Maku Vehnä

Lahjaolutta Tuusulasta piti maistaa. Panimon lähetyksen vehnäoluttta olin ajatellut säästää hellepäivälle, mutta en malttanut odottaa, olisi ehkä pitänyt. Pullon avauksen jälkeinen nuuhkaisun tulos on outo, lievästi palanutta kumia ja sitten hedelmiä. Väri on lähempänä lageria kuin vehnäolutta. Maussa on keveyttä ja aavistus vehnäolutta, mukana roikkuu outo kumimaisuus. Jälkimaussa on  hapanta sitruunaisuutta, jälkimaku on kunnon vehnäoluesta kuitenkin. Ehkä ensimmäisen vehnäoluen pitkästä aikaa pitääkin maistua juuri tällaiselta, vähän pahalta. 0,33l, 4,5 %, 3/5

Bevog Kramah India Pale Ale

Sumuisen oranssi olut valui lasiin todella miedon korkin sihautuksen jälkeen. Hento vaahto paljasti mauksi hedelmää, mangoa kertoo internet, lisäisin persikan ja greipin. Ensimmäinen hörppy kyllä oli todella mauttoman oloinen. Ajattelin että nyt on kyllä itävaltalaiset hutaisseet ohi. En edes toista hörppyä viitsinyt ottaa, sitten vaan maku kehittyi jotenkin suussa ja ihan kelpo IPAahan tämä on. Hedelmien ja rusinoiden alta potkaisee humalakenkä. Etiketissä on joku örkki. Koska etiketti on tarra niin liimasinpas etiketin läppärin kanteen toisen Bevog-etiketin viereen. Panimon oluet voi laittaa seurantaan. Toinen Kramah kyllä uppoaisi varmasti.  70 IBU, 0,33 l, 7 %, 4/5

Maku Golden Ale

Viikon päätteksi piti vielä yksi olut testata. Korkinavauksesta tuli todella vaimea pihahdus. Maku on sitruunainen, vähän hapan. Oluen väri oli vähän samean kultainen. Terassioluthan tämä olisi, tänään kävin kyllä terassilla luomassa lumia. Nyt terassi ei kaivanut tätä olutta, mutta tämä olut kaipaisi J. Karjalaisen Oi mikä ihana ilta -biisin tunnelmaa ja kesäistä terassia. Ilta-auringossa olut näyttäisi vielä tyylikkäämmältä. Pieni ohuus vähän häiritsee, outoa sillä makua kyllä on, ehkä tieto maitokauppavahvuudesta vähän lisää mielikuvaa. Mutta kyllähän toista tällaista alkoi tehdä mieli. Tämäkin olut tuli panimon lahjalaatikossa, jossa oli tästä oluesta myös tölkkiversio. 0,33 l, 4,5 %, 4/5

Mikkeller American Dream

Saunaolueksi valitsin jonkun aikaa vuoroaan odottaneen Mikkellerin vaalean oluen. Onko tämä nyt sitten APA, IPA, humalainen pilsner vai humalainen lager. Tuoksusta kun lähtee analysoimaan niin ollaan vahvasti humalaisen mäntymetsän ja sitruunan kombossa. Maku tuo mieleen ensimmäiset  maistamani BrewDogin IPAt, tai sen tunnelman kun humalat täyttävät takaposket ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Jälkimaku on totaalisen kuiva, eli täydellinen siinä mielessä että vain seuraava pullollinen tätä voisi tuon kuivuuden poistaa. Humalapylväs yltää nielusta vatsaan saakka.  Suomalaisista maitokaupoista tätä on joskus myös saanut, täytyy alkaa taas tarkkailemaan lähikaupan oluthyllyä sillä silmällä että siellä voi tosiaan olla herkkuja tarjolla. De Proefin panimo on mainittu takaetiketissä. 330 ml, 4,6 %, 5/5

Mikkeller Stateside IPA

Pullollinen hyvää olutta kyllä piristää mieltä. Syntymäpäivälahjaksi saatu IPA oli jäänyt olutkellariin odottelemaan vuoroaan. Ruskehtava sameahko olut kehitteli suojakseen hienon kestävän vaahdon. Maku on havuinen ja pihkainen, yksinkertaisen hyvä. Katkeruutta tasaa jotenkin piilevä makeus. Jälkimaku kiertelee takaikenissä vaatien seuraavaa kulausta. Pullollinen hupenee pian, joten on vähän kiusattava takaikeniä pidemmällä huikkavälillä. Takaetiketissä mainittiin taas De Proefin panimo, tuntuu olevan aikamoinen tae hyvästä oluesta. 330 ml, 6,9 %, 5/5

Mikkeller Black Hole

Sattumalta toisen peräkkäisen belgialaiselle De Proef -panimolla valmistetun stoutin maistelin jouluaattona pukkia odotellessa. Olut on joululahjaksi saatu, kiitos Jarno! Lahjahevosen suuhun on nyt katsottava tiukalla asenteella. Asenne kyllä jo alkaa sulaa kun pikimustan oluen kaataa lasiin ja vahva mokkavaahto kehkeytyy pinnalle. Alun kuusentuoksu, ei tule joulukuusesta, muuttuu suklaakahviksi, johon on pudotettu muutama sokeripala. Jälkimaku täyttyy humalilla. Stout pitää  otteessaan pitkän ajan, ei mene ykkösellä tämä olut tosiaan, pitkä jälkimaku ja yleinen suuntäyttävä makupommi huolehtivat siitä. Musta aukko imee kyllä itseensä. Vahvuus pistää miettimään miksi joisi viiniä. De Proefilla on selvästi homma hanskassa, kannattaa laittaa seurantaan.  375 ml, 13,1 %, 5/5

Pühaste Pillerkaar

Suosikkipanimokseni muodostunut tartolainen Pühaste ei petä tälläkään IPAlla. Kaikki on kunnossa tässäkin oluessa, varsinkin kun on päivän kiertänyt ostoskeskuksia, niin kyllä kunnon IPA palkitsee mieltä, kieltä ja nielua, aah. Ensin tuoksahtaa hedelmät, sitten havupuut, maussa samat toistuvat, katkerot ovat helppoja, silti vakuuttavia. Vähän kevyt runko, vaahto kestää. Oluen väri on oranssi ja kirkkaansamea. Ei voi olla huono ominaisuus oluelle, jos sanoo että helpostijuotavaa, mutta silti maukasta. 0,33 l, 6,5 %, 5/5

Suomenlinnan Försti Ale Tallink Silja Line

Keskiviikkoinen saunaolut oli matkamuisto tallinnanlautalta. Tallinkin toinen laivan oma olut on Suomenlinnan panimon panema ale. Uskon Suomenlinnan panimoon, koska tiedän että heidän tietokonesysteeminsä ovat ainakin osin suomalaista laatutyötä. Försti on sameahkon kirkas, kuiva, aika katkera olut. Nautiskeltavaksi hitaasti, tosin nopeasti tulee mieleen että tätä pitäisi olla kassillinen kylmänä Suomenlinnan kallioilla hellepäivän ratoksi, ehkä siis sopisi myös nopeampaan nautiskeluun. Maku on selkeä, ei erikoisuuksia. 0,33 l, 4,5 %, 4/5

Koch 1872 Pilsner

Tallinnan sataman Koch-panimoravintolan  pilsneri on lievästi samean keltainen. Mainio janonsammuttaja toimisi varmasti myös suurina määrinä ravintolan terassilla iltapäivästä yöhön, yhden pullon annoskin on ok. Kukkaista aromia on hiukan, vähemmän havua. Helposti kulautus valuu nielusta alas, pientä poretta jää kielen päälle. Kyllähän toista pullollista jää kaipaamaan, mutta vähän liian lievää. 0,33 l, 5,0%, 3/5

Koch Joachim Tume Lager

Ensimmäisen työpäivänkin jälkeen on syytä maistella yksi olut. Tallinnalaisen Kochin panimoravintolan tumma lager tuoksuu tummalta leivältä, perunalimpulta. Väri on kastanjanruskea, maku on kuiva ja syvä mallas. Ei ole huonoa, mutta ei nyt ihan juhlakamaakaan. Salakavalasti taittuu makeaksi, makua on mutta se on mallasta. 0,33, 5,0%, 3/5

Vormsi Hele Õlu

Haapsalun kaupungin edustalla olevalta Vormsin saarelta kotoisin oleva olut lohdutti loman päättymisen ankeutta. Vormsin risti koristaa panimon logoa ja pullon etikettiä. Itse olut on sameaa ja pehmeää. Vaahto on tiivis ja kestävä, oluen väritys on samea keltainen. Olut maistuu ihan hyvältä, kunhan alun hiiva ja kukka -annoksesta selviää. Lievää yrttisyyttäkin löytyy, silti erittäin miellyttävä olut, jossa hiilihappo on samettisuutta. 33 cl, 5,5%, 4/5

Koch Nisu Nisuõlu

Tallinnan sataman vieressä olevan Kochi Ait -panimoravontolan oma vehnäolut tuli maisteltua perjantai-iltapäivänä. Itse ravintolan ruokapuolen testasin Haapsalu-reissun paluumatkalla, ja siitä jäi vähän vaisu mielikuva, varmaankin johtui osin siitä että matkan loppu oli käsillä. Olut on tavallisen ruskeahkoa. Vaahto on runsas. Oudon vähän hiivaa ja banaania, ei ole ainakaan liian makeaa. Vähän enemmän makua voisi toivoa, mutta olut voisi toimia johdatus vehnäoluisiin -osa 1:nä. Alun epäröinnin jälkeen voisi jopa juoda toisenkin. 0,33 l, 5,2%, 4/5

Brewdocs Rehti IPA Kontulan Piraattipanimo

Lääketieteellisen tarkasti panimomestari Joonatanin panema Rehti IPA sponsoroitiin blogistille arvioitavaksi. Vaahto on täydellinen ja väri on syvän oranssi. Tuoksu on hedelmäinen, maussa on vähän kuusta. Panimon  ja oluen nimet ovat mainiot, etikettiä vähän kaipaisi, mutta olut on selvästi tarkoitettu nautittavaksi eikä katseltavaksi. Maku on vähän pistävä, mutta toisaalta ohut. Tämän oluen yhteydessä ei ole ihan helppo puhua IBU:sta, se kun tarkoittaa myös Katsuuran International Budo Universityä, mutta IBUt ovat molemmat kunnossa. Panimo taitaa kuitenkin löytyä nykyään Töölöstä. 0,33l, 5,5%,4/5 sarjassa kotipanimot.

Rooie Dop Chica Americana IPA

Miellyttävä nautiskeluolut Hollannista kuohui samaan tyyliin kuin edellinenkin saman panimon samasta tartolaisesta maitokaupasta ostamani olut. Kokonaisuus on hieno. Vaahto on kestävä ja runsas, suun etuosa täyttyy mukavasti lievällä katkeruudella, mallasta vähän kielen päälle ja hedelmää nenään. Painan mieleeni (on varmaan ollut jo Fingerporissa) Rooie Dop sanayhdistelmän, teen siitä aivoissani linkityksen hyvään olueeseen. Pullotuspäivä De Molenin panimolla oluella on ollut viime vuoden maaliskuussa, maku on ehkä parantunut, pelottaa jos olisi heikentynyt. 33 cl, 7,1%, 5/5, nyt on kyllä pitkä putki huippuoluita takana!

Pühaste Humalakoda

Vappusiman korvaajaksi valitsin tartolaisen gypsy-panimon dipan. Taiteelliseen etikettiin oli painettu lupaavasti IBU 80. Mukavan kipristelevät humalat tanssahtelevat kielen päällä, mallasrunko antaa tilaa. Jostain mieleen tulee vappusimakin. Pieni sadekaan ei haittaa grillaajaa, kun lasissa on tätä kuivaa sitruunaista humalapläjäystä. 0,33 l, 8,4%, 5/5

Beck's Gold

Bremenissä on usein tarjolla Becksiä, onhan oluen panimot Bremenissä. Becksin kultainen versio on metallista, kuten perusbecksikin. Maussa on kuitenkin jännittävästi sitruunaa tai hedelmiä, kyseessä ei kuitenkaan ole mikään radler, vaan hedelmät ovat sellainen häivähdys. Kirkasta ja pitääkö sanoa että väritys on kullankeltaista. Hiilihappoa on mukavasti ja vähän kuivuutta, mutta makeaksikin tätä voisi erehtyä sanomaan. 

0,33l, 4,9%,3/5

Schnoor Bräu

Hasselpähkinän kuoren ruskea schnoorilainen olut maistuu Schnoorin korttelin kiertelyn jälkeen. Olut löytyi matkamuistomyymälästä, itse panimoon en Schnoorin keskiaikaisten talojen sokkeloissa törmännyt. Siellä oli kyllä yksi toinen microbrewery, mutta sen ovet olivat tällä kertaa kiinni. Schnoorin bräu on etiketin mukaan dunkelbieriä. Perusmakuna on pohjalla lager jota täydentää karamellimallas. Makeudesta huolimatta olut on helpostijuotavaa, mutta jotain toista makua olisi oheen voinut jostain taikoa. Repäisykorkki, olikos se suomalainen innovaatio? 0,33l, 5,2%,3/5

Hopfenfänger Rotbier

Uuden bremeniläisen panimon, Bremer Manufakturin, Rotbier maistuu voimakkaalta mutta silti ohuelta. Väritys on nimenmukaiseati punertavaa. Maussa on puunmakua ja vähän tylppyyttä ja vetisyyttä. Schnoorin korttelista löytynyt teetupa oli oluen nautintopaikkana, tietenkin teetuvassa tarjoillaan myös tätäkin paikallista olutta. Maku voimistuu  kun olut vähän lämpenee. Helposti voi juoda, janoisempiin hetkiin sopii varmasti. 

0,33l, 5,1%, 3/5

De Molen Amarillo

Double IPA-ish hollantilainen vaalea reilusti vaahtova olut sopi hienosti reippaan työviikon päättämiseen. Hedelmäinen olut ei mielikuvana oikein iske, mutta käytännössä tuntuu kyllä toimivan. Oudon hedelmäisen hajun korjaa IPA-katkeruus, vahva maku laittaa vielä vähän persikkaisia mielikuvia päähän, ja voimakkuus antaa vähän poskiin väriä, ainakin sisäpuolelle. Pullon pohjalla oli kerros hiivaa, pienen maistelun jälkeen nekin kaatuivat toiseen lasin puolikkaaseen, hyvää oli. De Molen tuntuu kiinnostavalta panimolta.  33 cl/330 ml, 9,2%, 5/5

Justus

Pelottavan oloiset hiivapartikkelit kimpoilivat pullosta lasin pohjalle, vaikka yritin sitä vältellä. Justus R. Schramm'i on perustanut nykyisen A. Le Coqin olutpanimon Tartoon ja hänen mukaansa Tarton Rüütlillä on olutkellariravintola ja sillä sitten on oma Justus-olut. Pelottavasta ensivaikutelmasta huolimatta olut onkin aika kirkkaanoloista, vaahto on todella pitkäkestoinen ja maku on selkeä, vähän sitruunainen, vähän hiivainen ja vähän laimea! Humalat ei erityisesti ole esillä. Pientä pettymystä 400. oluen valinnassa, mutta tasaluvut on tässä tainneet aina mennä vähin ohi.  330 ml, 5,0%, 3/5