Reketye Who Is Mr Flakes? Pale Ale

Unkarilainen pale ale on maustettu kaurahiutaleilla. Väri on keltainen, vaahto on tiivistä valkoista katoavaista. Herra Hiutale tuoksuu hedelmäiseltä, melkein ananasta, vähän sitruunaakin. Maku on greippinen, lopussa katkeruutta mukavasti, humalat peittyvät jotenkin taka-alalle. Vähän multaa ja hitusen hiivaa, eivät häiritse. Panimon logon ohrahemmot on syytä painaa mieleen, kannattaa napata mukaan, jos jossain vastaan kävelee. Tölkillinen matkamuistoja matkasi matkalaukussa Budapestin olutkaupasta Hämeenlinnaan. 330 ml, 5,1 %, 4/5

Sakiškių Sour Beetroot Ale

Matkamuisto Kaunasista edustaa olutskenen jotain äärilaitaa. Hapan punajuuri-ale on saanut inspiraation liettualaisesta perinneruoasta, šaltibarščiaista, kylmästä punajuurikeitosta. Nyt ollaan aika eksoottisissa piireissä, pakko oli laittaa paremmaksi, kun näin vähän juttua cucumber pilsneristä. Väri on kauniin rubiininpunainen, vaahto on nopea pinkki huitaisu. Tuoksu on aika pelottavan multainen, tai no punajuurinen. Maku on värin ja tuoksun lupauksen mukainen, eli punajuuri. Ei tarvitse paljoakaan fiilistellä, kun mieleen tulee mummulan kellarin pimeys ja tuoksu. Kuplintaa on mukavasti, happamuus vähän tasapainottaa multaisuutta. Missä on suomalainen siikli-olut? 330 ml, 3,5 %, 2/5

Tanker Funderful Citrus Saison

Tarton sunnuntai-iltapäivään mahtui yksi olut. Sitruunainen saison on samean oranssia. Vaahto on pikainen valkoinen häivähdys. Maku on sitruunainen, hiiva ja multa sekoilevat mukana. Ihan miellyttävä  sitrus, mutta kokonaisuus on selvästi liian kesäinen marraskuiseen hetkeen. Maku on kuitenkin mukavan kuiva ja samalla vahva ja voimakas, humalat ovat menossa mukana voimakkaina, mutta eivät kuitenkaan liikaa.  IBU 30, 330 ml, 6 %

Mikkeller Mastodon Mother Puncher

Vaaleanpunaisessa tölkissä Belgiassa pantua olutta join saunan jälkeen. Väritys on samean oranssinruskeaa ja tuoksu passionhedelmäistä. Nimi on Mastodon-nimiseltä metallibandiltä. Täytyy myöntää että best before -merkintä oli eilen, mutta ehkä tämä nyt menee vielä ihan ok. Ostin tölkin kesällä Tarton Sipistä, pitäisi aina olla tarkkana olutkaupoissa asioidessa, mutta kun taitaa olla vähän liikaa intoa ja liian suuri valikoima tai kotona vähän keskittyä olutkellarin järjestelyyn. Olut on aika hedelmäistä ja hapanta, taustalla on mukavaa makeutta, sopiva miksaus. Aika kuivalta tuntuu. Tölkissä sanotaan oluen olevan IPAa, toisaalla sanotaan oluen olevan Farmhouse IPAa, sellainen multainen tunnelma oluessa kyllä on. 330 ml, 6,6 %, 4/5

Anderson's Cucumberbatch

Tartolaisen pienpanimon normiolut, kurkkulimesourolut on kirkasta ja vähävaahtoista. Tuoksussa on multaa ja kurkkua. Maku ja tuoksu ovat tietysti linjassa, mutta kurkku saa limeä kylkeensä. Multa hallitsee jälkimakua. Mukava happaamuus, mutta vähän tympeää jälkimakua, röyhtäyksessä eli todellisessa jälkimaussa sitten lime muistuttaa itsestään. Vähän homettakin, sellaista parempaa mitä on juustoissakin. Hellettähän tänään piti olla, mutta nyt sataa ropsuttaa. Tämä uppoaisi paremmin helteellä. 0,33 l, 4,9 %, 3/5

, 

Mallaskoski True Double IPA

Työviikko oli vauhdikas ja liian rauhallinen, alkuviikosta kävin MicroSoft-talolla kuulemassa sanaa ja sitten olin pari päivää Manflussa, perjantaina vihdoin pääsi kustannuspaikalle, joten sen kunniaksi sitten valitsin olutkellarista oikein kunnon tupla-IPAa. Tuoksu on makea ja simamainen. Oluen väri houkuttelevan ipamainen punaruskea. Vaahto on heikko ja silti kestävä. Sitten makuun, ilmassa on yllätystä. Makeaa, mallasta, multaa ja hedelmiä, mutta humalapommia ei ole mukaan laitettu. Maistelun edetessä, huomaa kyllä että humalat on liitetty jälkikirjoituksena mukaan, mutta melko mietona. Alkoholikin vähän tuntuu. Pikku hiljaa pettymyksen suosta olut alkaa nousta, humalat kerääntyvät poskiin, jotenkin ylimääräinen makeus katoaa. Ihan okhan tämä on, mutta tunnelma jää vähän sekavaksi. 33 cl, 9 %, 4/5

O'Hara's Irish Red Traditional Ale

Irlantilainen red ale on syvän ruskean rubiininpunainen, komeavaahtoinen olut. Samettisen tiivis vaahto antaa kyllä olettaa jotain erityisen hyvää. Tuoksussa on vähän paahtunutta, voimakasta mallasta. Maku on pienoinen pettymys, kun muut panimon oluet ovat jättäneet ihan hyvän mielikuvan. Jotenkin tunkkaisuus sekoittaa lievän makeuden ja pienet humalat. Paahteisuus jatkuu mukavana jälkimakuna, ulkonäkö ja jälkimaku ovat hienot, mutta maku ei natsaa, vähän multaista. Loppua kohti maku paranee, ehkä ei nyt ihan hirveä pettymys, miellyttävä pehmeys toisaalta. Sekavaahan tämä on. 33 cl, 4,3 %, 3/5

UpCloud MaxHops 5 Years of UpCloud

Helsingin agentti toimitti UpCloudin erikoisoluen maisteltavaksi. Stadin Panimon firman 5-vuotisjuhliin panema humalainen olut on kauniin kirkasta ja vähävaahtoista, joskin vaahto kestää ohuena kerroksena oluen päällä loppuun asti. Maussa on multaisuutta, humalaa, maltainen makeus on  vähän piilossa. Humalat eivät ole katkeria vaan jotenkin jyrkkiä tai hedelmäisen ylikypsyyden myötä ei niin makeita, multaista. Toimi varmasti paremmin firman juhlissa. 0,33 l, 4,5 %, 3/5

Oppigårds Thurbo Stout

Ruotsalaisesta Oppigårdista totesin joskus että ei oppi ojaan kaada, ja kyllä tuo toteamus pitää edelleen paikkansa. Musta stout  tuoksuu salmiakilta ja multaiselta maltaalta. Maku on ihan aluksi jotenkin ohut, mutta toisen huikan jälkeen ohuutta ei saa enää mitenkään esille. Ohut vaahto katosi nopeasti, mutta maku ei katoa. Salmiakkia ja miellyttävästi paahtunutta mallasta. Jotain pientä kitkeryyttä leijuu miellyttävästi makumatossa. Helppoa kuin heinänteko, silti palkitsevaa. Jännää kuplintaa mustan oluen pinnalla, tavallisesti tuollaiseen tulee kiinnitettyä huomiota vain vaaleissa oluissa. Pulllollinen tuli Saveur Bieren kuukausiboksissa. 33 cl, 8,7 %, 5/5

Pime Öö PX Pedro Ximenez Sherry Barrel Aged Imperial Stout

Iltapalaa J. R. Schrammi Kellerissä, ennen sisään astumista sanoin että ei taida jaksaa mitään vahvaa portteria. Sitten tiskille tilaamaan ja katse kiinnittyi Põhjalan Cellar seriesin sherry-olueeseen ja kuin itsestään sellainen oli pian edessäni. Pullollisen päällä oli avaamista vaikeuttava sinetti, onneksi korkki kuitenkin aukesi. Olut on mustaa ja rauhallisesti soljuvaa, vaahto on ruskea ja lyhyt. Heti huomaa että nyt on sokeria, lasin reunaan tulee siirappista tahmeutta. Olut tai onko tämä nyt taas edes olutta, on painavaa sherryä tai portviini kai sopisi portteriin paremmin. Vatsa on täynnä jo ruoasta ja tämä maltaisuus ei kevennä oloa yhtään. Makeutta on vähän liikaa, alkoholi tuntuu maistumatta, taustalla häilyy multaisuutta. Aika äärirajoilla tämä kyllä on, taivaallisen hyvää tai vähän liian viinimäistä. 0,33 l, 13,9%, 4/5 

 

Mathildedalin Teijo

Kyläpanimon IPA on väriltään oranssia, joka taipuu punertavaksi. Vaahto oluen päällä on iso ja aika kestävä. Jouluostokset on tänään tehty, joten odotusarvot ovat kohdillaan. Teijon tuoksu on vähän sekava tai maltainen. Maku on yllättäen multainen, maltainen, puinen, kuiva ja sekava. Vähän humala laittaa kitalaen poreilemaan, mutta ei nyt oikein osu, mutta kyllähän tämäkin uppoaa. 33 cl, 6,9 %, 2/5

Prykmestar Luomu Pils

Ruohonleikkauksen jälkeen on hyvä palkita itsensä hyvin janoasammuttavalla oluella. Alkosta poimitun Vakka-Suomen panimon luomu-pils sopii hommaan. Pils on kauniin kullankeltaista ja vaahtoa muodustuu kestävä kerros. Olut maistuu ja tuoksuu kukkaiselta ja voiselta. Humala iskee jälkimaussa, ehkä liiankin kuivana. Kukkaisuuden alta pilkistää saippuaa ja metallisen kalkkista  multaa (mitähän se voi edes olla?).   Yhdistelmä ei ole huono sillä kukkien jälkeen kuivat katkerot saavat makuhermot odottamaan seuraavaa kukkaisuutta. 50 cl, 5,2 %, 4/5

Hikiän Velli

Työpöydälle oli ilmestynyt työpäivän aikana pullollinen olutta. pintakilta.fi -mestari Jari Välkkynen oli tuonut pöydälle pullollisen ohennetta. Ohjeen mukaisesti maistelin varovasti. Oluthan on Hikiän M-marketin omasta valikoimasta. M-market taitaa olla sellainen vähittäiskaupan pienpanimo. Ideoita ja omaperäisyyttä riittää, ainakin Hikiällä, niin kuin oluen rinnalle suositeltu Hikiän Kyrsä. Olut on Rekolan panimon panemaa. Tulee mieleen vähän Laitilan oluiden mullanmaku tai papumaisuus. Humalaa ja sitrusta on mutta pientä tympeyttä hyppii esille, maku on ohutta, mutta voimakasta. Kyllä ohutta mutta voimakasta. Vaahto on kestävää ja tyylikästä. Jari sanoi että pullon puolivälissä juojan ilme kääntyy etiketin mukaiseksi, yritin kyllä mutta en ehkä onnistunut. Hikiä maailmankartalle!  50 cl, 4,5 %, 3/5

Rekolan Panimo Funky Luomu

Vapunvietto jatkuu belgityyppisen oluen nautiskelulla Hämeenlinnan Street Food and Moren terassilla. Mukava pieni baari hiljaisen kävelykadun päässä, ruokalista on mainio ja olutvalikoima on vähän erilainen. Oluen väri on samean punakuparinen, vaahto on kestävä ja tiivis. Tuoksussa on omenaa. Maku on vahva, hedelmäinen, hiivainen ja vähän luomu eli multainen. Jälkimaku on tunkkainen. 50 cl, 6,5%, 3/5

 

Laitilan Kukko Tumma

Koulun alkaminen laittoi illaksi pilvet taivaalle ja tummempi olut sopi saunaolueksi. Tumma Kukko on löylykauhan kuparin -värinen kirkas tumma lager. Maku on kyllä tunkkainen, mallasta on kyllä mukana. Laitilan perusmullanmaku on vaihtunut kuivaksi heinäksi. Uusi Stout-lasi ei saanut kyllä arvoistaan kastetta. 1/2 l, 4,5%, 2/5

Óllenaut Simko Eil American Pale Ale

Kevätpäivän-illassa ihailin terassilla talitiaisen linnunpönttöön tutustumista ja siemailin APAa. Virolainen Óllenautin panema olut oli pieni pettymys. Olut tuoksahti vähän hiivaiselta, maistui vähän alkuun terävänä etäisesti sitruunalta, mutta pääosin suun täytti tunkkainen mullan maku tai se oli makumielleyhtymä huikan jälkeen. Väri oluessa on yhteensopiva oranssin etikettikuvituksen kanssa, jotenkin tulee kyllä ukkelista mieleen se vanhan MicroSoft Wordin klemmari. No ei ollut hyviä mielleyhtymiä tällä kertaa. 330 ml, 5,8%, 2/5

Kapteenin pöytäolut

Eckerölinelle Stallhagen-panimon tekemän Pale alen toin itselleni laivalta tuliaiseksi, kun laivan myymälässä oli muutamia erikoisoluita tarjolla. Stallhagen on muissa maistamissani oluissa onnistunut tyydyttämään aistejani hienosti, joten odotuksiin nähden tämä oli kyllä pettymys. Maku on lyhyt ja tylppä. Multaa ja kuivaa metallia pukkaa mieleen. Makua on kyllä, mutta maku ei ole nyt riittävän mieleinen. Kyllähän tuo maku jää vielä nielaisun jälkeen pyörimään suussa. 

Väri on puhdas ja vaahto on siisti. 33 cl, 6,0%, 3/5. 

Grillimaisteri Gourmet Lager

Laitilan pulloista tuttu repäisykorkki antoi ensituntumaa Lidlin oluesta. Aiemmin ihailin salaisesti nostalgista repäisykorkkia, nyt se muistutti siitä miksi se poistui markkinoilta, vaikka olen sitä mieltä että vain tumpelo saa siitä haavan, paitsi jos avaaja on huonossa asennossa ja pullo meinaa pudota. Oluessa on kyllä Laitilan oluista tuttu mullan tunkkaisuus mukana. Maku on vähän tympeä ja sitä on enemmän kuin peruslagerista.  0,33l, 4,5%, 2/5

Laitilan Kukko Vehnä

Vehnäolut on mainio saunaolut, varsinkin tämä Laitilan vehnäolut. Helpostijuotava olut ei sisällä liikoja aromeja, perusvehnä, jossa ei ole liikaa makeutta, eikä hiivoja. Maku on lyhyt, mutta jää jotenkin kummittelemaan silti. Saunavehnäolut-luokassa pärjää, mitäs muita tuossa sarjassa nyt olikaan?Hiilihappoa on samean keltaisen kirkkauden joukossa sopivasti, pieni multaisuus väijyy taustalla. 50 cl, 4,7%, 4/5 Sattumalta tuli juotua peräkkäin kaksi Laitilan panimon, täysin ääripäiden, olutta: Mämmi ja Vehnä, olutta saa näköjään mistä vaan.

Kukko Pils

Laitilan Kukko Pilsissäkin on vähän metallin makua ja mukana maistuu myös varsinaissuomalaisen mullan sivumaku. (No nyt meni kyllä arvostelu hifistelyksi.) Olut on kirkasta ja sopisi hyvin janojuomaksi ja mikä ettei Kukko sovi hyvin pääsiäiseenkiin (ei muni) 33 cl, 4,5%, 3/5