kohta 1000 vuotta vanha yritys. Festbier ei kuitenkaan juhlista firman tuhatvuotisjuhlia (iässä joku 22 vuotta ei paljoa mielestäni vaikuta), vaan eiköhän tämä ole ihan oktoberfestejä varten pantua olutta. Olut on vaalea, ohut vaaahto jättää vain hentoa pitsiä. Tuoksu on maltainen. Maku on vähän laiha, helpostijuotava. Mallas tuntuu makeahkona, heikosti humalaa ja aavistus sitrusta. Puhdas on sopiva adjektiivi tähän. 0,5 l, 5,8 %, 3/5

Fat Lizard Rib Tickler Rugby Lager

Kaupassa luin tämänkertaisen oluen nimeksi Ruby Lager, joten kaataessani Rugby Lageria lasiin kirkkaan oljenkeltainen väri oli yllätys. Fat Lizard -panimon käyttämän topless-tölkin kannen irroituksesta jää käteen koko alumiininen kansi. Pieni vihreä ajatus tuli mieleeni kun heitin kannen roskiin. Tuo irtoava korkki on vähän outo idea, itse yleensä juon oluen lasista, joskus olen tällaisesta topless-tölkistäkin tietysti juonut. Joka hörpyllä pelottaa että onkohan reuna terävä. Olut itsessään on kirkasta myös maultaan, tuoksu on vaimea. Maussa on vähän sitrusta. Vaahto on alkuun tyylikäs, mutta se katoaa pian. Humalaa löytyy terävöittämään loppumakua. Olut on helppoa, mutta siinä on silti pieni kulma. 0,44 l, 5,0 %, 3/5

Laitilan Kölssi

Remontoinnissa oli tänään eräänlainen välipäivä eli tavaroiden raivausta, joten olut oli sitten vähän kevyempää myös. Laitila on nimennyt oman oluensa vähän harmaan alueen taiteen mukaisesti. Sillä jos Kölsch on jotenkin suojattu nimi, niin Kölssi on samaa sarjaa kuin veta olisi ollut fetajuuston nimenä, se taidettiin kieltää. Mutta ehkä Kölsch ei ole sillä lailla suojattu nimi. Joka tapauksessa olut on kultaisen väristä ja vaahtoa on valkoinen, mutta häviää lähes kokonaan. Tuoksussa on vähän hunajaista makeutta. Maku on makeahko maltainen, aika lievä. Jälkimaussa tuntuu maltaisuus. Kokanaisuus on selkeä, mutta maku on liian ohut, helpostijuotavaahan tämä on. 50 cl, 4,7 %, 2/5

Berliner Kindl Jubiläums Pilsener

En muista olisinko ostanut tämän berliiniläisen oluen Alkosta vai ihan Berliinistä, etiketin kansainvälisistä merkinnöistä  päätellen kotimaasta tämä on ostettu. Olut on kirkasta ja kuohua löytyy sopivasti. Tuoksussa on heinää tai rumasti sanottuna pahvia. Pehmeää, helposti juotavaa ja hyvää, olosuhteina on helteen jälkeisen sateen jälkeinen kosteutta lämpimästi kuivaava terassi, uusi bluetooth-kaiutin, J. Karjalainen ja Kolme cowboyta. Pientä makeutta, lievää humalaa, mallasta vähän, yksinkertaista, pehmeää, ympäristötekijät, vaikuttaakohan ne nyt arvoiointiin sopivasti. 0,5 l, 5,1 %, 4/5

Ikariotissa Ale

Miloslaisen supermarketin hyllyn tarjonnasta nappasin alen. Oluen nautin Kastro Miloksen terassilla kreikkalaista maisemaa ihaillen. Vaaleaa olutta, vaalealla vaahdolla, makuna on humalaa vähän, hiivaa sopivasti ja jälkimaku on pitkähkö. Aurinko vähän häiritsee, koska juoma katoaa tosi nopeasti nieluun. Mukavaa olutta, riittävästi makua, silti helposti juotavaa. Pikkupullollinen, 5 %, 4/5