Alefarm Mistakes Are Inevitable Pale Ale

Tanskalainen olut hyppäsi ostoskoriini Olutkauppa Pienen kylmäkaapista. Vaaleankeltainen sameahko olut kehittää päällensä valkoisen ohuen mutta sitkeän vaahdon. Tuoksussa on mallasta, makeita humalia ja hedelmiä. Maku on samalla linjalla, mutta pehmeämpää. Sitruunaisuus on rauhallista, koko olut on kevyt, mutta maku on silti täyteläinen. Ei tässä kyllä ole yhtään virhettä, paitsi etiketin tikanheittäjä nyt ei ole ihan onnistunut. Olisipa Pien täälläkin, tai se uusi Rööperin HopStop, kävisin heti ostamassa pari tällaista. 440 ml, 5,2 %, 5/5

NanoPruul Men In Black Black IPA

Vanhempi tartontuliainen vaahtosi oikein kauniisti, täydellisesti jopa. Miehet mustissa on tietysti mustaa ja vaahto tiivistyy kauniisti oluen päälle. Tuoksussa on havuja ja humalia. Maku on paahteinen, tumma havu, hiilihappoja mukavasti raikastamassa ja pientä savua ja piilotettua sitruunaa. Kokonaisuudessa on makua reippaasti, kuivuus on oikein sopivaa. Suutuntuma on pehmeää, aika täydellinen black IPA. IBU 101, 330 ml, 6 %, 5/5

Beerbliotek Borek Citra #5 American Pale Ale

Alkosta ostin jokin aika sitten ruotsalaisen olutkirjaston oluen. Olut kaatuu lasiin hohtavan oranssina. Kaadettaessa olut näytti vähän jopa vaaleanvihreältä, mutta lasissa kuitenkin erityisen kauniilta. Vaahto on tiivis valkoinen matto, ulkonäkö on kyllä aika täydellinen. Tuoksussa on kuusihavua ja hedelmiä. Ensisiemaus on humalainen, puinenkin. Maku on täyteläinen ja pehmeä, ananas erottuu hedelmien joukosta. Etiketti kertoo että humalina on käytetty slovenialaisia ja jenkkihumalia. Helpostijuotavaa, se ei ole koskaan huono adjektiivi oluelle, joskus vähän vaikeammat tietysti saavat innostumaan enemmän. 330 ml, 5,5 %, 4/5

Ground Zero Imperial Fuck

 Iltakävely Bukarestin historiallisessa keskustassa kohdistui olutbaarin metsästykseen, ensimmäisen kohdalla pyöri niin tutusti betonimylly että piti vaihtaa kohdetta. Beer o’clockin terassilta löytyi tilaa. Listalla IPA-valikoiman kohdalla oli useita romanialaisia, muissa tyyleissä vähän vähemmän. Imperial Fuck, tässähän on onnistuttu hienosti. Väri on kultainen oranssi, vaahto on niukka mutta lähes ikuinen. Tuoksu on  vähäinen tai se vaan meni ohi. Vaikka alkoholia on reilusti, niin maku on hedelmäisen pehmeä. Humalat on kyllä läsnä, mainio kokonaisuus. Olutlista katosi pöydästä heti tilauksen jälkeen, se olikin kyllä vain romaniaksi. Ground Zero panimon nimenä vihjailee 9/11 tapahtumiin, hyvin on pohjalta ponnistettu. Ehkä pitää poiketa baarissa tutustumassa tähän tarjontaan uudelleen, pois betonimyllyt. Vahva maku tuntuu lopussa, yksi tätä riittää kerrallaan. Tuoppi, 9,0 %, 5/5 

Lehe Punane Ja Must Raspberry Porter

Tallinnasta Tartoon on 180 kilometriä, sen suorittamisesta palkinnoksi oli Lehe Pruulikodan vadelmaporter. Olut on mustaa ja siinä on tiivis vaalean vaaleanruskean kestävä vaahto. Paahteisuuden ja pienen suklaisuuden alta henkii reippaasti vadelma. Makeaus tahmaa huulta vähän kiinni lasiin. Kokonaisuus on pehmeä, samettinen. Humalaa löytyy lopulta hörpyn takaosasta, sitäkin jännästi vadelmat ruokkivat. Välillä jää miettimään että onko vadelmaa vähän liikaa, mutta sen maku on kuitenkin mukava yllätys joka hörpyllä, kun paahde joutuu sille antamaan tilaa ja humalat sitten yrittävät lopuksi pyyhkiä muilla pöytää. 330 ml, 7 %, 5/5

Malmgård X-Porter

Tapaninpäivän olueksi valitsin kotimaisen mustan portterin. Oluen päällä  on keltaiseen taittuva ohut vaahto. Tuoksusta löytyy makeaa paahdetta. Maku on paahteinen, mokkainen, kahvinen ja pehmeä. Täyteläinen olut tuntuu ovelasti keveältä, jälkimaussa on lempeää humalaa. Etiketissä mainittu suklaa jää ehkä jouluajan konvehtien takia havaitsematta. Vahvanmakuinen olut sopii hienosti pienempäänkin pulloon. Maltaan makeus ja paahteisuus tasapainoilevat hienosti. Hieno olut, ehkä joulunpyhien paras. 50 EBU, 250 EBC, 33 cl, 7,0 %, 5/5

Saimaan Valkiajärvi Jouluolut

Saimaa Brewing Co lähetti oman jouluoluensa maisteltavaksi. Olut on likaisen ruskeaa ja vaahto käy pikaisesti oluen pinnalla. Tuoksu on vaimea, vähän mallasta. Maku on aika turvallisen vaatimaton, vähän kotikaljamainenkin. Makeaa, hiilihappoja on jotenkin pehmeästi, kotikaljaan liikaa. Jouluaterian juomaksi on tunkua, tämä hakee paikkaansa helppoudella, vähän lopuksi pientä katkeruutta. Makeus kuitenkin vallitsee ja se vähän raskauttaa olutta. Ehkä lanttulooran kanssa sopisi hyvin yhteen, ilman ei oikein uppoa. Pullolllisen poika sanoi oluesta näin. "Saimaan EKO-maltaasta pantua olutta voi ostaa hyvällä omatunnolla pullollisen ilman ilmastohipsterien vihaisia tuijotuksia. Olut on väriltään tummahko, mutta lasin pohjassa näkyy pieni kullankajastus. Hajusta voi löytää hieman käpyä, siksiköhän kyseessä on jouluolut? Maussa on vivahde tummaa suklaata, mutta ennenkuin huomaakaan joulun taika on mennyttä, kun kitkeryys ottaa vallan. Ehkä tätä voisi possua grillaillessa nauttia yhden. 2/5" Pullollinen sanoo 500 ml, 4,5 %, 3/5

Mikkeller Chill Pils

Mikkeler on lorauttanut yuzu-mehua pilsneriinsä. Tuoksu on voimakkaan simamaista, väri on kultaisen vaaleankeltainen. Vaahtoa muodostuu mukavasti, se katoaa pitsiksi lasin reunoille. Maku on reippaan sitruksinen aluksi, sitten taustalta paljastuu hyvä pilsneri mukavine humalineen. Pehmeys kohtaa terävyyden ja pehmeys vie voiton. Kun valitsin oluen olutkellarista, niin toiveikkaana ajattelin että yuzu olisi joku chililajike ja oluen nimen Chill viittaisi jotenkin chiliin. Sitkeästi kuvittelen että joku tässä maistuisi chilille ja kun oikein puristan mielikuvistani, niin ihan jälkimaun viimeisellä hetkellä juuri ennen seuraa huikkaa tunnen chiliä suussani. Kaikkea se mielikuvitus teettää. 330 ml, 5 %, 4/5

Bombardier Glorious English Ale

Tykkimiesolut kaatuu kuparisena tuoppiin, päälle syntyy vähän samettista vaahtoa. Pullosta kaataessa kuuluu sellaista mainoksista tuttua pehmeää pulputusta. Maltaista, ei liian makeaa, mutta hiilihappoja on aika paljon. Pubitunnelmaa olisi toivonut vähän enemmän. Pulputuksen lupaama pehmeys peittyy vähän humalan terävyyteen, joka tuntuu enemmän jälkimaussa. Pullollisen ostin muistaakseni Sellon CityMarketista. Jääkaappikylmyys ei ole oikea lämpötila nauttimiseen, tämän virheen tein. 500 ml, 5,2 %, 3/5

Õllevõlur Strong Maria

Tallinnalaisen panimon pullossa lukee Russian Imperial Chocolate Coconut Stout. Teksti kertoo paljon pikimustasta, venäläisen voimanaisen mukaan nimetystä  oluesta. Kylmänä nautitun oluen pinnalle ei kertynyt vaahtoa. Tuoksussa on tummaa suklaata ja paahdetta. Maussa toistuvat samat elementit, kookos pysyttelee taustalla, tai erehdyn luulemaan sitä vaniljaksi. Pieni hörppy kerrallaan olut kumoutuu, mukavasti maku levenee sitä mukaa kun olut lämpenee. Pehmeää ja makeaa, ihan pieni terävyys tuntuu nielussa oluen siirtyessä alaspäin. Lämmittää, talvi voisi sen puolesta tulla. 330 ml, 8 %, 5/5

Benediktie Hell Helles Lagerbier

Pojalta syntymäpäivälahjaksi sain saksalaista lageria. Tuoksu on makeisen maltainen, mutta jotenkin miellyttävä. Vaahto kasvaa valkoiseksi kerrokseksi kirkkaan oluen päälle. Ehkä sittenkin Oktoberfest voisi olla ok. Maku on makea ja erityisen pehmeä, olisikohan paras juomani helles. Oluessa ei ole mitään ylimääräistä.  Pullollisen poika on näköjään oppinut. Takaetiketissä on paljon outoja merkkejä, olisikohan thai-kirjoitusta, munkit varmaan nähneet Suomen ja Thaimaan samaksi markkina-alueeksi.  0,5 l, 5 %, 5/5

Pühaste Põhjanael

Tartolainen Pühaste on pannut Eesti Vabariikin 100 vuoden kunniaksi tuhtia ruisportteria. Olut on pikimustaa, vaahto on ruskeaa mutta vaimeaa. Tuoksussa on paahdetta, kahvia ja lakritsaa. Alkoholi maistuu jotenkin rommilta. Pehmeä musta olut soljuu kurkusta alas, onneksi ehtii suussa vähän maistella ensin. Suklaa ilmoittautuu mukaan makupalettiin, vähän makeuttakin, tummaa mallasta, kaikennäköistä pyörii kielen päällä, täyteläisyys kruunautuu miedoilla humalilla. Herkullista imperial baltic rye porteria, tuli juuri tartokuume. IBU 45, 0,33 l, 9,3 %, 5/5

Karhu Speltti IPA

Karhun tv-mainoksen uhrina S-marketin oluthyllystä valikoin vihaisennäköisen panimomestarin olutta. Ennakkoluuloja oli ilmassa vähän, voiko Karhu olla IPAa ja mitähän tuo speltti, etiketissäkin on valkoinen tausta. Olut on kirkkaan keltaista ja vaahto on vaalea ja tiivis, alkuun ainakin. Tuoksussa on makeaa hedelmää. Maussa on aluksi hedelmää, olisikohan jotain keltaista. Humalat kuivattavat jälkimaussa suuta. Ennakkoluulot vähintään murskaantuivat. Pehmeä hedelmä ja miedot humalat tanssivat vuorotellen suussa. Karhunkaatoa on luvassa jatkossakin. 50 cl, 5,3 %, 5/5

Tanker / Fat Lizard 99 | 100 Mu Isamaa Independence Pale Ale

Suomenlahden yli toimivalla yhteistyöllä pantu samean kultainen Itsenäisyys Pale Ale juhlistaa Suomen ja Viron 100-vuotisjuhlia. Olut kuohuu reippaasti, pienen rauhoittumisenkin jälkeen vaahtoa jää reippaasti. Tuoksu on hedelmäinen, appelsiiniä ja makeampaa mandariiniä.  Maussa huomaa ensin hiivaa, sitten pehmeän hedelmäisen humalan ja sitten kukkaset. Vilvoittaa sopivasti. Mu isamaa on pehmeä nautinto. 33 cl, 5,5 %, 5/5

De Brasserij Cabaret Life Is A Show American Pale Ale

Amsterdamilaisen De Brasserij'n APA kuohuu reippaasti lasissa muodostaen sellaisen pilvenhattaran. Väri lasissa on ruskeanpunertava eli kai se on suomeksi oranssi ja kovaa kuplintaa näkyy lasissa. Tuoksu on havuinen. Olut maistuu pehmeältä ja miellyttävältä, vähän liian helpoltakin. Kuplintaa kyllä tuntuu suussakin, mutta se on jotenkin pehmeää ja helppoa. Selvästi huomaa että runko on kunnossa ja maku on täyteläinen, vaikka jotenkin alkumaku viestittää lievää ohuutta. Sitten jälkimaussa humalat ilmestyvät poskiin ja nieluun. On todella miellyttävä olut. 33 cl, 5,6 %, 5/5

Bierfabrik Maple Walnut Stout

Pieni sadekuuro laittoi hakemaan sateensuojaa, sateen loppuessa eteen osui Hopfenreich Berliinin Kreuzbergissä. Pieni olutbaari paljastui juuri sopivan rauhalliseksi iltapäiväoluen nauttimispaikaksi. Hanassa oli 22 olutta, joista ehkä 10 berliiniläistä. Bierfakrikin maple walnut Stout on tummanruskeaa ja komeasti vaahtoavaa. Tuoksussa on linnunmaitomaista pehmeyttä, tai maitoista. Maku on pehmeä, kuin vaahtokin. Maussa on suklaata paljon, vähän kahvia ja makeutta. Ehkä se pähkinäkin siellä kummittelee. Alkoholi ei maistu, mutta lämmittää. Alkaisipa sataa oikein reilusti, todella hyvää olutta nimittäin on. 0,3 l, 7,8 %, 5/5 

Bruutbier Wazig

Amsterdamilaisen uuden ja pikkuisen Bruutbierin oluen etikettiä koristaa pikselitaide. Oluen väritys on samea läpikuultamaton oranssi, vaahto on valkoista. Tuoksu on hedelmäinen ja humalainen. Maku on pehmeä ja pyöreä. Hedelmäisyys yhdistyy mukaviin humaliin, etiketti kertoo että olut on New England IPA (NEIPA), panimon nettisivuilla mainittiin myös NewAmsterdan IPA (NAIPA?). NEIPA taitaa olla nousussa oluttyylinä, onko IPAan jo kyllästytty. Itse en kyllä hyljeksi ipojakaan, mutta kyllä NEIPAt maistuvat myös. Vaikeahan näiden välille on mitään eroa vetään, ellei laske tuota sameutta NEIPAn tavaramerkiksi. Wazigissa on hedelmäisen maun lisäksi kuivaa mausteisuutta mukavasti, olisi ansainnut kyllä aurinkoisen lauantai-iltapäivän juomisajaksi. Pientä taikinamaisuutta paljastuu lopuksi. BU 30,  33 cl, 5,0 %, 5/5

Sonnisaari Humalaja IPA

Oululainen Sonnisaaren panimo on jäänyt mieleen vierailusta Oulun Oluthuone Leskiseen ja tietysti oivaltavista oluiden nimistä. Humalajan etiketissä on Himalajan kuva, se varmaan kuvastaa humaloiden määrää oluessa. Väri on samea oranssi ja vaahtoa löytyy vähän, mutta se sinnittelee mukavasti. Tuoksu on hedelmäinen. Makua voisi kuvailla pehmeäksi, puhtaaksi ja tietty havuisen humalaiseksi ja hedelmäiseksi. Sitruunat ja muut hedelmät tuovat reilun hedelmäisen maun, joka täydentyy sitten reilun ja pehmeän humalaisuuden miellyttävään kokonaisuuteen.  Etiketti kertoo valmistuksessa käytetyn ohramaltaan lisäksi kaurahiutaleita ja vehnämallasta, liekö niissä pehmeyden salaisuus. Alkossa käydessä pitää tarkkailla huolella että Humalajan kokoluokassa oleva niin tasapainoinen olut vaan pääse jäämään hyllyyn. 330 ml, 6,7 %, 5/5

De Molen Rasputin Imperial Stout-ish

Amsterdamin iltapäivän kääntyessä illaksi pieni elpyminen hotellihuoneessa ja tölkillinen  olutta lepuuttavat sopivasti. Kävin aamupäivällä De Bierkoning -olutkaupassa ostoksilla, keskityin amsterdamilaisiin oluisiin ja illaksi ostin tämän hollantilaisen oluen. Vähän kyllä epäilytti stout ja tölkki - yhdistelmä. Olut oli kuitenkin mustaa ja vaahto beigeä. Maku on todella täyteläinen, pehmeä olut tuntuu kuin joisi vaahtoa koko ajan. Lämmittää. Maussa on kahvia ja pehmeää maitosuklaata. Vahvaa monella tapaa, mutta olut vaan miellyttää mieltä ja makunystyröitä. Kahvikarkit eivät ole näin pehmeitä,  humalat vähän lopuksi kipristelevät, kuninkaallisen pehmeästi. EBC 202, 46 EBU, 33 cl, 5/5

Redchurch Old Ford Export Stout

Alkon hyllyltä bongasin Redchurch panimon oluen, panimo oli merkitty huomiokynällä blogistin muistiinpanoihin. Lontoolainen panimo tuntuu olevan kotikentällään stoutin kanssa. Olut on mustaa. Vaahto on kermainen ja kestävä. Tuoksu on reilusti salmiakkinen. Maku paljastuu pehmeäksi mokaksi, oikein ranskalaista paahtoa isosta kupista. Salmiakki jää taustalle, paahteisuus pehmeästi on eturintamassa. Redchurch on syytä merkitä muistiinpanoihin vielä vahvemmalla huomiokynällä. Laiskaa, mutta niin rauhoittavaa, humalat pysyvät taustalla, kurkistelevat kuitenkin, pehmeää samettia. Onhan tämä herkkua. 330 ml, 7,5 %, 5/5