Tartolainen neipa on kirkkaan keltaista. Vaahto meni vähän ohi. Humalina on eclipse ja citra, usko on luja, eiköhän ihan hyvää olutta ole lasissa. Tuoksussa on hedelmäisyyttä, joka houkuttelee maistamaan pikaisesti. Makukin on trooppista, hedelmää, vähän makeaakin. Vähäistä ja vähän erikoista mausteisuutta jälkimaussa. Raikasta ja pehmeää, humalat on läsnä mutta leppoisina. Alkoholi ei maistu, vaan pelkästään sellainen kiva poreilu kielen pinnalla. 0,33 l, 7,7 %, 5/5
Tarton Gambrinuksen Pühaste-hyllystä nappasin tämänkin houkuttelevan balttiportterin. Etiketissä mainitaan aasialaiset mausteet ja toffee, aika houkuttelevaa. Väri on mustaa, vaahto katoaa hetkisen kuohuttuaan vaalean ruskeana. Tuoksussa on mausteita laidasta laitaan, lakritsia ja mallasta nyt ainakin. Maussa on makeaa paahdetta, tummaa suklaata, kanelia, korvapuustia, alkoholia, piparkakkua, soijaa, pippuria ja varmaan jotain muutakin, päällimmäisenä leijuu hento toffee. Maisteltavaa riittää, nopeasti alkaa lämmittää poskia ja korviakin. 0,33 l, 10,5 %, 5/5
Virolaisbaskimainen ipa on samean oranssia, vaahto on valkeaa ja tiivistä ja pitkäkestoista. Tuoksu on hedelmistä ja ne ovat kypsiä, vähän hiivaakin. Maku on samansuuntainen. Oluen erikoisuus on phantasm-jauhe. Ymmärtääkseni se on uusiseelantilaisista savignon blanc -rypäleistä kuivatettu ja jauhettu. Olut on helppoa, vaikka humalia on reippaasti, pieni maanläheisyys ja jopa pieni terävöittävä menttooli rikastavat makua mukavasti. Etiketin Miami Vice -tunnelma jotenkin sopii kokonaisuuteen. Maku paranee hörppiessä, valkoviiniä alkaa löytyä mausta, hyvä vai huono vai harhaa. IBU 50, 330 ml, 7,0 %, 5/5
Tummaa tai mustaa portteria Tartosta kaatui tuoppiin saunan jälkeiseen vilvoitteluhetken rentouttajaksi, olihan takana raskas työ blogin kadonneiden kuvien korjaamisessa: mikä Bloggeria mahtoi oikein vaivata. Vaahto oli illan tummetessa arvioitava vain nopeahkoksi. Tuoksussa on kahvia, mistä sitäkin olueeseen aina riittää. Paahteisuutta löytyy myös. Maku on pehmeä, varmistetaan vielä että on pehmeä. Kahvia ja mallasta hiipii makunystyröihin. Etiketissä puhutaan kaurapuurosta, ehkä pitää huomenna keittää aamupalaksi kaurapuuroa. Ostin oluen Tarton Gambrinuksesta, mutta tätä taitaa olla saatavilla ihan kaupoistakin, ostan. 0,33 l, 5,5 % , 5/5
Raumanvierailu juhlistui kun Savelan puistossa oli mainoskyltti joka ohjasti panimoravintolaan. Hämäläiselle hurjalta kuulostava väite oli että länsisuomalainen sahtiresepti olisi hämäläistäkin vanhempaa, pronssikaudelta jopa. Nestemäinen leipä on vaaleahkoa, vaimeasti kuohuvaa. Tuoksu on vähän hiivainen tai siis oikeastaan sahtimainen ja vähän hedelmäinen. Suutuntuma on pehmeä, mutta voimakkaan viljainen. vaaleampaa sahtia en ole tainnut ennen maistella, mutta hyväähän tämä on. Tutun salakavalasti olut valuu nielusta alas, ei liikaa hiilihappoja eikä turhia humalia, yksinkertaista. 0,33 l, 7,5 %, 5/5
Espoolaista tummaa lageria ostin Kantsun Prismasta. Talkoiden jälkeisen saunan perään nautiskelin rehtoriolutta sateenkastelemalla takaterassilla. Olut näyttää melkein mustalta, tumman ruskealta, vaahto on isokuplaista. Tuoksussa on maltaisuutta reippaasti, aivan vähän makeutta. Maku on tuoksun toisinto, mutta perässä tulee mukavaa katkeruutta. Reippaasti on paahteisuutta. Hyvää on. 330 ml, 4,5 %, 5/5
Saavuin taas Tartoon ja majapaikan terassilla nautiskelin auringonpaisteesta ja Peetri Selveristä ostamastani mehukatti-tupla-ipasta. Väri on samean oranssia, vaahto vähän likaisen valkoista. Tuoksu ei ole mehukattimainen, vaan täyteläisen hedelmäinen, persikkaa, vähän ananasta ja reilusti muita trooppisia hedelmiä. Maku on todella pehmeän hedelmäinen, ei liian makea, vaan vähän ehkä hapankin. Nimestä ja etiketin fontista tulee kyllä nostalgiapisteitä. 330ml, 7,5 %, 5/5
Iltapäiväkävely suuntautui Noblessneriin Põhjalan taproomille, sen terassilla nautiskelin panimon uutta tupla-ipaa. Samean oranssi olut jättää vaahdostaan kerroksen pitsiä lasin sisäpuolelle. Tuoksu on humalainen. Maku on ensimmäiseksi pehmeä, hitusen greippiä ja vähän pullahiivaa, jotain kannabismaista. 0,4 l, 8,0 %, 5/5
Alkon hyllyltä löytyi Tarton Tähe-tiellä pantua tripla-ipaa. Olut on hohtavankeltaista valkoisella vaahtoavaa sameutta. Lasin reunalta tuoksuu kypsiltä hedelmiltä ja humalilta. Maku on voimakas, humalat on todella pehmeitä, sitruunaa ja vähän luumua. Alkoholi tuntuu ja rauhoittaa hörppimistä, mutta se ei maistu. Jotenkin luumuista ja alkoholista huolimatta olut tuntuu raikkaalta. 0,33 l, 11 %, 5/5
Lappenrantalainen neipa on sameaa keltaista, vaahto on kirkkaan valkoista. Nimi on vaan ärsyttävän hauska, samoin on etikettikin. Tuoksu on pirteää hedelmäcocktailia humalareunuksella. Maku on kuten tuoksukin. Kokonaisuus on tasapainoinen, hedelmäisyyttä, sitten jälkimauksi jää enemmän havuja. Ostin tölkillisen Alkon lippulaivamyymälästä Kampista, olikohan siellä vähän valikoima supistunut, no ei näemmä haitannut, kun tämäkin sieltä löytyi. Lappeenrantalainen panimo on kyllä merkittävä paremmin muistiin ettei jää jatkossa vaan väliin. 440 ml, 6,5 %, 5/5
Rovinjin Mediterraneo-baarissa sain aika hyvää kroatialaista ipaa, vaikka pyysin oikeastaan vaan olutta. Ipaa tarjoilija kuvaili voimakkkaammaksi kuin lageria, oikeassa oli. Neljällä c-alkuisella humalalla maustettu juoma on samean oranssia, vaahto on vähän likaisen valkoista. Tuoksu on sitrushedelmäinen ja humalainen. Maku on tuoksun kaltainen, maltasuus on pehmeää. Humalaisuus on voimakasta, mutta se on samalla lempeää. IBU 80, 500 ml, 6,1 %, 5/5
Viikin matkamuisto on väriltään tummaa oranssia, vähän niin kuin entisaikojen appelsiinimehutiivistettä. Tuoksu on hapanta omena, maku on samaa. Happamuus on soveliasta. Kardemummaa ja kanelia löytyy omenien alta, niin kuin etiketti vähän vihjasikin. Hapanta ja kirpeää, silti jotenkin oudon helppoa ja raikastuttavaa. Ollessani panimolla matkamuistoja valitsemassa, satunnainen oluttietäjä ehdotti että tätä kannattaa ottaa, on sen verran outoa. Oikeassa oli. 330 ml, 8 %, 5/5
Konepajalla sattuikin olemaan olutfestivaalit ja siellä vaihdoin ensimmäiset polettini norjalaiseen neipaan. Olut on aurinkoisen keltaista ja vaahto valkoista. Tuoksussa on oikeanlaista hedelmäisyyttä, tropiikkia siis. Maku on samaa hedelmäisyyttä, vähän multaakin. Maku on täyteläinen, jälkimakuilee vähän sitruunaisena.
2 dl, 6.7%, 5/5
Viikin kasvihuoneessa oli hanoista valittavana useita oluita, valitsin sameaa vaaleankeltaista, valkoisella vaahtoavaa neipaa. Baskilais-helsinkiläinen olut tuoksuu tropiikilta, keltaisia ja oransseja hedelmiä. Maku on alkuun pehmeä, mukaan puikahtaa vähän lämmintä mausteisuutta. Humalat ovat pehmeitä ja juominen on helppoa, höyhenenkevyttä ja nautinnollista. Makua on reippaasti. 0,4 l, 6 %, 5/5
Pusulassa pysähdyin vakiopaikassa eli Pikkuomenassa, sen hyllyltä löytyi vielä nummilaisen panimon oluita, joita nappasin matkamuistoksi taas. Kuivahumaloitu lager oli tuopisssa kirkkaan keltaista ja vaahto tymäkkä valkoisuus. Tuoksuu kuusiselle sitruunalle tai greipille ehkä. Maku on varmasti aavikontallaajalle mitä maistuvin, humalaista rapsakkuutta on reippaasti, hiilihappoakin löytyy. Maku on täyteläinen ja kyllä tämä maistuu koleana hämäläisenä toukokuun perjantainakin. 0,44 l, 5 %, 5/5
Kaaren Alkossa käydessäni hyllyllä huomasin lähes vitsiltä vaikuttavan ruotsalaisen oluen nimen. Pullollisessa oli sitten tupla-ipaa, joka oli syvän oranssia ja sen vaahto oli nopeaa valkoisuutta. Nautiskelin oluen takaterassilla, kun olin ensimmäisen kerran tänä kesänä leikannut nurmikkoa. Jonseredilaisen dipan tuoksu on sitruunaista tai oikeastaan simamaista. Maku on tuhdisti katkeroa ja hedelmiä, melkein hedelmäkeittoa jopa, katkeruus oikeastaan katoaa. Hiilihappoakin on reippaasti. Ei tämä ole mikään vitsi, vaan panimo ihan tämän perusteella laitetaan seurantaan. 330 ml, 8 %, 5/5
Mierontietä Riiassa kävellessä tietysti poikkesin Labietis-panimon taproomiin. Sieltä nappasin reppuun pari matkamuistoa, maisteluun nyt otin cayenne-pippurilla maustetun red alen. Väri on syvän kuparinen, vaahto on reippaanoloinen, vähän beigeen taittuva. Tuoksu on kuusimetsäinen, aika humalainen oikeastaan. Maku on humalainen, puumainen, kokonaisuus on vahva ja syvä. Ensihörpyn jälkeen jäin vähän ihmettelemään että missä ne chilit oikein on. Toisen hörpyn jälkimakuihin tutustuessa ei jäänyt epäselväksi että tässä on nyt pippuria mukana. Joka hörpyllä maku vaan paranee, makeus jää kyllä pippurin alle, mutta onneksi se on siellä taustalla. 0,5 l, 5,5 %, 5/5
Kaaren Alkosta nappasin yhden psykedeelisen tölkillisen, sisällä näytti olevan ohutta appelsiinismoothieta tai siis kyllä se oli ihan ipaa tai neipaa. Vaahto on valkoinen ohut rinki lasin reunoilla. Näkymä on kyllä pysäyttävän staattinen. Tuoksuu makealta tropiikilta. Hetki pitää vielä ihailla ennen maistelua, lyhyen mutta jotenkin tiiviin työviikon jälkeen voi hetken odotella herkkua. Ensihörppy ja toinenkin kertoo että makeutta on, humalointi on osuvaa, hedelmäisyys on miedompaa kuin voisi odottaa. Jälkimaku on raikas, jotain sellaista mentholia sieltä paistaa läpi. Alkoholi ei häiritse, mutta kyllähän se tuntuu. Kokonaisuus on tasapainoinen, mukavan hedelmäinen ja humalaisuus poreilee kivasti, alun makeus katoaa sopivasti. 44 cl, 8.2 %, 5/5
Irlantilaiseksi olueksi ei ihan ensimmäisenä tule mieleen vehnäolut, sellaista on kyllä tällä kertaa maistelussa. Olut on neipamaisen keltaista, vaahto nopeaa valkoisuutta. Tuoksussa on hedelmiä, paljon, ei ehkä banaania niinkään, ripaus neilikkaa silti. Maku on rapsakan humalainen ja samalla hedelmäinen, on todella hyvää kyllä. Humalaisuus on pehmeää, hiivat on havaittavissa, mutta nekin ovat pehmeitä. Irlantilainen hopfenweisse, uusi suosikki on löytynyt. 440 ml, 6,5 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
