Saimaan Brewer's Special American IPA

Kaikki ennusmerkit ovat oluessa kohdillaan, kotimaista, IPAa, Amerikka mainittu, etiketissä iloinen piirroshahmo ja vielä panimolta saatu tölkki. Väri on vähän samea oranssi, vaahto kertyy mukavasti ja se jättää lasin reunaan aluksi pitsiä. Tuoksu on sitruunamainen, ehkä vähän sekava. Maussa on humalaa, mutta jotain outoa ohuutta tai vetisyyttä. Maussa on humalaa ja mallasta, samoin jälkimaussa, mutta yleisvaikutelma on jotenkin laimea, jos nyt humalaisesta oluesta niin voi sanoa, läpilaskeutuva. Sopinee aloittelevalla IPAilijalle. EBU 45, 500 ml, 6,0 %, 3/5

Chiemseer Hell

Saksalainen lager-olut oli kirkkaan oljenkeltaista, vaahto viipyi vain hetken. Maku on, mitenkäs tämän nyt sanoisi.  Maku on mallia perus. Tätä juodessa alkaa tekemään mieli jotain maistuvampaa, pizzaa vaikka. Vähän heinää ja mallasta, mutta jotenkin maku ei ole vetinen tai no onhan se vähän. Saksalainen perusolutpullo on kyllä mukava, siitä tulee niin mieleen Münchenin vierailu. 0,5 l, 4,8 %, 2/5

Tegernseer Hell

Saksalaisen helles maistuu laimealta. Väri on kirkkaan keltainen, varmasti puhdas, vaahto on mukava. Tulee mieleen että oluthan on suurimmaksi osaksi vettä, kun tätä kulauttelee. Jälkimakuun kertyy jostain kuivuutta, lievää mallasta. 0,5 l, 4,8 %, 2/5

Mufloni Appeaua Porter

Lidlin erikoisoluthyllystä poimin kiinnostavan ja tyylikäsetikettisen appelsiiniportterin maistettavaksi. Lähes musta väritys ja kaadon jälkeinen tyylikäs vaahto lisäävät kiinnostusta. Tuoksu on häilyvä, onhan siinä appelsiinia onhan. Maku on suklainen, oikeastaan kuivan kaakoajauhemainen tai tuhkainen. Appelsiini lisää oman pirteytensä makuun. Makeus olisi ihan ok-lisäys. Kokonaisuus on hieno maitokauppaportteriksi. Kuivuus kyllä tuo esiin vähän vetisyyttä. Täytyy nyt vielä lukea tuo edellinen lause uudestaan, eihän kuivuus voi tuoda esiin vetisyyttä missään muualla kuin olutblogissa. Ehkä tämä on nyt arviointiaan parempaa. 33 cl, 4,5 %, 3/5

Sori Brewing Great Scott! Belgian Pale Ale

Tallinnalaistuneen panimon aikamatkaolueksi kutsuma sitruksinen Belgian Pale Ale on hienon vaahtokukkasen myötä hyvännäköinen olut. Vaahto on pysyvä ja isoista kuplista huolimatta hieno olut. Tuoksu on kukkainen. Maku on sitruksinen, sitruksen kirpeys pysyy makuna pitkään. Suussa jostain syystä voimakkaan maun vastavoimana on vetisyyttä, ehkä mallasta olisi pitänyt olla enemmän. Sitruksen lisäksi alkuun on voimakasta hiilihappoisutta, sitten vetisyyden päälle nieltäessä maistuu belgihiivaa. Alkon uutuushyllyltä tämä löytyi. IBU 44, 33 cl, 5,1 %, 4/5

Saimaan Brewer's Special Pacific Pale Ale

Saimaan juomatehdas sponsoroi laatikollisen oluita ja laatikon ensimmäiseksi maisteltavaksi valitsin etiketin perusteella hainsyömän miehen viimeisen oluen. Tärkeimmät tiedot oluesta on kirjattu hienosti tölkin kylkeen, maltaat, humalat, ruokasuositukset jne. Hai-oluesta kerrotaan että se tarjoaa trooppista aromia ja sitrusta. Olut on kauniin vaalean keltaista (kuvassa on vähän tehosteväriä). Maku on aika humalainen, EBU 30. Alkutunnelma on oikein lupaava, sitten jotenkin alkaa tuntua yksiulotteisen humalaiselle, mutta syy selviää pikkuhiljaa: se on se sitrus, ei mikään sitruunasooda vaan kirpeä sitrus, hapanta. Alussa pinnalla viipyilevä vaahto maistuu miellyttävältä, en ole ennen tainnut vaahdon makua mietiskelläkään. Luonnetta oluessa on, mutta jotenkin vaihteleva olut, humala kätkee vähän vetisyyttä. 500 ml, 4,7 %, 4/5

Amazon Beer Cerveja Forest Pilsen

Alkosta kävin tänään hakemassa olympialaisten kunniaksi brasilialaista olutta. Kirkkaan keltainen olut, mukavalla vaahdolla maistuu ruoholta ja ihan pilsneriltä, tuoksussa on vähän sisäänpäinkääntynyttä voita, joka maistuu myös. Pahvisuutta tai onko tässä nyt vähän popcorniakin, lopuksi alkaa vetistymään, juuri kun alkoi odottaa että maku voimistuisi. Humalaa on ihan mukavasti, makeutta on myös, olut on vähän niin kuin suomalaisten olympiamenestys, hyvä näin pienelle maalle. 330 m, 4,1 %, 3/5

Aiwon Beer

Kaverin tuliainen Kiinasta odotteli kesäisempiä hetkiä, kun aiemmat kiinalaiset olivat vähän pliisuja. Punaisen tölkin sisällä oli muodikkaan punaiseen väriltään taipuvaa olutta. Maku jatkaa muiden maistamieni kiiinalaisten olueiden linjoilla. Maussa on voimakas metallinen sivumaku. Samalla maistuu myös maltaan makeus. Jälkimaku on lyhyt, pitäisikö sanoa että onneksi, sillä vetinen ei pitkään maistu. Vähän happamuuttakin on maussa. Tölkin korkki oli sellainen nostalginen irtoava malli. 500 ml, > 4,5 %, 2/5

Top Fuel Hippie Juice IPA

Maistoin kerran tätä hippimehua ravintola Siltasessa, Helsingin Kalliossa. Jäi kyllä niin hyvä mielikuva oluesta. Nyt samaa olutta sai Alkosta, joten tietysti se hyppäsi siihen muoviseen ostoskoriin. Olut sihahti voimakkaasti avatessa ja lasiin kaadettaessa syntyi pitkäkestoinen valkoinen vaahto. Tuoksu oli hedelmäinen ja humalainen, vähän saippuaa on mukana. Maku on lievästi hedelmäinen ja humalainen, alkuun vähän ohut tai jopa vetinen. Pikkuhiljaa humalat ja hedelmät  lisääntyvät ja makupaletti puskee päälle,  alkoholi ei todellakaan maistu. Kun oikein makua puristaa, niin huomaa jotain epämääräistä puumaisuutta, vaikka jätinkin pohjalla väijyneet hiivat pulloon. California dreamin', sanoo etiketti. Kyllä tätä toisenkin joisi, miksei korillisenkin, noh pikku hiljaa, you know. 0,33 l, 7,5 %, 4/5

Suomenlinnan B Weisse Foil Hat

Alkon käsityöläisoluiden erikoisuus oli mustaherukalla maustettu berliner weisse. Kauniin punainen olut on hapanta ja kuivaa. Ehkä tämä tosiaan kaipaisi jonkun makusiirapin vähän antamaan makua, sillä jotenkin tästä vaan tulee mieleen lapsuuden mummulan mehut, kun toiveissa olisi ollut Roope-limsaa. Tuntuma on liikaa mehuinen jotenkin intensiivinen, mutta silti ohut ehkä vetinenkin. 0,5 l, 4,9 %, 2/5

Svaneke American Pale Ale

Ruotsalainen American Pale Ale tuoksuu hitusen metsältä,  ja humalalta. Tumman oranssin oluen päällä viivähtää mukava vaahto, joka kyllä katoaa melkein heti. Maku on hiipivän humalainen, vähän mummonmehua, makua on, mutta taustalla väijyy vetisyyttä. Kuitenkin janojuomaksi olisi varmasti mitä mainioin. Fin-Rus -lätkämatsi on toistaiseksi 1-1, oluen etiketissä on vähän samaa kuin tv:ssä Hartwall-areenan kaukalon ääniefekteissä. 50 cl, 4,8 %, 3/5

Efes Malt %100 Malt

Turkinmatkan ensimmäinen Efes maistuu hyvältä, sitten tuntuu että alamäki alkaa, siis maussa. Siis mielikuvat, myönnettävä on, jylläävät aina välillä arvosteluissa. Nyt olen lisännyt perus-Efesin perään mallasta jopa 100%, joten tämä maistuu nyt paremmalta. Väritys on peruslager, maussa on mallasta. Jostain syystä olut tuntuu hiilihapottomalta ja sitten taas poreilevalta. Ennen maltaan makua maistuu vetiseltä. Voisi saada paremmankin arvosanan, ja lopulta vaihdoinkin pykälää paremmaksi, ehkä minareettien kutsu oli syynä. 50 cl, %5, 3/5

Stallhagen Glory

Hämeenlinnan uusimmassa nimen vaihtaneessa tai uudessa baarissa, Wanhassa Pankissa on vaihtuvaa olutta sisältävä hana. Olisiko Stallhagenia kuitenkin aina. Ensimmäisenä hanassa oli belgialea. Väri on samea ja vetinen ja maku on vanhentunutta simaa ja vetistä, hapanta. 0,4l, 5,5%,2/5 

Sierra Nevada Torpedo Extra IPA

Saunaremontti on valmis ja loppusiivous on tehty. Sauna on testattu toimivaksi ja on aika avata saunaolut. Lasiin kaatui likaisen samea meripihkamainen amerikkalainen IPA, liitteellä extra, joka heittää pintaan mukavan vaahdon. Humalaa ensituoksussa, maussa makeampi mallas peittää ovelasti humalaa. IBUja en tiedä, mutta jotenkin vaimeaa, ei voi kyllä sanoa vetiseksi, mutta jostain sellainen sana tulee mieleen. Humalien mäntymetsä ja ananas (nyt keksin juuri pinen ja pine applen samankaltaisuuden) muodostavat  kombinaation, joka täydentyy loppua kohden. Vähän haastava kokonaisuus arvosteltavaksi, mutta koska mieli alkaa tehdä toista samanlaista lasin tyhjentyessä, niin se on arvostelussa otettava huomioon. 350 ml, 7,2%, 5/5

St Eriks Julale

Itsenäisyyspäivän juhlistamiseksi kaatui ruotsalainen tumma ale lasiin. Tuoksu on maltainen, mutta maku ei olekaan. Maku on yrttinen ja vähän humalainen, ensin maku tuntui vähän vetiseltä, mutta maku täydentyy suussa parin hörpyn jälkeen. Yrttejä on paljon, taitaa olla jopa jotain mintuntapaista jännästi loppuraikastuksena. Sopii nautiskeluun, ei varmaankaan sopisi kinkun kanssa. 330 ml, 5,4%, 4/5

Alpha Pop

Hämeenlinnan uuden kauppakeskuksen, Goodmanin, S-marketista, eli tuttujen kesken S-Mannesta, löytyi oluthyllyltä ihan mukavasti vaihtoehtoja ja myös Brew Dogin Alpha Pop hoppy rye Pale alea. Fanituspanimo ei pettänyt tällä kertaakaan, humala pommittaa makuaistia keskipitkänmatkan ohjuksilla, ruista en kyllä mausta saa irti, mutta greippiä on, jotenkin mukavaa tasapainoa on lopussa, kait se on makeutta. Takaetiketissä on mainittu sana tastebuds, se kuvaa mukavasti koko olutta. Pientä vetisyyttä hyppää lopussa mukaan. 330 ml, 4,5%, 5/5, ajattelin kyllä ensin 4, kun BrewDog-fanitus alkaa jotenkin haittaamaan, mutta ei voi huijata.

Pōhjala Virmalised India Pale Ale

#IPAday :n kunniaksi maistelin Viron tuliaisia. Virmalised on juhlan kunniaksi oikein maukas IPA. Ensi hörppy maistui vetiseltä ja sitruunalta, mutta tilanne korjaantui täydellisesti hetkisessä. Tuoksu on mäntyinen, maku on katkera ja vähän jopa valkopippurinen. Väri on oikeanlainen ja vaahtokin on mukava. Makua riittää, suuhun jää sopivaa greipin kuivuutta, joka korjaantuu ainoastaan pikku kulauksella. Kiehuntaa riittää vatsaan saakka. 0,33 l, 6,5%, 5/5

Velkopopovicky Kozel Original

Tsekkiläistä kauniinväristä lageria nautiskeltiin Apparan maauimalan avajaisten jälkeen hellepäivän helpotukseksi. Todella helppoa olutta, johon ei ole liikoja makuja heitelty, pientä pistelyä voi havaita kielellä, mutta se taitaa olla hiilihappoa. Olisiko helteellä osuutta asiaan, tarkkaan kun analysoi niin jotain humalia saa tuntumaan. Aika vetistä. 500 ml, 4,0%, 2/5

Green's IPA

Englantilaista gluteiinitonta, ei-gmo-hiivaista, Belgiassa pantua, tumman ruskeaa IPAa maisteltiin, kun selvisi että nyt on kuuminta 50 vuoteen. Pullossa olleet hiivoista osa laittoi kovan kuhinan lasiin. Tuoksu on kunnon humalainen, mutta juoma itsestään menee suusta vähän niin kuin ohi tai maku lipuu ohi. Vaahto on kestävää, vähän ohutta sekin. Vetisyys lisääntyy loppua kohti, yleensä maun pitäisi lisääntyä.

500 ml, 5%, 3/5

La Pirata Viakrucis

Kataloniantuliainen paljastui taas kelpo olueksi. Kärsimystä ei ole tarjolla, vaan american IPAa. Tuoksussa on oikeastaan appelsiinia, maussa löytyy enemmän mäntyä. Oudolla tavalla lievää vetisyyttä, maku ikään kuin irtoaa juomasta ja jäljelle jää vetisyyttä, makua kyllä riittää. Sekavasti sanottu, sopii päivän säähän. 33 cl, 5,8%, 4/5