Schalander Weizen

Päivän patikointi ympäri Berliinin Friedrichshainia pakotti palaamaan joutomaan keskellä olevaan Privatbrauerein Schalanderiin ja testaamaan sen olutta. Panimolla on vain kolme olutta, joista valitsin vehnäisen. Olut on kauniin oranssia ja vaahto on valkoinen ja heikohko. Maku on mieto, sopii täydellisesti auringonpaahteeseen. Terassin naapurissa on Berliinin FreakShow, erikoinen paikka kaiken kaikkiaan, tosin tämähän on Berliiniä. Maku on pehmeä, vähän hapanta, makeaa ja jälkimaussa  sitruunaa. Jano lähtee, ehkä toisella ainakin.  1/2 l, 6 %, 4/5

Brouwerij ’T Ij maistelulauta, Flink, Natte, Zatte, Ijwit, Columbus

Pikkukävelylenkki Ij-joen rannalla olevan tuulimyllylle paljastui lopulta blogistin suunnittelemaksi olutmaisteluksi ’T Ij-panimoravintolassa. Tuulimyllyn allaolevassa panimoravintolassa maistelin viisi eri olutta panimon asettamassa järjestyksessä. Flink on helppo avaus, hedelmäinen pale ale, raikasta sitrusta ja piristäviä humalia 4,7 %, 4/5. Natte on pehmeä dubbeli, ruskeaa, paahteista, makeahkoa, vähän ohutta, liian pieni annos. 6,5 %, 3/5.  Zatte on trippeli ja se on panimon ensimmäinen keitos vuodelta 1985. Vaaleankullankeltainen olut tuo mieleen sahdin, belgihiiva kurkistaa juuri sopivasti hedelmien takaa, alkoholi ei maistu. 8%, 5/5. Ijwit on vehnäolut, hailakan vaaleaa. Sitrusta on reilusti, arvaan että panimon terassilla kesäisin tätä olutta menee paljon. Kesäolut, mutta liian pienessä lasissa. 6,5 %, 5/5. Columbus  on amber ale. Tuntuu helposti juotavalta. Esitteessä lupaillaan valtavaa määriä humalia, mutta ne maistuvat kuitenkin miellyttävästi. Kuparinen olut peittää alkoholin kokonaan. 9 %, 5/5. Pakko ottaa toinen kierros tai testata jotain muuta.Ravintola aukesi klo 14 ja melkein heti baaritiskille oli jonoa. Panimo on lasiseinän takana, joten tavara lienee aika tuoretta. 5 pikkulasillista, prosentteja oli, 5/5 

Austmann Epic Mannus & Blodøks Immortal Imperial Stout

Vuoden 2017 viimeinen blogitus on norjalaisbelgialaisen yhteistyön tulos: eeppinen portteri. Nautiskelu alkaa yllättävän voimakkaalla sihahduksella. Mustan oluen päälle kertyy kaadettaessa kunnioitusta herättävä samettinen vaahtohattu. Maku on tiivis, tummapaahteinen kahvikupillinen yhdistettynä humalointiin. Hiilihappo keventää paahdetta. Eeppistähän tämä on. Ostin oluen Alkosta, onneksi ostin kaksi pullollista. Toista voisin best before -merkinnän mukaan säilytellä vuoteen 2027 saakka, ei taida  säilyä siihen saakka. De Molen -panimon kanssa tehty yhteistyö taitaa pakottaa kaikki onnistumaan,  Austmann Bryggeriitä pitää alkaa seuraamaan. Etiketin rohkeat lupaukset: eeppinen ja kuolematon, eiköhän ne olleet aika oikein. 330 ml, 8,8 %, 5/5

Peter’s Brewhouse Dark Tumšs

Riikan vanhankaupungin ytimestä löytyi panimoravintola. Vaihtoehtoina panimon omista oluista olivat Gaišs, Sarkans ja Tumšs, vaalea ja punainen jäivät nyt lumisateessa maistamatta. Tumman ruskeaa ja mukavan lievästi kuohuvaa olutta ei liiat tuoksut vaivanneet, hanasta laskettu olut oli aika kylmää. Pääkadun läheisyyskö on asettanut makumaailnan turvallisen lieväksi, hiilihapot on terävät, makeutta on sen verran että se jää pyörimään nieluun. Muuten olut on ohutta.  50 cl, 5,0 %, 3/5

Flying Dutchman Raspberry Dipping Chocolate Dripping Super Trouper Porter

Kiertolaispanimo Flying Dutchman ei säästele oluen nimessä kirjaimia, eikä tässä oluessa makuja. Musta, kauniisti ruskeasti vaahtoava portteri tuoksuu pullon suusta suklaiselta. Ensihörppy on todella vadelmainen, musta olutkin voi siis maistua vadelmalta. Kahviakin on mukana, pitäisikö sanoa mokkaa. Aika erikoinen yhdistelmä, vadelmasuklaakahviyhdistelmä on haastava. Makuja on paljon, vadelma maustaa kokonaisuutta oudosti. Hiilihappoja on yllättävän paljon, happamuutta ja toisaalta huulinkin tarttuvaa sokeria, lopuksi vähän katkeruuttakin. Taitaa olla liian monimutkaista tai haaste joka pitäisi kesyttää. 330 ml, 7,0 %, 3/5

Pühaste Lemon Party Berliner Weisse

Pühasten panimon tyylikäs etiketti ei johda koskaan harhaan, pullollinen kannattaa aina napata ostoskoriin, kun vaan eteen sattuu. Tämän ostin tallinnalaisesta Koht-pubin kaupasta. Keltainen etiketti lupailee sitruunaista berliner weissea. Väri on vähän samea oranssi, vaahto kituu pian pois. Tuoksu on sitruunainen. Maku on myös sitruunasta. Mieleen ei kuitenkaan tule sitruunasooda, vaan joku muu sitruunainen speciaalioluthan se on, gose. Happamuus on kohtuullista, samalla makeutta on minimaalisesti mutta riittävästi. Mukavasti makua piristää hiilihapon poreilu, joka kuivattaa suun odottamaan seuraavaa hörppyä. IBU 9, 0,33 l, 4 %, 5/5

Vaat India Pale Kölsch

Lauantai-illan kunniaksi maistelin erikoisempaa, virolaisen panimon IPAa. Belgiassa, De Proefbrouwerijissa pantu India Pale Kölsch on samean keltaista, kaunista. Tuoksu on hedelmäinen ja vähän hiivainenkin. Maku on mangoa, sitrusta ja ananasta, mutta samalla rauhallisen hapanta ja humalaista. Makeutta on hillitysti. Miellyttävää, kiinnostavaa ja helposti juotavaa, vähän heinää paljastuu lopussa ja se tuo mukanaan pientä puisevuutta. 0,33 l, 4,6 %, 4/5

Pyynikin Mosaic Lager

Rappusille oli ilmaantunut laatikko Pyynikin juomatehtaalta, unboxing paljasti sisällöksi kaksi World Beer Awards palkittua Seasonal Lageria. Nimeksikin päässyt Mosaic tuoksahtaa hedelmäiseltä. Olut itsessään kirkasta keltaista, vaahto häviää pian. Maku on konstailematon, sellainen hipstereille sopiva lager+. Mukavasti hedelmäinen, vähän kumia ja puuta, jälkimaku on kirpakampi kuin peruslagereissa. Puumaisuus lisääntyy loppua kohden, mutta hedelmäisyys pitää silti pintansa, miellyttävän sopivasti pientä erikoisuutta.  0,5 l, 4,7 %, 4/5

Thornbridge Chiron

Remontointi kääntyy loppua kohden, tänään oli vuorossa tapetointi, kyllä oli pakko jo saada yksi olut blogitukseen. Thornbridgen panimo ei yleensä ole huteja lyönyt tai pannut. Chiron American Pale on vaalean keltainen, laiskasti vaahtoava hedelmäinen olut. Tuoksussa on rutkasti hedelmiä ja vähän hiivaa. Maku on sitten eksoottisia hedelmiä mitä niitä onkaan, sitruunaa, greippiä ja makeita pehmeitä karkkeja. Sitten lopuksi posket täyttyy kuusenhavujen vienosta pihkaisuudesta. Tasapainoinen olut täyttää mukavasti koko makuaistin. 330 ml, 5 %, 5/5

Hopping Brewsters Dainty Daisy Anglo American IPA

Akaalainen palkittu panimo on valmistanut maitokauppaan sopivan komean oranssisen IPAn. Vaahto on hieno, mutta katoava. Katkerot ovat hedelmäisiä tai greippisiä, harmittavasti maut katoavat nielaisulla. Jälkimaku pölähtää sitten vähän viiveellä, tai ihan vaan jälkikäteen humalat jyräävät. Maku jää kuivaksi tai jopa puiseksi. Vähän kaksijakoinen olut, humalat on ihan mukavat, mutta jotain jää puuttumaan. Jälkimaku on iso. Olut on matkamuisto Espoon Leppävaaran Sellon Prismasta. 55 IBU, 0,33 l, 4,5 %, 3/5

Harviestoun Ola Dubh Special Reserve 12

Toinen tämän skotlantilaisen craft beer -panimon musta olut muistui heti mieleen kun tutkailin tämän oluen etikettiä. Olut on mustaa, vaahtoa ei juuri kerry. Tuoksu on moninainen, toffeen makeutta, turvetta, olisiko viskiäkin, kahvia, suklaata ja salmiakkia. Maku toistaa tuoksua. Lakritsaa, kahvia, suklaata, tujaus viskiä. Viski on mukavasti vain taustalla, ei pääosassa, mutta makuvalikoimasta sen voi halutessaan nostaa esille. Hieno olut on kyllä. Onnistunut viskitynnyreissä kypsytetty olut. Mukava lämmin viskimäinen jälkimaku lämmittää vatsassa saakka. Kai se on uskottava että olutta ja viskiä voi yhdistellä. Olut on odotellut vuoroaan jonkin aikaa, pulossa on numero 18836 ja parasta ennen päivämäärä on Sep 2017, eipä tämä olisi varmaan huonontunut vaikka olisi vähän mennyt ylikin. 330 ml, 8 %, 5/5

Pyynikin Big 4 Sun, Iso Nelonen, 4 x 0,5 l, Dammer Pils

Helteisen viikonlopun jälkeen sää muuttui sateisemmaksi ja Pyynikin 4-packin pilsneri ei ehkä saanut ihan sopivaa säätä maisteluun. Pyynikin 4-packissä on 3 muuta eri olutta American IPA, Cloudberry Saison ja Ruby Jazz Ale. 4-pack on hieno maistelusetti, jota voi suositella vaikka en kaikkia oluita ole siitä maistanutkaan. Dammer Pils kaatuu lasiin kirkkaan keltaisena ja hienosti vaahtoavana. Tuoksu on kuiva. Maku on vahva, puinen ja vähän multainen. Kuiva humala maustaa jälkitunnelmaa. 4-pack tuli postissa panimolta, kiitos siitä.  0,5 l, 4,7 %, 3/5

American Dream Mikkeller Or Die

Mikkellerin Belgiassa de Proefin panimolla panema pils on samean kirkkaan keltaista. Vaahto on valkoista ja kestävää. Tuoksu laittaa kysymään että onko tämä nyt muka pilsneriä, sen verran on hedelmäistä humalaa. Suussa olut kipristää kieltä ja poreilee kielen päällä. Oluttyylit on sekaisin, eihän tämä nyt ole mitään pilssiä, sen verran on ipaa. Saunan päälle tämä on kyllä ihan juhlaa. Saisikohan tätä jostain Suomestakin, pullollinen tuli Saveur Bieren kuukausilaatikon mukana. Olut tuntuu vahvemmalta mitä etikettiin on painettu. Humalointi on nautittavaa, mukavasti humalat jäävät poskiin odottelemaan että jokos se seuraavaa hörppy tulee pian.  330 ml, 4,6 %, 5/5

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout

Huh, huh, nyt on kyllä herkkua. Oma käsitys on ollut aina se että olutta ja viskiä ei pidä mitenkään sekoittaa, siitä ei hyödy olut eikä viski eikä varsinkaan juoja. Mutta panimo lähetti tällaisen oman versionsa, ennakkotiedot muista blogeista ovat olleet kehuvia, ajattelin että eivät kyllä ymmärrä. Mutta nyt vaan otettava lusikka kauniisti käteen ja todettava että miten väärässä voi johtavakin blogisti olla. Olut tuoksuu maltaiselta ja lievästi viskiltä, lasiin kaadettaessa näyttää vähän ohuelta mustalta ja vaahto on lyhyt ja se jaa öljymäistä mielikuvaa luomaan oluen pinnalle. Sitten maku on täydellistä tasapainoa viskin, vaniljan, salmiakin, mallaksen, märkien hedelmien ja vienon humalan välillä. Täytyy hiljentyä nöyräksi, miten voi olla että alkoholi ei maistu, makeutta on juuri sopivasti liikaa. 33 cl, 13 %, 5/5

Stone Xocoveza A Winter-Spiced Mocha Stout

Berliinin Stone on pannut erikoisen oluen. Tölkin takana ääntämisohje sanoo sho-co-vay-za. Väri on musta ja vaahto on maitokahvimainen. Tuoksu on voimakas pähkinä, lienee muskottipähkinä ja lisäksi vanilja tuntuu. Niiden lisäksi etiketti kertoo valmistusaineisiin kuuluneen, kaakaota, kahvia, maitosokeria, kanelia ja ripaus chiliä. Tuoksussa leijuu myös vähän kaakaota. Maussa muskotti ja kaakao hallitsevat ja kyllähän se chilikin sieltä potkaisee. Chili taitaa vähän koukuttaa tässäkin oluessa. Mietinnässä on että onko tämä nyt olutta, mutta hyvää tämä kyllä on. Tölkki kyllä vähän pilaa elämystä, sillä pullollinen you know, vaikka etiketissä ja värissä onkin omaa tyyliään. Jostain syystä mieleen hyppää elokuva Pieni suklaapuoti, siinä kun oli jotain chiliä ja suklaata, sama vika tässäkin oluessa jää ainakin mieleen. Kyllähän tässä olisi aineksia vaikka omaan maustemestaan. Iso olut vaatii tilaa ja aikaa. Panimolle tulee merkintä seuraa tarkasti. 0,33 l, 8,1 %, 5/5

Saimaan Brewer's Special American IPA

Kaikki ennusmerkit ovat oluessa kohdillaan, kotimaista, IPAa, Amerikka mainittu, etiketissä iloinen piirroshahmo ja vielä panimolta saatu tölkki. Väri on vähän samea oranssi, vaahto kertyy mukavasti ja se jättää lasin reunaan aluksi pitsiä. Tuoksu on sitruunamainen, ehkä vähän sekava. Maussa on humalaa, mutta jotain outoa ohuutta tai vetisyyttä. Maussa on humalaa ja mallasta, samoin jälkimaussa, mutta yleisvaikutelma on jotenkin laimea, jos nyt humalaisesta oluesta niin voi sanoa, läpilaskeutuva. Sopinee aloittelevalla IPAilijalle. EBU 45, 500 ml, 6,0 %, 3/5

Lehe Suur Paks Mastif Barleywine 2014 Vintage

Virolaisen Lehe Pruulikodan barleywinen nautin hankkimastani panimon omasta lasista. Ihan ensin siinä miellytti samankaltaisuus Tapio Wirkkalan nimikkolasiin ja sitten se että lasin jalan kuplaosuus on vaan paljon paremmin toteutettu, kysykää vaikka jauhelihanpalaselta, joka on jäänyt vangiksi Tapio-lasin kuplaan. Oluestakin vähän. Koiraolut on ruskeaa ja vähävaahtoista. Tuoksu on luumuinen. Maku on makea ja tummat hedelmät, oliko muita kuin luumuja, jylläävät. Sherry tuo mielikuvia laiskanlinnasta ja takkatulen ritinästä. Hidastaa kyllä olotilaa. Aika haastava, niinkuin muutkin barleywinet. Mallasta, rusinaa, makeutta, pehmeyttä, jos joku sherrynjuoja haluaisi kokea jotain porttiteoriaa ja siirtyä oluenjuojaksi, niin tätä voisi kokeilla. Pulloa suositteli Tarton Gambrinus-olutkaupan myyjä ja minähän lankesin alle aikayksikön. 330 ml, 9,6 %, 3/5

Les Clandestines De Montferri Rossa Golden Ale

Kun olutblogistin vanhemmat suuntaavat espanjanmatkallaan käsityöläispanimoon ostaakseen tuliaiseksi olutta, niin ehkä olutblogisti voi todeta että homma on mennyt jo aika pitkälle, hyvällä tavalla tietysti. Onhan mukavampaa saada tuliaiseksi hyvää käsityöläisolutta kuin vaikkapa Toblerone. Rossa on vaalea, kultainen ja raikas olut, jonka vaahto on aika täydellinen. Vähän lasin pohjalle kertyy jotain purua. Hiilihappoa on reippaasti, marraskuun loppu ehkä ei ole parasta tälle aurinkoa täynnä olevalle oluelle. Kukkaisolut on helppoa ja riittävän pirskahtelevaa ja hiilihappoista. Montferrin panimolla voisi kyllä vierailla, tai no Espanja ainakin on mielessä marraskuussa. 33 cl, 4 %, 4/5

Omnipollo Arzachel

Ruotsalainen Omnipollon panimo on asettunut mielessäni hyväksi panimoksi, ihan nettitietojen pohjalta, koska en ole muistaakseni ennen panimon tuotoksia tullut maistaneeksi. Samean keltainen ja mukavavaahtoinen Session Imperial India Pale Ale tuoksahtaa puhtaalta ja maistuu reippaasti katkeran raikkaalle, hedelmäiselle humalalle. Olut on mukavan tasapainoista, eikä sitä kyllä millään arvaisi II-olueksi. Juodessa nenään tunkeutuu vähän kumimaisuutta, mutta maku on ykköslaatua, olisiko paras II-olut. Sitrusta ja lievästi greippiä ja muita hedelmiä tuntuu riittävän, sana vetinen ei kuulu tähän yhteyteen. Olut löytyi ranskalaisen olutkaupan kuukausiboksista. Panimon tuotoksista on saatu nyt ensinäyte, pakko tarttua pullolliseen heti jos jossain muita tuotoksia näkyy. 33 cl, 3,5 %, 5/5

Mikkeller 1000 IPA

Fanittamani tanskalaisen panimon Imperial India Pale Ale maistui saunan päälle. Olut on aika ruskeaa ja sameaa, päälle muodostuu kermainen kestävä vaahto, vähän niinkuin stoutissa tai portterissa. Tuoksu on pihkaa ja maku on katkeraa. Ensi siemaukset vaahdon läpi antavat vaikutuksen että nyt juodaan vaahtoa vaan. Olut tuntuu totisesti kuivuvan ikeniin. Jälkimaku on sitten humalaa ja reilusti. Jälkimaku tuntuu vaan kasvavan. Äärimmäisyydessään oluesta löytyy jotenkin myös makeutta. Mikä tämän arvosana nyt voisi olla, sen verran on asteikon reunalla koko olut että kait tästä voisi antaa arvosanaksi mitä tahansa. Hitaasti tätä pitää nautiskella, sen verran on potkua. Olin muuten ajatellut että tämä olisi ollut 1000. olut blogissani, mutta tarpeeksi kauan kun tällaista herkkua katselee olutkellarissa, niin lopuksi sortuu. Tämän oluen ostin aikoinaaan jostain virolaisesta olutkaupasta. 330 ml, 9,6 %, 5/5