Shepherd Neame 1698 Kentish Strong Ale

Päivän hyvien uutisten kunniaksi nappasin olutkellarista komean pullollisen vahvaa alea. Kenttiläinen panimo sanoo olevansa Britannian vanhin, ja kyllähän sen jotenkin aistii, jo ihan etiketistäkin. Olut on väriltään oranssinruskeaa, vaahto on nopea. Tuoksu on maltainen. Maku on makeahkoa mallasta, karamellimäistä ja lämmittävää. Kentin nimikkokasvi, humala tuntuu sopivan rapsakkana, pehmeänä.  Suutuntuma on pehmeä, hiilihappoja on sopivasti, ei liikaa vaan pientä terävyyttä. Brittipubitunnelmaa lähemmäksi ei juuri nyt muulla tavoin pääse.  500 ml, 6,5 %, 5/5

Paloasema Ratto Golden Ale

Pusulasta ostettu, Nummen paloasemalta kotoisin oleva olut on nimensä mukaisesti kultainen. Vaahto on nopeaa valkoista. Tuoksussa on hedelmää ja puuta. Maistuu puun ja raudan liitto, jotenkin yhteenliittymästä henkii raikkaus. Täydennyskaadolla vaahto osoittautuu vähän kestävämmäksi. Maku paljastuu vähitellen vähän humalaisemmaksi. Tuoppikamaa. 0,5 l, 5,3 %, 4/5

Maku Amorphis Legacy Of The 1000 Lakes

Maku Brewing toimitti blogistille 4-packin pale alea. Olut on jo panimon kolmas yhteistyöolut Amorphis-bändin kanssa. Tämä Beer from the North Side juhlistaa Amorphiksen 30-vuotista rokkausta. Bändi on kyllä jäänyt oman musiikkitutkani ulkopuolelle, joten Spotify korjasi nyt tämän virheen. Oluen värinä on hitusen punertava aavistuksen samea oranssi. Vaahto on mukava valkoinen kerros, jota voi sitten nuoleskella ylähuulesta pois. Tuoksussa on hedelmäistä makeutta. Ensihuikka kertoo jotenkin että nyt on ulkomaista olutta, jotenkin bittermäistä pehmeyttä. Maku on vahva, alun pieni hedelmäisyys, maltaan lempeys sekä lopussa humalien hellä kosketus kitalakeen, täydellistä tasapainoa. Yksinkertainen ja tehokas, sellainen on tämä tuusulalainen olut, jotenkin lämmittää. Amorphis-bändin musiikki vaatii aika paljon lisäkuuntelua että alkaa aueta, olut ei kyllä vaadi mitään. Toinen tölkillinen on pakko aukaista että saa laadun varmistettua, koska tämä on etiketin mukaan handmade while headbanging. 0,33 l, 5,0 % 5/5

Bernard Bohemian Ale

Prahan lentokentän olutvalikoimasta nappasin erikoisemman oluen, tshekkiläistä alea. Ehkä mainos oli mennyt perille kun majoituspaikan vieressä oli Bernardin olutkylpylä. Väri on kirkkaan tummaa oranssia, kaunista. Vaahtoa ei juuri synny. Tuoksu on makean mausteinen. Kaataessa olut kupli voimakkaasti, kyllä tuota kuplintaa on jäljellä juotaessakin.  Etiketissä kerrotaan että oluessa on myös korianteria. Kyllä tämä olut on vähän parempaa juotuna kuin kylpyvetenä, tosin kokemusta kylpemisestä ei tullut. Alkoholin kyllä jotenkin aistii jälkimausta. 0,33 l, 8,2 %, 3/5 

Olvi Winter Ale Slippery Slopes From Iisalmi

Olvin lahjalähetys tupsahti viime viikolla ovenpieleen. Nyt kassissa olleista oluista kiinnostavampi eli Pint Pleasen äänestyksen voittanut scotch ale -tyyppinen brittiolut on maisteltavana. Olut kaatuu kastanjanruskeana lasiin ja päälle muodostuu brittipubeista muistuttava tiivis kestävä voimainen vaahto. Maku on runsaastijuotavan oloinen, sellainen työpäivän jälkeinen pubituoppi, josta vaahtomuodostelman joutuu nuolaisemaan ylähuulesta pois. Tuoksu on maltainen, lievää katkeruutta. Maku on makeampi, maltainen ja sopivan humalainen. Miellyttävä ja helpostiuppoava olut on mainio lisäys Olvin olutsuoralle. Valmistaudun lisäostoihin, kunhan olut löytyy lähimarketistani, 0,5 l, 5,0 %, 4/5

LAB Barba Pale Ale

Siitä Splitin toisesta olutkaupasta löytyi paikallista olutta. Pale Alen etiketissä on kait paikallinen merikarhu. Oluella on tarkoitus viilentää hellepäivän iltaa.  Kirkasta ja kauniin tumman kultaista on. Serbokroatialaisesta vai kai täällä pitäisi sanoa kroatiankielisestä etiketistä ymmärrän että humalina on käytetty Cascadea, Columbusta, Mosaicia ja Simcoeta, mutta silti lopputulos on puinen. No jos malttaa lukea etiketin loppuun saakka, niin siinä on teksti englanniksikin, mutta blogistille tuo serbokroatia antaa enemmän uskottavuutta, ehkä? Puisen ulkokuoren takana on sitten vähän parfyymistä sitruunaa.  Lounaalla join Corte Maltese -ravintolassa saman panimon lagerin, se vei janon hyvin. 0,33 l, 5,4 %, 3/5 

4 Alqueries Tomahawk Pell Roja - Tomahawk Destroy Limited Edition

Vanhempien tuliainen Menorcalta oli tietysti pari paikallista olutta, jotka olivat löytyneet Ciutadellan olutkaupasta. Mallorcalainen red ale on raskaantuntuisen läpikuultamaton punaruskeaa ja vaahto on tiivis sametti. Olut taitaa olla jonkinlainen erikoiserä. Makua on paljon, mallasta, hedelmää, humalaa ja hiilihappoja, bitterimäistä. Vähän sellaista ylikypsän hedelmän makeutta on mukana. Tarkemmin etikettiä luettuani huomasin että siellä mainitaan American Amber Ale. Maut vuorottelevat mukavasti, ensin alkuun maltaan makeutta, joka saa seurakseen hiilihapon kuohunta, joka tekee tilaa humalaiselle kuivalle jälkimaulle. 33 cl, 7 %, 4/5

Mustan Virran Luomu Pale Ale

Käväisin päivällä Raumalla, joten iltaoluen piti tasapainon vuoksi olla idästä. Sympaattinen apteekkipullo sisälsi kauniin sameaa oranssista meripihkaa. Vaahtoa piti vähän houkutella, mutta olihan sitä. Tuoksussa on jotain metallista tai graniittia. Maussa toistuu sama lekalla lyöty gneissi, se vähän peittää muuta elämystä. Humalia on miedosti. Ei kyllä oikein napannut nyt. 0,33 l, 5,2 %, 2/5

Anchor Steam Beer

Sanfranciscolaisen höyryoluen maistoin edellisen kerran varmaan parikymmentä vuotta sitten Tampereen Vanha Posti -pubissa. Ja nyt sitten heti perään uudestaan, luulin kyllä että tämä olut olisi jo blogitettukin, mutta nyt taidan toista kertaa tätä nautiskella, tosin joku hämärä muisto olisi että pullon muoto on kovin tuttu. Vanhan postin tarjonnassa olut taisi olla eräänlainen erikoisuus. Nyt olut näyttää vähän punertavalta. Vaahto on valkoinen ja komea, sekä kestävä. Tuoksahtaa vähän makealta ja maltaalta. Makukokonaisuus on pehmeä, oikein pehmeä. Vain vähän makeutta, humalan potkua on yllättävän paljon odotuksiin nähden. Anchor on käsittäkseni patentoinut koko höyryolut-termin, jossa on käytetty lagerhiivaa ja ale-lämpötiloja. Lopputulos on mielestäni aika lähellä pilsneriä, täyteläisempi jotenkin. Kokonaisuus on hallitun tasapainoinen. Pullollisen ostin muistaakseni Sellon CityMarketista. 355 ml, 4,8 %, 4/5

Stadin Panimo New England IPA

Etiketti täsmentää oluen tyypiksi Vermont-tyyppisen India Pale Ale. Olut kuohuaa pullon avauduttua, siten että kaato oli suoritettava nopeasti. Oluen väri on vähäisesti likainen oranssi, lievästi sameaa. Tuoksussa leijailee trooppista hedelmää, kuivaa ananasta. Maussa on helppoutta. Humalia tuntuu jälkimaussa. Etiketissä mainitaan että olut on Suomen paras ale 2018. Jotenkin lievä olut, vähän tulee mieleen antisaikojen arvoissa lukenut toteamus ei voittoa, kiitos kannatuksesta vai miten se nyt meni, eli ihan päävoittoa ei oluen kohdalle osunut, olisiko kuitenkin niukka sivuosuma. 0,33 l, 5,5 %, 4/5

Pyynikin Amarillo Pale Ale

Keskiviikkosaunan vilvoitteluun löytyi vielä yksi Pyynikin sponsoroima olut. Amarillo-humalalla ryyditetty pale ale on tumman oranssia ja vaahtoa on mukavasti, mutta katoavaisesti. Tuoksu on makeahko ja maltainen. Maku on katkera, maltainen ja hedelmäinen. Kokonaisuus on painava. Jälkimaussa on katkeroa. Vähän ristiriitaista tunnelmaa jää mieleen, hiilihappoisuus tuntuu keventävän, mutta jotenkin tulee viski mieleen. 500 ml, 5,3 %, 4/5

Mufloni Pääsisäine

Porilainen pääsiäisolut on tumman ruskeaa, vähän punaiseen taipuvaa ja vaahtoa syntyy heikosti. Tuoksu on maltainen, mielikuvat mämmiin on päänsisäisen oluen kohdalla haihdutettava. Maku on oiva, mallasta, humalaa, makeutta ja jälkimaussa katkeruutta. Humalaisuus jää suuhun sitten tasoittamaan seuraavan hörpyn makeutta. Ovelaa, tummat hedelmät siistiytyvät kun herra humala niin käskee.  English Strong Aleksi tämän määrittelee Ratebeer, jännittävä olut, sokkotestissä olisi varmasti listannut IPAksi. Luumut voisi laskea erikoisemmaksi mämmiksi ja sitä kautta tästä sitten saisi liittymän pääsiäiseen. Etiketissä mainitut appelsiini ja korianteri katoavat jonnekin. 33 cl, 5,5 %, 4/5

Mikkeller Vesterbrown Ale

Mikkellerin ruskean oluen nappasin Alkosta ihan heräteostoksena, mitenkähän nyt käy jatkossa kun menee maitokauppaan? Kotona sitten aloin ihmetellä että mitäs olutta tämä nyt on nimeltään, kun sekavasti kuvitetusssa etiketissä lukee vain Mikkeller. Pieni internet-seikkailu selvensi että kyseessä on Vesterbrown Ale tai Vesterbro Brown Ale. Vaahto on hieno, tiivis ja kestävä. Tuoksu on kukkainen ja humalainen, ei ihan vastaa oluen väritystä. Maku on vähän maltaisempi, mutta kuivat humalat ovat esillä edelleen, yllättävää. Paahteista ja aika paksun tuntuista, pientä hiivaisuutta ja humalia vielä, eli aika hienosti on melkein koko makukirjo esitelty. 330 ml, 5 %, 4/5

Uiltje Mr Feathers

Sarjakuvaetiketillinen hollantilainen red ale tuoksauttaa pullosta miellyttävän humalatuoksun. Kaadettaessa punertavan oluen päälle kertyy täyteläinen ja kestävä vaahtokukka. Oikein tasapainoinen maku hellii makuaisteja. Maku on yksinkertaisesti sopivan vahva, lievästi makea, sitrusta pilkistää männynkäpyjen välistä. Makua riittää suusta nieluun ja vatsanpohjaan saakka. Pullollisen ostin tartolaisesta õllepoodista. 330 ml, 4,9 %, 5/5

Bevog Tak Pale Ale

Itävallan Slovenian rajan pinnasta ponnistaa Bevogin panimo. Panimon oluiden etiketeissä siekkailee
outoja piirroshahmoja, ihan sellaisen takia tämän oluen valitsin olutkaupan valikoimista. Sihahdus oli vaimeahko, tuoksu pullonsuusta oli hedelmäinen. Maku on aika täydellisen sopivaa pale alea. Mukavasti makeutta, sopivasti katkeruutta, silti helppoa, nämä ominaisuudet takaisivat varmasti useamman pullollisen menekin, mutta kun en sitten olutkaupassa ymmärtänyt että kyseessä oli jotain muutakin kuin mukava etiketti ja puolustuksesi sanotaan että siellä taisi olla satoja muitakin kiinnostavia oluita. Voisi sanoa tätä ongelmaan olutblogistin first world problem. Jälkimaku on kirkas, vähän eucamentholia ja silti hiivanhäivähdystä. 0,33 l, 5,5 %, 5/5

Koch Blond Belgia Eil

Belgialaistyyppistä alea Lootsi-kadulta Tallinnasta maistelin helteen jälkeisen sadepäivän illan kirkkaan taivaan alla. Olut oli sameaa ja vähän ikävän väristäkin, mieleen tuli kyllä ikäviä mielleyhtymiä. Tuoksu on hedelmäinen, vähän ylikypsää banaania ja luumua ja liian makeaa. Jotenkin silti hapanta, ehkä olut maistuu makealta, mutta jälkimaku torppaa makeuden kokonaan. Yhdistelmä maistattaa itseään, pullo tyhjeni nopeasti, se tarkoittanee että ei voi olla huonoa. Hiivaakin löytyy lopulta. Ostaisinko toisen, jos olisi niin kyllä, ostaisinko kaupasta, jossa on 100 olutta, no en. 0,33 l, 6,0 %, 3/5

Crafty Dan Big Ben

Englantilainen brown ale Carfty Dan -panimolta oli nimensä mukaisesti ruskeaa. Vaahto oli katoavainen. Maku oli makeahkoa. Informatiivisessa takaetiketissä kerrottiin monista humalista, mutta niiden maku peittyi rusinamaisen hennon kirsikan maun taakse. Ostin tämän joku aikaa sitten Tallinnan SuperAlkosta, muut Crafty Danit olivat parempia. Jälkimaussa pirskahtelee vähän humalaa. Makeuden tueksi kaipaisi enemmän runkoa, ehkä brown ale on eräänlainen väliinputoaja. 330 ml, 5,8%, 3/5

Jää Vabaks! Õllevõlur

Tarton ostosmatkani tärkein kohde oli tietysti Rüütlilla klo 14-22 aukioleva  Ōllepood. Hienot valikoimat olivat täydentyneet takahuoneen maistelutilalla, jossa oli pitkäperjantain kunniaksi asiantuntijoita uhraamassa itseään oluen jumalille. Itse valikoin mukaan erilaisia oluita ja lopuksi vielä heräteostoksena yhden virolaisen saunaoluen, Jää Vabaks!. Saunan jälkeen ruskea kuohuva olut maistui makealta ja maltaiselta. Humalaakin on kyllä mukana, mutta se lähinnä tuntuu kuivuutena. Alkoholi ei maistu,  poskien hehkunta johtui saunasta, ehkä se tuntuu kuitenkin. Jotenkin sekava kokonaisuus ei oikein vastannut odotuksia, syytönhän olut tietysti siihen on. Liikaa alea, liian vähän IPAa. 33 cl, 7,2%, 3/5

Crafty Dan Triple C

Olut maistuu kyllä hyvälle pienen hikoilun ja puuhastelun jälkeen, kun hommat on saatu valmiiksi. Triple C koostuu Chinook, Citra ja Centennial humalien tuomasta tukevasta humalan mausta, mäntyä, makeutta, kirpeitä sitruksia. Jännästi olut on kevyt ja silti voimakkaan makuinen. Oluen taisin ostaa Tallinnan sataman SuperAlkosta. Pale ale maistuu hyvältä, ei iskenyt ipaton tammikuu. 330 ml, 5,3%, 4/5, pitkä ipattomuus ei saanut ylivaltaa, joten pisteet pysyivät kohtuullisena. Etiketin mukaan kyse on kylläkin Golden Alesta...

St Eriks Julale

Itsenäisyyspäivän juhlistamiseksi kaatui ruotsalainen tumma ale lasiin. Tuoksu on maltainen, mutta maku ei olekaan. Maku on yrttinen ja vähän humalainen, ensin maku tuntui vähän vetiseltä, mutta maku täydentyy suussa parin hörpyn jälkeen. Yrttejä on paljon, taitaa olla jopa jotain mintuntapaista jännästi loppuraikastuksena. Sopii nautiskeluun, ei varmaankaan sopisi kinkun kanssa. 330 ml, 5,4%, 4/5