Amundsen Bryggeri Run To The Pils Craft Pilsner

Run to the pils -oluen nimeä voi mielessään sanoa ilman tiettyä sävelkulkua. Tölkki on topless-mallinen ja olut kaatuu lasiin kauniin samean oranssina, vaimeahkolla vaahdolla. Tölkki oli sattumalta aivan ääriään myöten täysi, mikä pakotti taas testaamaan tölkistä juomisen mukavuutta: ei vieläkään houkuttele. Tuoksu on raikas. Maku on myös kevyen hedelmäinen, sitruunaan viittaava. Humalaisuus tuntuu keveältä, mutta suuhun kyllä jää lievää katkeruutta. Jälkimaku tuntuu ensin olemattomalta, mutta seitinohut miellyttävä katkeruus jää kitalakeen. Vähän liian kevyt olut vuoden pimeimpään päivään. 330 ml, 4,7 %, 3/5

Lapin Panimo Josef K. Savustettu Lager

Sellon Citymarketin loputtoman tuntuisesta olutvalikoimasta ostoskärryyn oli siirtynyt myös rovaniemeläistä savustettua lageria. Oluen väri on samea vaaleanruskea, tuoksussa on savua, vaahtoaa aluksi mukavasti. Sahtimaisuutta löytyy, lievää kitkeryyttä, vahvaa makua. Jälkimaussa on sahtia edelleen tai onko se vain tuota lievää savuisuutta. Vahvasti makuja jää nieluun, jälkimaku viipyilee pitkään. Hiilihappohan se onkin joka tuntuu vähän oudolta. 330 ml, 4,2 %, 4/5

Nøgne Ø Asian Pale Ale

Sellon Citymarketin valikoimasta löytyi Nøgnen Øtäkin. Asian Pale Ale on sitruunaruoholla maustettua pale alea. Etiketissä on maininta 10 IBU, mikä on yllättävän vähän. Olut on kaunista, vähän sameaa oranssia, tiivis valkoinen vaahto. Tuoksussa on vähän saippuaa. Ensihörppy tuntuu vetiseltä, pientä pettymystä ilmassa. Parin maisteluhörpyn jälkeen sitruunainen raikkaus täyttää ikenet, greippiä poskiin, vähän kirpeää pepsodenttia ja mausteina vielä jotain virkistävää yrttiä. Kesäpäiviä odotellessa tämä tuo kyllä kesän mieleen. Sitruunaruoho ja olut, ei ihan ensimmäinen yhdistelmä mikä tulee mieleen, mutta eipähän ole huonoa. IBU 10, 330 ml, 4,5 %, 4/5

Pühaste Lemon Party Berliner Weisse

Pühasten panimon tyylikäs etiketti ei johda koskaan harhaan, pullollinen kannattaa aina napata ostoskoriin, kun vaan eteen sattuu. Tämän ostin tallinnalaisesta Koht-pubin kaupasta. Keltainen etiketti lupailee sitruunaista berliner weissea. Väri on vähän samea oranssi, vaahto kituu pian pois. Tuoksu on sitruunainen. Maku on myös sitruunasta. Mieleen ei kuitenkaan tule sitruunasooda, vaan joku muu sitruunainen speciaalioluthan se on, gose. Happamuus on kohtuullista, samalla makeutta on minimaalisesti mutta riittävästi. Mukavasti makua piristää hiilihapon poreilu, joka kuivattaa suun odottamaan seuraavaa hörppyä. IBU 9, 0,33 l, 4 %, 5/5

Vaat India Pale Kölsch

Lauantai-illan kunniaksi maistelin erikoisempaa, virolaisen panimon IPAa. Belgiassa, De Proefbrouwerijissa pantu India Pale Kölsch on samean keltaista, kaunista. Tuoksu on hedelmäinen ja vähän hiivainenkin. Maku on mangoa, sitrusta ja ananasta, mutta samalla rauhallisen hapanta ja humalaista. Makeutta on hillitysti. Miellyttävää, kiinnostavaa ja helposti juotavaa, vähän heinää paljastuu lopussa ja se tuo mukanaan pientä puisevuutta. 0,33 l, 4,6 %, 4/5

To Øl Sur Mosaic

Helsinginreissun illallispaikaiksi valikoitui Mechelininkadun Classic Bike -pyöräkaupan vieressä oleva Bar Favela, värikäs ja mainio paikka, tai molemmat on siis hienoja paikkoja. Talon makkaroiden jälkeen jälkiruoaksi arvoin hapanta humalaista alea. Sameahkon oranssin oluen tuoksu on vähän sekava, hiivainenko hedelmä. Maku on hapan, hedelmäinen, vähän humalaakin ja hiivainen. Tätä juodessa tulee miettineeksi että kyllä IPA on niin last season ja sour on uusi IPA. Tämä on tavallaan oikopolku IPAsta souriin. Onko tänä nyt mikään jälkiruokaolut, mutta osui ja upposi. 33 cl, 6,0 %, 5/5

Prykmestar Nokkos Pils

Lauantaipäivän kaupunkikierroksella pysähdyin Street Food and Moressa, jossa ruoka on aina herkullista. Koska grillaus odottaa illalla nautin vain kevyttä kasvisateriaa eli nokkospilsiä. Vähän samea keltainen olut ja kiva vaahto ei juuri tuoksuja ruuantuoksun ympäröimänä anna. Rautainen maku ei ole metallinen vaan kyllä se varmaan on nokkosta. Mietin että en ole tainnut koskaan maistaa nokkosta, kosketusta olen kyllä ottanut. Toinenkin olut upposi. 50 cl, 5,2 %, 4/5

American Dream Mikkeller Or Die

Mikkellerin Belgiassa de Proefin panimolla panema pils on samean kirkkaan keltaista. Vaahto on valkoista ja kestävää. Tuoksu laittaa kysymään että onko tämä nyt muka pilsneriä, sen verran on hedelmäistä humalaa. Suussa olut kipristää kieltä ja poreilee kielen päällä. Oluttyylit on sekaisin, eihän tämä nyt ole mitään pilssiä, sen verran on ipaa. Saunan päälle tämä on kyllä ihan juhlaa. Saisikohan tätä jostain Suomestakin, pullollinen tuli Saveur Bieren kuukausilaatikon mukana. Olut tuntuu vahvemmalta mitä etikettiin on painettu. Humalointi on nautittavaa, mukavasti humalat jäävät poskiin odottelemaan että jokos se seuraavaa hörppy tulee pian.  330 ml, 4,6 %, 5/5

Saimaan Brewer's Special American IPA

Kaikki ennusmerkit ovat oluessa kohdillaan, kotimaista, IPAa, Amerikka mainittu, etiketissä iloinen piirroshahmo ja vielä panimolta saatu tölkki. Väri on vähän samea oranssi, vaahto kertyy mukavasti ja se jättää lasin reunaan aluksi pitsiä. Tuoksu on sitruunamainen, ehkä vähän sekava. Maussa on humalaa, mutta jotain outoa ohuutta tai vetisyyttä. Maussa on humalaa ja mallasta, samoin jälkimaussa, mutta yleisvaikutelma on jotenkin laimea, jos nyt humalaisesta oluesta niin voi sanoa, läpilaskeutuva. Sopinee aloittelevalla IPAilijalle. EBU 45, 500 ml, 6,0 %, 3/5

Hopster Frida

Oluen nautintohetken olosuhteet kyllä vähän vaikuttavat näihin arviointeihin. Tämä tallinnalaisen Hopster-panimon witbierin nautiskelin Tartossa Hotelli Antoniuksessa, ja oluen ostin Tallink Starin tarjouskorista. Olosuhteet muodostuivat oluennauttimiselle otolliseksi, kun auton akku päätti Starin autokannelle kieltäytyä yhteistyöstä ja auto piti työntää laivasta onnneksi alaspäin Tallinnan satamaan. Sitten pakkasessa pientä odottelua ja pelastavan hinauspalvelun jumpstartilla auto käyntiin. Sitten ajelua ilman pysäytystä Tartoon, hottellihuoneeseen ja olutpullollinen käsittelyyn. Olut on samea keltainen, reilu vaahto saattaa johtua oluen iästä (tarjouskorista). Mangoa ja muita hedelmiä, vienolla koivunlehtiefektillä, olut kuivuu ikeniin, miksi tämä on näin pieni pullo ja miksen ostanut ainakin toista Fridaa? Olut oli blogin 800. olut!  0,33 l, 5,2 %, 5/5

Orval (Olutblogistien yhteispostaus)

Olutblogistien yhteispostauksena on vuoden lopuksi kunnioitusta herättävä belgialainen trappistiolut Orval. Orval tuoksahtaa hiivaiselta ja hedelmäiseltä. Väritys on samea kupari ja vaahto on vahva ja kestävä. Hiilihapot poreilevat ja maku on kuiva, omenasiiderimäinen. Joskus on tullut tehtyä kotiomenaviiniä ja kaukainen mielikuva siitä  iskeytyy aivoihin. Jälkimaussa on vähän pippuria ja täyteläistä painavuutta. Maku on kyllä moniulotteinen, tasapainoinen ja nauttimishetki on rauhallisuuteen pakottava. Oluen sain onneksi joulupukilta, sillä paikallisesta Alkosta ei Orvalia löytynyt ja Alkon verkkokaupassakin toimitusaikataulu valahti vuoden 2017 puolelle. 0,33 l, 6,9 %, 4/5

Mukana yhteispostauksessa ovat
Arde Arvioi
Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Hankala asiakas
Humalablogi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Ladamatkaaja
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger

To Øl Garden of Eden

Aatami ja Eeva kuljeksivat Eedeniin paratiisissa alastomina ja naukkailivat IPAa ja sitten keksivät heittää joukkoon vähän hedelmiä. Tämän tiedon löysin To Ølin nettisivuilta. Saveur Bieren kuukausiboxin hedelmä-IPA on tanskalaisen luottopanimon panemaa. Tämä on kyllä pelkkää hedelmää, tuoksu on kuin Del Monte -säilykepurkista. Väritys on vähän samea ja vaahto on alkuun komea. Kirpeitä hedelmiä on reilusti, vähän kirpeää humalaa tuntuu taustalta, mutta hedelmä-cocktail on kyllä reippaasti esillä, guava, papaija, passionhedelmä  ja mango on etikettiin kirjattu. Ei ole pahaa todellakaan, mutta jotenkin sekavuutta blogistin päähän tämä tuottaa, onko tämä nyt 3, 4 vai 5 pistettä. Eiköhän tällainen pitäisi muuten Suomessa kieltää, tämähän voisi maistua myös lapsille, kun on vähän tuota hedelmämehua taustalla. Makeus on kuitenkin häivytetty taustalle, joten ei maistu ihan pikkulapsille. Kyllähän tätä voisi juoda toisenkin. 33 cl, 6,4 %, 4/5

Marsalkka India Pale Lager

Saimaan sponsorilaatikon antimissa tölkit vaihtuivat pullollisiksi. India Pale Lager on aika humalainen, katkeruus tuntuu vähän pistävältä. Tuoksussa on jotain tunkkaista, maussa taas on saippuaa ja tiukkaa mäntyä, maltaisuutta on vain häivähdys. Humalat maistuvat pitkään jälkimaussa, vähän yksiulotteista. Väri on kauniin sameahkon oranssi ja vaahto on tyylikäs ja kestävä. India Pale Lager -oluttyylin tarkoitus on kai nostaa suomalainen lager-olut uuteen loistoon, kyllä tässä on yritystä, ehkä liikaakin. 330 ml, 4,6 %, 3/5

Jounin Kauppa Kuusenkerkkä Ale

Kullankaivajakaverini poikkesi valtauksilla käyntinsä jälkeen Jounin Kauppaan ja toi blogistille tuliaisia. Kuusenkerkkä Ale on Pyynikin Käsityöläispanimon panemaa, mutta tätä taitaa saada vain kuuluisasta Jounin Kaupasta. Olut kaatuu lasiin sameahkon oranssina. Tuoksu on humalainen. Maku on vähän simamainen, kuusenkerkät antavat kyllä havuisuutta. Maussa on sitruunaisuutta, ihan mukavaa humalaisuuttakin. Aluksi hiilihapottumuus tekee oluesta löysää, mutta loppua kohden tuo ei oikeastaan enää häiritse. Ehkä kuusenkerkkää olisi voinut heittää joukkoon vähän enemmänkin. 0,33 l, 4,6 %, 4/5 Kiitos Petrille!

Lervig Hoppy Joe American Red Ale

Maitokauppavahvuinen norjalainen Red Ale on samean punaruskeaa. Tuoksu on makeahko, maltainenkin, mutta maku on hapan ja kuiva. Happamuuden keskeltä paljastuu hunajaista makeutta. Maku on täyteläinen ja voimakas, makeus taittaa humalan terää vähän liikaakin. 0,33 l, 4,7 %, 4/5

Thornbridge Bear State Westcoast IPA

Kalifornialaiseen henkeen pantu IPA maistui launtai-iltapäivän hennossa auringonpaisteessa. Läpikuultavan oranssi olut taittuu vähän sameaksi. Pinnalle kertyy heikko vaahto, olut tuoksuu hedelmäiselle. Maku on humalainen ja kuivan puinen. Jälkimaku on katkera, nielunkuivattava. Pullon pohjalle jäi hiivaa, panimolla on pareampiakin oluita. Ovelasti loppua kohden mausta erottuu hedelmäisyyttä. Maku todellakin paranee loppua kohden, täytynee ostaa toinenkin pullollinen, jos vaan vastaan tulee. 500 ml, 7 %, 4/5

Koff APA American Pale Ale

Koffin punainen oluttölkki on niin tuttu näky, mutta nyt kun mietin lähikaupan oluthyllyä, niin onkos siellä Koffin laatikoita ollenkaan, A Le Coq ja Karjala hallitsevat. Onko Koff siirtynytkin pois halvimman tölkin kilpailusta? Koffin APAn tölkkin kunnioittaa hienosti Koffin perinteistä tölkkiä. Mieleen tulee kyllä kaukaiset mökkireissut, Koffin keissi veneestä laiturille nostettuna parin muun vastaavan vieressä ja mietintä miten nämä nyt saisi kylmäksi, kun jääkaappiin ei millään mahdu.  Makua kyllä vähän täytyy jännittää että mitäs sieltä nyt tulee. Väri on kaunis samea oranssi, pieni vaahto sinnittelee oluen päällä. Tuoksussa on kutkuttavasti mäntyä ja pihkaa. Maku on hedelmäinen, sitrusta. Pientä ohuutta jälkimaussa. Kyllä tätä voi ottaa ostoskärryyn toisenkin kerran, eli seuraavan kerran kun ostan tölkillisen S-Marketista, niin eiköhän se ole Koffin APA. Helppoa sellaista parempaa kesäistä mökkijuomaa. 35 EBU, 50 cl, 4,5 %, 4/5

Maku Golden Ale

Viikon päätteksi piti vielä yksi olut testata. Korkinavauksesta tuli todella vaimea pihahdus. Maku on sitruunainen, vähän hapan. Oluen väri oli vähän samean kultainen. Terassioluthan tämä olisi, tänään kävin kyllä terassilla luomassa lumia. Nyt terassi ei kaivanut tätä olutta, mutta tämä olut kaipaisi J. Karjalaisen Oi mikä ihana ilta -biisin tunnelmaa ja kesäistä terassia. Ilta-auringossa olut näyttäisi vielä tyylikkäämmältä. Pieni ohuus vähän häiritsee, outoa sillä makua kyllä on, ehkä tieto maitokauppavahvuudesta vähän lisää mielikuvaa. Mutta kyllähän toista tällaista alkoi tehdä mieli. Tämäkin olut tuli panimon lahjalaatikossa, jossa oli tästä oluesta myös tölkkiversio. 0,33 l, 4,5 %, 4/5

Train Station Brewery Shipfaced IPA

Melkein 30 asteen pakkasetko laittoivat ruotsalaisen IPAn maistumaan liikaa greipiltä? Kauniin oranssi olut on sameaa, mutta kirkasta, arvio johon vain Pullollinen pystyy. Tuoksu on kuusta, mutta maku on greippiä. Kulauksen jälkeen odottaa jotain pehmennystä, mutta ei heru. Katajaan on kapsahdettu. Runko on ohut. Paranee loppua kohden, katkeruus täydentyy lisäkatkeruudella, joka onkin sittenkin ihan hyvä, vaikka lopputulos on yksioikoinen. Ei aloitteilijoille. 330 ml, 7,0 %, 4/5

 

Shipfaced

Óllenaut Punahabe American Red Ale

Virolainen punaparta-olut on Óllenaut-panimon pullon etiketissä tyypitelty Hipster-tyyppisen oluenjuojien olueksi. Sopii hyvin Punavuoreen varmaankin. Olut on tietty punaista, tosin sameaa ja vaahto on lyhyt. Maku on kyllä katkera tai jopa hapan. Hiilihappo on lievää, mutta maku on yksioikoinen ja vähän tylsä, tuntuu kyllä vahvalta. 330 ml, 5,1 %, 3/5