Mikkeller Baghaven Guavaja

Mikkellerin kuukausiboxin erikoisin olut on saanut alkunsa Mikkellerin Baghaven-nimisestä panimoravintolasta. Se on nähtävästi erikoistunut spontaanisti käyviin hapanoluisiin. Guavaja kaatui samppanjakorkkisesta pullostaan kauniin oranssina. Vaahto on valkoista kuplintaa, mutta se katoaa melko nopeasti. Pullonpohjalla on reilusti hiivaa. Tuoksu on sitruunainen ja guavamainenkin kai. Maku on hapanta ja makeaa yhtaikaa ja kirpeän sitruunaista. Kirpeitä makuja täydentää erikoinen makukirjo, kuivuutta, metallia, laastia, reilusti sitruunaa, hiilihappoa, suolaisuutta ja kaikki kuitenkin täydellisesti tasapainossa. Jotenkin siideriä ja kuivaa valkoviiniä, tequilaa ja kuohuviiniäkin löytyy tämän oluen mausta. 375 ml, 7,4 %, 5/5

Weihenstephan Hefe Weissbier

Baijerilainen panimo on harjoitellut melkein 1000 vuotta oluen panemista ja ovat siinä kyllä oppineet paljon. Tarton Ülikoolin vieressä on saksalaistyyppinen ravintola jonka terassille aurinko paistoi houkuttelevasti, joten pitihän maistella vähän vehnäistä.  Väri on kultainen, vähän samea, vaahto on valkoinen tiivis ja kestävä suojakerros oluelle.  Tuoksussa on hedelmää ja vähän hiivaa. Maku tiivistää hedelmät banaaniksi ja hiivat vähän metallisiksi. Yksinkertainen ja kikkailematon venhän maku, hitusen makeutta ja kuivuutta. 0,5 l, 5,4 %, 5/5

Mikkeller Spontan Triple Cherry

Mikkellerin verkkokaupan Beer Mail -laatikko aukesi ja ensimmäiseksi juhannusolueksi arvoin Belgiassa De Proefin laatupanimolla tehdyn kirsikkaisen sourin. Väri on syvän tummanpunainen, melkein violettinen. Vaahtoa ei juuri jää näkyviin. Tuoksu on kirsikan ja kanelin sekoitusta, sellainen saksalainen sitkeähkö joulukakku tulee mieleen. Avattuani oluen huomasin että tämä spontaanisti käynyt olut olisi säilynyt vuoteen 2030 saakka, no ei säilynyt.Maku on kirsikkainen, kyllä sitä jouluista kakkua jää makuunkin. Maku on vähän jopa kahvinen, kevyesti hiilihapotettu, kirsikkainen, hapan  vahvamehuolut. Olihkohan tämä ihan paras juhannusolut. Erikoisolut muuttaa mielikuvaa juotaessa aina vaan paremmaksi. Ei löydy kyllä mitään hiivajäämiä tai ylimääräisiä makuja.  375 ml, 8,9 %, 4/5

Olutmylly Happy Wheat Vehnäolut

Viikonlopun matkailukierroksen ensimmäinen pysähdys sattui osumaan Tammelan ABC:lle ja ei mennyt kuin hetki niin muistin että viereisestä S-marketista myytiin joskus paikallista olutta. Oluthyllyltä löytyikin vorssalaista, panimo oli vaan itselle uusi tuttavuus, toisaalta olin saanut työpaikan isoltapomolta vinkin maakunnan omasta panimosta.Vehnäolut kuohuaa reippaasti, kuplinta jatkuu loputtomasti lasissakin. Vaahto on runsasta, isoa kuplaa. Tuoksussa on vehnäolutmaista pientä happamuutta ja hiivaisuutta. Maku on aika vienoa, kyllä sieltä kuitenkin sellaista mietoa banaania tai hedelmää löytyy. Kuplintaa on vähän liikaa. Lopputulema on vähän mieto, jälkimaun röyhtäys on asiallinen. 0,33 l, 5,5 %, 3/5

Schneider Weisse Original Weissbier Tap 07

Baijerilaisen perhepanimon originaali hefe on melkein mahonkista. Vaahto on alkuun komea, mutta katoaa nopeasti. Tuoksussa on lupaavaa vehnää, pientä purukumia myös. Maku on oikein kunnon vehnäolutta, kuplintaa on vähän liikaa. Hiivat on taustalla vienoja. Jälkimaku on parasta tässä oluessa Kyllä tästä tulee sellainen pieni kaukokaipuu Saksanmaalle. 0,5 l, 5,4 %, 4/5

Fiskarsin Vermillion Saison De Rouge

Sain tuliaisia naapuriston uudehkosta K-market Samposta. Punertavan ruskea olut kruunaa itsensä pienellä vaahtolaikulla. Tuoksusta tulee kyllä belgioluet mieleen, makeaa maltaisuutta ja vähän yrttejä. Maku on maltainen, hiivainen, multainen, marjainen ja yrttinen. Ei ole osuvin olut terassipesun jälkeisen saunan päälle. Olut on osa Fiskarsin Farmhouse Seriesiä.  33 cl, 5,2 %, 2/5

RPS Tropical State of Mind

Kuopiolaisen panimon trooppisen mielentilaoluen etiketissä luki että cold brew stout, joten päätin sitten juoda tämän oluen kylmänä. Väri on mustaa, oluen joukossa uiskenteli pari hiivahippusta, vaahtoa ei muodostunut. Tuoksussa on mallasta ja trooppista hedelmää, näin pääsiäisenä ei voi välttyä mämmimielikuvalta. Maussa on mallasta reilusti, makeaa hedelmäisyyttä, kylmää kahviakin vähän, siitähän se etiketin cold brew taisi tulla. Tuntuu ohuelta, hiilihappoja on kohtuullisesti. Etiketti kertoo että hedelmäisyys tulee passion-hedelmästä ja agavesta. Vähän vilahtaa mentholia ennen maltaista jälkimakua. Paranee lämmetessään. 330 ml, 5,0 %, 3/5

Hitachino ES Espresso Stout

Aamupäivän pihapuuhastelut piti palkita yhdellä oluella. Olutkellarista löytyi japanilainen stout, jonka olen tainnut ostaa Alkosta. Olut on mustaa ja se vaahtoaa reippaasti. Tuoksussa on espressoa, maitokahvia ja makeaa suklaata. Kahvinmaku voimistuu ensihörpyllä. Jännästi hiilihappoa, vaikea sanoa onko sitä vähän vai paljon. Ihan kunnon iltapäiväkahveistahan tämä menee. Kuivaa humalaa tuntuu jälkimaussa, samoin jotain lievää hedelmäisyyttä, mutta kahvi vallitsee täydellisesti. Kylmä kahvi vähän kitkeröityy ja makeus katoaa, kun pullollinen alkaa olla alle puolivälin. Lopussa pullosta pulppusi jotain hiivanpalasia, eivät olleet niin kivan tuntuinen yllätys. 0,33 l, 7,0 %, 4/5

Ayinger Urweisse

Saksalainen vehnäolut on jäänyt varmaankin etikettisuunnittelun takia aina Alkon hyllyyn, Arts & Letters 80-luvun lopusta tulee kuvavalikoimineen mieleen. Baijerilainen olut itsessään on samean vaalean ruskeaa, värinä oikeastaan sima. Vaahto on mukava, liian nopea kerrostuma vaaleaa hattaraa. Tuoksu taittuu hippusen makean ja hedelmäisen puolelle, vähän sprii-keittimen tuoksua leijuu jostain taustalta. Maku on vehnää, hitusen hiivaa ja vähän banaania. Jälkimaku on yllättävän voimakas, miellyttävän maltainen. Kokonaisuus on sellainen keskitien kulkija, mutta lopputulos on miellyttävä, etikettiään selkeästi parempi. 0,5 l, 5,8 %, 4/5

Pump Flower Bière de Garde

Tsih, sanoi korkki, kun avasin tartolaisen Pump Breweryn belgioluen tai Wikipedia sanoo että pohjoisranskalaisesta oluttyypistä on kyse. Vaahto on kovasti kupliva ja nopea. Väri on  ruskea. Tuoksussa on hiivaa ja makeutta. Ensimmäinen kulaus on poreilevaa. Hiiva on aika mietoa, mallasta, makeaa, kypsiä hedelmiä, olisiko maussa myös vähän kuivaa banaania ja seitinohutta multaisuutta. Hiilihappo poreilee mukavasti jälkimaussa kielellä. Vähän lievä kokonaisuus, kesäterassille tämä olisi varmasti aika kohtalokas, sen verran lievää että usempi lasillinen varmasti uppoaisi. 330 ml, 6,2 %, 4/5

BBNo 01 Saison Cucumber & Juniper

Pien-kaupan ulosmyyntihyllyllä oli iso rivi mustia oluttölkkejä. Mustasta tölkistä kaatui kotona lasiin kirkasta vaaleata kuohuavaa olutta. Tuoksussa on kurkkua ja hitusen raparperia. Informatiivisessä etiketissä mainitaan että gini olisi inspiroinut tekijöitä. Cantaloupe antaa karkkimaista makeutta, mutta kyllähän se kurkku maistuu enemmän. Lopputulos on raikas ja helpostijuotava, mutta maukas olut. Katajaa, hmm, ehkä se on lievästi jälkimaussa, se on kuivattavaa. Hiivaa tässä pitäisi olla myöskin, jotenkin miedosti on hiivat saatu pyöristettyä.  Kurkkuolut, eihän tämän pitänyt voida edes olla hyvää, mutta on vaan, ei ennakkoluulot anna antaa täysiä pisteitä. 440 ml, 5,0 %, 4/5

Linden Hopeanuoli Wehnäolut

Viikonlopun raumanreissun olutkohokohta löytyi keskustan Ruokapuoti Lumosta. Siellä oli seinällä  auton peräosa, johon rakennetuilla hyllyillä oli oluita. Nappasin pari, joista toinen on paikallisen Linden Breweryn vehnäolutta. Olut kaatuu lasiin vaimeasti kuohuen, väri on oikein hohtavan oranssi. Tuoksu on jotenkin sekavan hiivainen, vähän outo. Maku on ensihörpyllä myös sekavaa hiivaa. Pientä pettymystä ilmassa, mutta jotenkin toinen hörppy muuttaa kaiken. Nyt estraadille pamahtaa hedelmäisyys, sellaista lievästi sitruunaista makua, hiiva tuoksuu ja kyllähän se maistuukin. Ihan oikeaa vehnäoluttahan tämä on, humalaisuutta on ripsahtanut vähän keskivertoa enemmän. Näppärä humalilla kuivattu persikkavehnä olisi tiivistys. Pullo on jotenkin oudon painava, lopussa luulee ja toivoo että pullossa olisi vielä jotain. 33 cl, 5,2 %, 4/5

Muhu Tüdrik Fruit Beer

Tarton õllepood Gambrinuksen hyllyltä nappasin Muhun saarelta kotoisin olevan hedelmäoluen. Ymmärtääkseni nimi tarkoittaa tyttöä. Olut kaatuu lasiin kuohuen, vaahto pikkuhiljaa laskeutuu. Väri on sameahkoa hitusen punertavaa kuparia. Tuoksussa on hiivaa. Hiiva jatkaa myös maussa ja reilut hiilihapot ilmestyvät. Hedelmiä ei kyllä hiilihappojen seasta löydy, vehnäoluena ennakkoluulot olisivat olleet paremmin kohdallaan. No onhan tämä vehnäolutta, mutta jotain uupuu. Uusintakaadolla vaahto näyttää todella tiiviiltä, mutta kuplia on liikaa itse oluessa. Maku on lopulta liian lyhyt. Etiketissä on komeat raidat. 330 ml, 5,2 %, 3/5

Purtse Siidisuka Sweet Stout

Räjähdys kuului alakerrasta. Jännityksellä etsin räjähdyksen aiheuttajaa ja sehän löytyi sitten olutkellarista. Keväällä ostin Virosta kaksi makeaa stouttia nautiskeltavaksi synkkinä talvi-iltoihina, toinen niistä sitten päätti itse nautinta-ajastaan ja rähjähti palasiksi. Toinen pullollinen tavallaan pakotti blogistin avaamaan itsensä varovasti ja nautiskelemaan silkkisukkamaisella varovaisuudella sisällön, vaikka tänään ei ollut tarkotus nautiskella olutta. No eipä tämä nyt ihan hirveästi haitannut, paitsi sirpaleiden ja oluen siivoaminen perjantai-iltana ei ollut mieluinen lisätehtävä ollenkaan. No yksi kaapin taakse kadonnut cd-levy löytyi. Olut on mustaa ja vaahtoa tulee reippaasti. Tuoksu on jotenkin kaasumainen, ehkä räjähdys johtui liiasta hiilihaposta. Pulllon pohjalla näyttäisi olevan jonkun verran hiivaa. Maku on kuitenkin pehmeä. Vähän kahvia, reippaasti makeutta, jotenkin koko ajan on pieni pelko uudesta räjähdyksestä, vaikka se on tietysti täysi mahdottumuus. Helposti tätä nieleskelee, ilman räjähdystä mietteet olisivat positiivisemmat. Pullollisen taisin ostaa Tallinkilta. Best Before oli ensi kevääseen. Panimo merkitään muistiin. Aina olen vähän ollut sitä mieltä että ei niitä hyviä oluita kannata hillota missään, vaan juoda. Sirpaleita tutkaillessa: olikohan vähän ohutta lasia tämä pullollinen. 330 ml, 6,3 %, 3/5

Vallilan Usva New England IPA

Helsinkiläisen panimon olut vaahtoaa reilusti, kun kuultavan oranssin oluen kaataa lasiin. Vaahto on tiivis ja kaunis. Tuoksuu hedelmiltä ja vähän hiivalta. Maussa on tuoksunkaltaiset elementit. Suussa tuntuu hiilihappoja, vaikka ei varsinaista poreilua ole liikaa. Pullollisen ostin jostain supermarketista, olisiko ollut Sellosta. Jälkimakua on kuivan männynkäpyisen humalainen, aika kuiva. Jotenkin en oikein pääse oluen kyytiin, ehkä helteen takia.  33 cl, 5,5 %, 3/5

Three Happy Brewers Acuarela

Pieni aamupäiväkävely päätyi Acuarela-baariin. Mukava sateenvarjokatto viilensi paahdetta. Bukarestilainen panimo on nimennyt yhden oluensa baarin mukaisesti. Oluen väri on kultaa, vaahto on heikohko. Tuoksussa on lievästi omenaa. Hörpyn jälkeen huomaa hiivaa ja vähän siideriä ja tietty omenaa. Ei nyt ihan hapanta, mutta liippaa läheltä. 0,33 l, 4,8 %, 3/5 

Nenea Iancu Bere Albă Nefiltrată din Grâu

Bukarestin helteessä oli helppo sortua yhteen olueeseen. Luulin että valintani olisi ollut romanialainen, mutta olut onkin saksalaista, sitä ei tosin myydä muualla kuin Romaniassa. Rembrandt-baarin tarjoilija kaatoi pullollisen tyylikkäästi lasiin hiivoineen. Väri on oranssia aurinkoa. Vaahtoa tulee mukavasti. Maku on toimivaa vehnäolutta, hiivaa vienosti vähän banaaniakin, aika paljon hiilihappoa. 50 cl, 5,5 %, 4/5

Monyo Bipolar Bear White IPA

Budapestin tuliaisiksi ostin paikallisesta olutkaupasta ainakin yhden paikallisen panimon oluen. Monyolla olisi ollut myös oma baarikin, mutta sinne ei sitten tullut poikettua, vaikka ohi tuli kuljettua. White IPA on yhdistelmä belgialaisesta witbieristä ja IPAsta, hieno yhdistelmä onkin. Mielenhäiriöinen vai olisiko vaan kaksinapainen jääkarhu on vaaleaa ja kauniisti valkealla vaahtoavaa. Etiketissä eläintarhan asukas saa ajankulukseen unkarilaisen keksinnön, rubikinkuution. Tuoksu on hedelmäinen, sitruunainen ja kukkainen. Väri on kirkkaansamea keltaisenoranssi. Maussa toistuu tyylilajin lupaukset: hedelmäisyys, lievä hiivaisuus, pirteä humalaisuus, vähän etelämaalaista mäntyä. Jälkimaussa humalan katkeruus antaa luvan pitää pienen nautiskelutauon ennen seuraavaa kukkaisparfymoitua hörppyä. Olut tuntuu suussa paksulta, makuja on paljon ja ne harmonisoivat toisiaan. Helppoa juotavaa. IBU 40, 330 ml, 6,1 %, 5/5   

Anderson's Applehoff Sour Ale

Anderson on käynyt Lehen panimolla ja yhteistyön tuloksena on hapanolutta kanelilla maustettuna. Olut näyttää lasiin kaadettaessa siideriltä, kuplintaa on. Väri on samea oranssi, vaahto katosi, jos sitä olikaan, nopeasti. Pullon pohjalla on omista ikiaikoisista omeviinikokeiluista tutun oloista hiivakertymää, jätin ne paikoilleen. Tuoksussa on omenapiirakkaa. Hörpätessä huomaa että kanelia on piirakassa reippaasti. Jälkimaussa kaneli muistuttaa siitä faktasta että myös liikaan kanelinsyöntiin voi kuolla. Kaneli on voimakasta. Makeus ja happamuus ovat hienosti tasapainossa. Välillä vähän tuntuu että kanelia on kyllä kaatunut liikaa, hörppyjen välissä taas haluaa maistaa taas että oliko sitä kanelia sittenkään liikaa. Parin hörpyn jälkeen kaneli tulee kyllä jo tuoksussa vastaan reippaasti. En ole kovasti siidereihin perehtynyt, mutta luulen että siidereissä ei ole tällaista olutskenen kaltaista irroittelua (ei kun onhas niitä mitä erilaisempia vadelma ja muita siidereitä, ei kun oliko ne sittenkin lonkeroita), ehkä siiderivalmistajat voisivat ottaa tästä oppia ja heittää markkinoille kanelilla maustetun omenapiirakkasiiderin. Tätä riittää yksi kerrallaan, ei enempää, mutta kyllä tämä pullollinen kelpaa napata ostoskoriin, jos vastaan tulee. Itse taisin ostaa tämän Tartosta. 0,33 l, 5,3 %, 5/5

Mufloni Tuffan Vehnä

Porilaisen Beer Hunters -panimon Mufloni-sarjan oluet ovat olleet ihan hyviä. Perjantai-iltapäivä ja takapihan auringonpaisteinen terasssi, kyllä siihen oli pakko valita joku hyvä olut. Tuffa kait tarkoittaa isoisää. Hyvää olutta on porilaispappa osannut panna. Väri on auringonpaisteessa läpinäkymätön kaunis oranssinkeltainen, valkoista vaahto muodustuu asiallisesti. Ekan hörpyn jälkeen tulee heti mieleen että onpas hyvää. Pullonpohjalla oli vähän hiivaa ja ne kaadoin lasiin mukaan. Ehkä kesän ensivehnä vähän saa pluspisteitä, mutta joka hörpyn jälkeen on vaan onnellinen. Hiiva maistuu miedosti, banaania ei ole juurikaan, mikä on tietysti plussaa ensivehnälle. Olut muodostaa nielusta vatsaan saakka sellaisen vehnäolutpylvään, joka ryhdistää juojaa. Ostin oluen S-marketista, varmasti ostoskärryt pysähtyvät jatkossakin tämän oluen kohdalla. 50 cl, 5,0 %, 5/5