Koch Blond Belgia Eil

Belgialaistyyppistä alea Lootsi-kadulta Tallinnasta maistelin helteen jälkeisen sadepäivän illan kirkkaan taivaan alla. Olut oli sameaa ja vähän ikävän väristäkin, mieleen tuli kyllä ikäviä mielleyhtymiä. Tuoksu on hedelmäinen, vähän ylikypsää banaania ja luumua ja liian makeaa. Jotenkin silti hapanta, ehkä olut maistuu makealta, mutta jälkimaku torppaa makeuden kokonaan. Yhdistelmä maistattaa itseään, pullo tyhjeni nopeasti, se tarkoittanee että ei voi olla huonoa. Hiivaakin löytyy lopulta. Ostaisinko toisen, jos olisi niin kyllä, ostaisinko kaupasta, jossa on 100 olutta, no en. 0,33 l, 6,0 %, 3/5

Koch 1872 Pilsner

Tallinnan sataman Koch-panimoravintolan  pilsneri on lievästi samean keltainen. Mainio janonsammuttaja toimisi varmasti myös suurina määrinä ravintolan terassilla iltapäivästä yöhön, yhden pullon annoskin on ok. Kukkaista aromia on hiukan, vähemmän havua. Helposti kulautus valuu nielusta alas, pientä poretta jää kielen päälle. Kyllähän toista pullollista jää kaipaamaan, mutta vähän liian lievää. 0,33 l, 5,0%, 3/5

Vormsi Hele Õlu

Haapsalun kaupungin edustalla olevalta Vormsin saarelta kotoisin oleva olut lohdutti loman päättymisen ankeutta. Vormsin risti koristaa panimon logoa ja pullon etikettiä. Itse olut on sameaa ja pehmeää. Vaahto on tiivis ja kestävä, oluen väritys on samea keltainen. Olut maistuu ihan hyvältä, kunhan alun hiiva ja kukka -annoksesta selviää. Lievää yrttisyyttäkin löytyy, silti erittäin miellyttävä olut, jossa hiilihappo on samettisuutta. 33 cl, 5,5%, 4/5

To Øl First Frontier IPA

Mukavan lämpimän lauantai-iltapäivän kunniaksi, sihautin tanskalaisen ipan auki. Olut näytti pullossa samealta tai jopa harmaalta. Lasissa olut paljastui oranssiksi sameudeksi, jonka kruunaa hieno vaahto. Maku on pehmeää, vähän mietoa, jälkimaussa paljastuu humalaa. Tanskankielisestä tuoteselosteesta paljastuu että myös kauraa on käytetty, siitäköhän mukava pehmeys tulee. Vähän sellainen perusipa, mistä ei kyllä löydy mitään moitittavaa, huolestuttavaa oluessa on ainoastaan lasin lähestyvä pohja. Alkoholi ei todellakaan maistu.  We all got pieces of crazy in us, some bigger pieces than others. 33 cl, 7,1%,5/5

Stallhagen Glory

Hämeenlinnan uusimmassa nimen vaihtaneessa tai uudessa baarissa, Wanhassa Pankissa on vaihtuvaa olutta sisältävä hana. Olisiko Stallhagenia kuitenkin aina. Ensimmäisenä hanassa oli belgialea. Väri on samea ja vetinen ja maku on vanhentunutta simaa ja vetistä, hapanta. 0,4l, 5,5%,2/5 

Mikkeller Simcoe Imperial India Pale Ale

Pieni pintaremontti on valmis ja aurinko paistaa sopivasti terassille, lasissa tanskalaisbelgialaista imperial IPAa, radiossa soi U2 ja B.B. King, tilanne on siis suhteellisen hyvä. Olut on kyllä huolestuttavan sameaa ja hiivojako sielä lasissa pyörii. Kylmä olut maistuu hyvältä ja niin palkitsevalta, suu täyttyy greippisellä mäntypihkalla, siis hyvällä tavalla. Pehmeää, mutta taustalla väijyy pisteliäs koukku. Vahvuuskin huomauttaa mahdollisuuksistaan. 330 ml, 8,9%, 5/5

Óllenaut Vanaeit Wheat IPA

Vanhoja naisista voi pitää tai ei, mutta niitä ei voi olla huomioimatta, lukee virolaisen vehnä-IPAn etiketissä. Otin oluen suoraan jääkaapista, mutta vahva maku tuntui silti lämpimältä suussa. Maku on jotenkin kalkkinen, tuoksu on makea, vaahto on kunnollinen, hyvä vehnäolut. Kokonaisuus ajaa maistajan  epätietoisuuteen, parasta vai jotain outoa. Samea vehnäolutmainen väri sekoittuu sementtiseen makuun. Sopii hyvin päivän remontin hienon edistymisen ja sählykentän tämänpäiväisen sähläilyn tunnelmien tasoitteluun, vielä kun sen nautiskelee sateisen päivän päätteeksi aurinkoisella terassilla. Vahvuus tuntuu mukavasti. 330 ml, 7,1%, 4/5

Mikkeller Nelson

Belgiassa pantua uusiseelantilaista Nelson-humalaa sisältämää tanskalaista olutta nautin suomalaisen tai norjalaisen merilohen savustuksen avustajana. Jo pullossa näki että olut on sameaa, ja lasissa paljastuu  läpinäkymätön oranssi nektari. Tuoksussa on outoja hedelmiä, maussa sitten humalat sopivasti jyräävät jää jättävät hedelmät taustalle. Lämmittää mukavasti korviin ja vatsaan saakka, silti alkoholia ei erota. Huippuolutta, jos voisi juoda pyykkipoikia nenässä, mutta maku on silti huippu. Käsittääkseni samaa olutta Mikkeller on tehnyt muistakin humalista, täytyy kyllä laittaa todo-listalle. 330 ml, 8,9%,5/5

Rooie Dop 24/7 Session Ale

Miksi olut joskus kuohuaa pullosta yli? Tämä hollantilainen olut lamaannutti kaatajan ja pöydälle kuohui paljon hyvää olutta. Vähän harmitti, en kuitenkaan ryystänyt pöydältä tai puristanut rättiä kuivaksi lasiin. Lasista vaahto väheni, mutta ohut vaahto kerros suojasi loppua olutta. Tarton maitokaupasta ostettu olut maistui lievän katkeralta, vähän sitrukselta. De Molenin samean oranssi olut on sopivan kirpakkaa, mutta samalla lempeää ja vienoa rusinaa. Tasapäinen olut paranisi pienellä makukoukulla. 33 cl, 4,9%, 4/5, mitäs kuohui yli.

Saimaa Vaalea Lager

Vaalea lager yllättää, grillin vartiointi ei ikävä kyllä onnistunut ulkona, koska tuuli vähän liikaa. Saimaan juomatehtaan sponsoroimasta laatikosta löytynyt lager ansaitsi kyllä aurinkoa ja hellettä ja terassiympäristöä, lauantai-iltapäivä sentään oli. Kesällä terassilla maistuisi varmasti toinenkin. Oluen sisältämä vehnämallas laittanee oluen vaahtoamaan hienosti. Maku on mukavan kireä ja lievästi humalainen. Pieni sameus sopii suodattamattomaan lageriin, jossa on mukavasti makua. Mukavasti tölkin kyljessä on informaatiota. 500 ml, 4,5%, 4/5

Armastuskiri Ladina-Eestist

Virolainen rakkauskirje tuli pullopostina omalla postiautolla Eestistä. Työviikon päättymisen juhlistamiseen tämä sopii hyvin. Tuoksussa oli vähän humalaa ja vähän hiivaa. Maku on vähän jotain erikoista hedelmää tyyliin persimon, kärsimyshedelmä, kumkvatti, en ole tainnut noita kaikkia edes maistaa. IPAksi vähän liian humalatonta, pyöreää ja hiilihappo ei pirskahtele, helposti samea oranssi kuitenkin valuu nielusta alas.  Hampelmann Brewery on tämän oluen takana ja se on nettitietojen mukaan yksittäinen innostunut oluenpanija/harrastaja. Todella tyylikäs etiketti ja kyllä on olutta kaveri tehnyt, mainiotahan tämä on. Katajanmarjaa en oluesta löytänyt muuta kuin etiketin maininnasta. 0,33l, 6,4%, 4/5

Malmgård Dinkel

Hämeenlinnan uusimmassa ravintolakompleksissa, jossa itä ja länsi kohtaavat, tutustuin Cantina Fiestan mexico-ravintolan oluttarjontaan. Ruokalista on tietenkin houkuttelevampi, mutta nyt oltiin äijäparkkiosastolla. Olut on spelttivehnästä ja siinä on mukava kestävä vaahto, väri on vähän samea. Juoma on miellyttävää ja helposti laskeutuvaa. Ehkä tuo speltti luo vähän erikoisen maun tähän, ihan mukava kokonaisuus. Pehmeää aluksi, lopusta löytyy vähän kirpeää humalaa. Itä muuten oli Thairavintola Sabai Sabai. 50 cl, 4,5%, 4/5

Vormsi Märtsiõlu

Tallinnan tuliainen paljastui sameaksi märzen-tyyppiseksi sameaksi olueksi tyylikkäässä pullossa. Olut maistuu hiivalta ja jotenkin makealta yhtaikaa, olisiko käyminen jäänyt kesken, no ei nyt sentään. Hetken kesti että keksin että tämähän on vähän niinkuin sahtia. Maku on tasainen, parempiakin on maisteltu. Isoja kulauksia, mutta tympeää makua, maku tosin paranee loppua kohti, kun siihen tottuu, ehkä siis haastavaa. Ei olekaan tympeää, arvostelua parempaa?

33 cl, 5,3%, 3/5

Óllenaut Humala Padron

Tarton iltapäivän shoppailukohde numero ykkösen eli Ōllepoodin jälkeen viereisestä Feel Good music cafesta löytyi leppoisa tunnelma ja mukavia juomavaihtoehtoja. Virolainen olut sai samalla juhlistaa blogin 2-vuotissyntymäpäivää. 2 vuotta sitten aloitin blogituksen Tartossa ja nyt kahdeksikko sulkeutui taas samaan paikkaan, vielä on monia oluita maistelematta, vähän yli 400 vasta maisteltu. Humalapatruuna on nimensä mukaisesti täynnä mäntyä ja sitruunaa, oikein hyvää. Olut on vähän sameaa, ehkä vähän hiivaistakin, makeaa ja jotenkin umpeenkasvanutta. Sitruuna ensin esittää että olisi hiilihappoista, mutta ei olekaan. 330 ml, 7,0%, 4/5

Näkymä Ōllepoodista Rüütliltä. 

Filtresiz

Ikea, Stockmannin Hullut Päivät ja Kamppi virittivät tunnelmaa turkkilaiseen basaaritunnelmaan ja Efesin  erikoisoluen nauttimiseen. Olisiko oluessakin vähän basaaritunnelmaa, kaikkea on,  sitrusta, vähän vehnäolutta, pahvia, hiilihappoa, mielenkiintoinen tai outo. Ensimaistolla luulin että tämä ei ole olutta ollenkaan, vaan turkkilaista sitruunasoodaa, kyllähän se olut sitten alkoi maistumaan. Väri on samean keltainen ja vaahto on nopea.  Pullo on hieno, ikäänkuin mikstuurapullo. Kiitos ykkössponsorille tuliaisesta. 50 cl, 5,0%, 3/5

To Øl Baltic Frontier

Katajan- ja tyrninmarjat maustavat Skandinavian ja Balttian olutskenen kunnianosoituksena pannussa tanskalaisessa IPAssa. Tuoksu on havuinen, maku on tymäkkä ja vahvan humalainen, tyrni sekoittaa makunystyröitä. Vahvuus tuntuu ja maku on äärirajoja hakeva. Nerous ja hulluus ovat lähellä toisiaan, niin tämänkin hiukkasia sisältävän samean oluen arvioinnissa ovat 1 ja 5. Pakko kuitenkin aina pienellä uudella huikalla varmistaa maku, jano ei lähde siis. 33 cl, 6,5 %, 5/5

Koulun Vehnä

Turun kauppatorilta jaksoi helteessä tallustella juuri ja juuri Panimoravintola Koulun terassille. Onneksi kesävalikoimassa oli Vehnää ja varjoa. Samean tummahko vehnäolut on piilohapokas kuplija, maussa on happamuutta ja banaania on vain nimeksi, lopuksi paljastuu makeutta. 

0,5l, 5,4%, 4/5

Jackhammer

Kalliosta löytyi mukava Sivukirjasto-niminen olutravintola. Isosta olutvalikoimasta bongasin taas BrewDogin oluet ja niistä taas kunnon IPAn. Humalaa on reippaasti, vähän niin kuin lekalla tiivistettynä. Sameahko olut täydentää humalatunnelmaa joka hörpyllä, makeutta ei löydy armahtamaan makunystyröitä. Netistä lueskelin että tämän oluen yhteydessä on mainittu 200 EBUa, en epäile. Juotaessa jää vähän niin kuin jano. 330 ml, 7,2%, 5/5

Estrella Damm Inedit

Kuumottavaan tunteeseen terassilla nautittiin tyylikäs tähtietiketillinen pullo barcelonalaista witbieriä. Netistä lunttasin että korianteria oli se jännä maku, joka erottui appelsiinin joukosta ja että olut on El Bulli -huippuravintolan kanssa tehdyn yhteistyön tulos. Ovelasti on havaittavissa myös pippuria. Yllättävän hyvää! Alkostakin löytyy tätä hienostunutta olutta. Kirkkaan sameaa olutta kuohuaa mukavasti. 500 ml, 4,8%, 5/5

Edge 7th Sun 7th Sun 7th Words

Barcelonasta löytyi mukava pieni olutbaari, Ale&Hop. Sieltä valitsin listan ekan oluen reggae-musiikin soidessa. Oluen nimestä en ole ihan varma, mutta noin mielestäni liitutaululla luki. DIPA on täyttä katkeruutta, niinkuin pitääkin, ylähuuli vähän kipristelee, Mar Bellassa vietetyllä rantapäivälläkin voi olla osansa kipristelyyn. Hieno vaahto ja vähän sameana taittuva väri on tässä hanaoluessa. Olut on pantu paikallisessa amerikkalaisessa panimossa. Kiitos vinkistä: http://maltainen.fi/2014/06/23/oluella-barcelonassa/

Grande, 9%,5/5