Keisari 25 Ginger Ale

Nokian Panimon inkiväärillä ja appelsiinillä maustettu pintahiivaolut on kauniin samean kuparista. Vaahto on lievä ja katoaa nopeasti. Tuoksu on inkiväärinen, tulee heti mieleen aasialainen ruoka, mikä ei ole sopiva mielikuva inkiväärioluen yhteydessä. Maku on inkiväärinen, kyllähän mallastakin on, mutta appelsiinit jäävät kyllä inkiväärin varjoon. Jälkimaku on pitkä, kuiva ja inkiväärinen. Tulikohan nyt selväksi että tässä on vähän liikaa inkivääriä. Onkohan tämä nyt edes olutta, tuntuu vahvalta. 0,5 l, 4,3 %, 2/5

Suomi Soi! Juhlaolut

Bryggerin panema kirkkaan kultakuparinen lager on ensi viikonloppuna Hämeenlinnassa pidettävien Sulasolin laulujuhlien juhlaolut. Tuoksu on makean maltainen. Maku on liian metallinen ja lopuksi maltainen ja humalainen. Metallimallaspilsner on voimakasmakuinen, ehkä odotus oli kevyempi. 33 cl, 4,5 %, 3/5

American Dream Mikkeller Or Die

Mikkellerin Belgiassa de Proefin panimolla panema pils on samean kirkkaan keltaista. Vaahto on valkoista ja kestävää. Tuoksu laittaa kysymään että onko tämä nyt muka pilsneriä, sen verran on hedelmäistä humalaa. Suussa olut kipristää kieltä ja poreilee kielen päällä. Oluttyylit on sekaisin, eihän tämä nyt ole mitään pilssiä, sen verran on ipaa. Saunan päälle tämä on kyllä ihan juhlaa. Saisikohan tätä jostain Suomestakin, pullollinen tuli Saveur Bieren kuukausilaatikon mukana. Olut tuntuu vahvemmalta mitä etikettiin on painettu. Humalointi on nautittavaa, mukavasti humalat jäävät poskiin odottelemaan että jokos se seuraavaa hörppy tulee pian.  330 ml, 4,6 %, 5/5

Saimaa Vahva

Saimaan juomatehdas sponsoroi perjantai-illan olueksi vahvaa olutta. Väri on kirkas ja perinteinen lager, tuoksussa on mallasta. Viinalagerhan tämä on, vähän itäblokkia. Makeutta ja mallasta on ja alkoholin makua ei löydy, mutta kyllähän tuo nielussa ja korvissa tuntuu. Oluen nimen mukainen vahvuus kertyy juodessa. Tämän oluen tarkoitus ei ole nautiskelu, vaan tinttaus, siihen tämä sopii varmasti ainakin yhden tölkillisen verran, suoraan tölkistä ehkä. Ehkä jossain toisessa tunnelmassa voisi mennä sitten toinenkin, mutta nyt ei oikein uppoa oikein tämä ensimmäinenkään. Jotenkin tulee mieleen tyhjä arpa. 500 ml, 7,0 %, 2/5

Lehe Suur India India Pale Ale

Suur India on perus-IPAa tai hyvää IPAa joka palauttaa uskon IPAan. Kuparinen olut siistillä vaahdolla, maistuu humalaiselta sitruunalta. Lasiin kaataessa vaahdon ja oluen yhdistelmä muodostaa pehmeän mainosfilmimäisen äänen. Kuusta ja pihkaa kertyy takaikeniin, se rauhoittaa mukavasti, pieni pullokin on siten iso. Olut hyppäsi itsestään ostoskoriin Tallink Starilla. Vahvuus tuntuu täyteläiseltä ja miellyttävältä, mielihyvää tietty lisää äskeinen vierailu Tarton Gambrinus Õllepoodissa, siitä tietysti kuuluu myöhemmin. 330 ml, 7,0 %, 5/5

Naparbier Mad Clown Extra Pale Ale

Ranskalainen extra pale ale on oikeaa sitruunasoodalla maustettua olutta tai siis maistuu siltä. Väri on oranssi ja vaahto on pieni, mutta kestävä. Tuoksu on humalainen, maku on appelsiinia ja sitruunaa sekä hiipivää makeutta. Jälkimaku on kuiva ja humalainen. Ihan ovelalta maistuu. Olut tuntuu jotenkin tuoreelta, toisaalta maku on ihan vahva ja tuntuu vielä vatsassakin.  Etiketissä on tietysti tuollainen pelottava klovni ja etiketti on jotenkin ruma. 330 ml, 5,7 %, 4/5

Brewdog Kingpin 21st Century Lager

Brewdogin oluiden odotusarvot on aina todella korkealla ja syystäkin. Kingpin on panimon videon mukaan  jotenkin kasariolutta. Tuoksu on aika maltainen. Maku on, niin no on. Mallasta on lagerissa reilusti, olisiko mukana vähän hedelmääkin. Loppua kohden olut alkaa tuntua vahvalta. Lagerista sanotaan että se on vaikein oluttyyppi, no suomalaiset isot panimot osaa lajin tähänkin verrattuna ihan hyvin. Brewdogin pullollisia tutkaillessa tulee aina mieleen että miksi etiketin tyyli piti vaihtaa, vähän mielensäpahoittajamaista. 330 ml, 4,7 %, 2/5

Lehe Aus Karu Tuleb

Virolaisen Lehe Pruulikodan mausteinen stout taitaa sijoittua jouluolut-genreen, sen verran on mausteita laitettu karhuolueeseen. Tuoksu tuntui vähän viinimäiseltä. Lasissa on kuitenkin mustaa olutta, vaahtoa ei synny, vähän lasin reunalle kuitenkin. Maku on paahteinen, sen päällä leijuu neilikkaa, kahvia ja muita mausteita. Humalat tasottavat lopuksi makua. Makeutta on sopivasti, lakritsa pompsahtaa esille. Välillä havaittavissa pientä ohuutta, vaikka olut on oikeasti oikea makupommi. Oluen oluen tuonut matkamuistoksi Virosta. Pikkujouluhenkisesti ajattelen että hyvää on, maun vahvuus laittaa nautiskelemaan. 330 ml, 7,5 %, 5/5

Ruosniemen Panimo Insinööri IPA

Lidlin craft beer -hyllyltä löytyy ihan mukavat valikoimat: Ruosniemi, Mufloni ja Pyynikki vaan vilahtelevat. Insinööri IPAn tuoksu on greippistä ja vähän hiivaista. Maku on aika yksioikoinen, ehkäpä nimi juontaa siitä. Kauniin oranssin oluen päälle kertyy juodessa ohut vaahto, mutta maku on jotenkin jyrkkä, puinen. Jälkimaku on pitkä, mutta sekin on puinen. Tuntuu jotenkin ohuelta ja samaan aikaan vahvalta tai väkevältä. Onko IPAn aikakausi taittumassa noin yleensäkin kohti hiljaiseloa. Etiketissä on ikävästi pääministerin oloinen insinööri kippistämässä. 33 cl, 4,7 %, 3/5

Topelt Pruun Óllenaut

Tarton matkamuistoja riittää ja riittää, tämä taisi olla De Tollyn olutbaarista tämä double brown ale. Tumman ruskea olut kuplii kiihtyvästi pullon avaamisen jälkeen, asettuu sitten onneksi. Olut tuoksuu makealta, vähän pähkinältä, vähän viinimäiseltä. Ensihuikassa maistuu alkoholi ja kuiva suklaa, vaatii vähän nieleskelyä että tälläistäkö tämä nyt on, varsinkin kun tuota vaahtoa täytyi hörppiä, ettei olut kuohunut pullosta yli. Pikkuhiljaa mausta alkaa vähän pitää. Pähkinääkin taitaa olla ja mallastakin löytyy lopuksi, vahvaa on kyllä, makeus jotenkin katoaa tai siihen vaan tottuu, viinimäisyys pulpahtelee välillä pinnalle ja alkoholi kuumentaa nielua. Pahaa vai hyvää, nyt en kyllä toista pullollista viitsisi juoda, mutta joskus voisi maistaa uudelleen. 330 ml, 7,5 %, 3/5

Rekolan Panimo Funky Luomu

Vapunvietto jatkuu belgityyppisen oluen nautiskelulla Hämeenlinnan Street Food and Moren terassilla. Mukava pieni baari hiljaisen kävelykadun päässä, ruokalista on mainio ja olutvalikoima on vähän erilainen. Oluen väri on samean punakuparinen, vaahto on kestävä ja tiivis. Tuoksussa on omenaa. Maku on vahva, hedelmäinen, hiivainen ja vähän luomu eli multainen. Jälkimaku on tunkkainen. 50 cl, 6,5%, 3/5

 

Maku Pale Ale

Maku Brewingin lähettämä laatikko odotti kotona. Oluet kylmään ja ensimmäiseksi arviotavaksi saunaolueksi osui katkera vaalea ale. Hieman hedelmäistä tuoksua, maku on enemmänkin katkera. Maitokauppavahvuisen oluen katkeruus on kyllä vahvaa. Vaikea uskoa että näin vahvamakuisen oluen yhteydessä tulee mieleen sana ohut, jotenkin maussa on sellaista ohuutta. Etiketti lupailee sopivuutta illanistujaisiin, tässä on kyllä jotain koukuttavuutta. 0,33 l, 4,5 %, 4/5

Käbliku Tussu Imperial India Pale Ale

Nyt maisteltavaa olutta on kyllä lähestyttävä nimen takia hartaudella. Googletusta on ensin harjoitettava, kun nuo vironkielen taidot on kuitenkin aika heikot. Käbliku tarkoittanee peukaloista, siis sitä lintua. Tussun tarkoitus on googletuksen mukaan ihan sama kuin suomeksikin, jossain kyllä puhutaan myös nössöstä. Mutta blogituksen idea ei ole kielitiede vaan olut. Ibuja oluessa on etiketin mukaan 100+, jotenkin epäilen aluksi tuota. Mutta jo toinen huikka antaa uskoa siitä että kyllä tämä on kunnollinen IIPA! Alun makeus katoaa täysin ja tilalle tulee happamuutta ja suuta kuivattavaa humalaa, vähän sekahedelmää. Panimo sijaitsee Põlvamaassa, kaakkois/etelä-Virossa, kyllähän siellä tunnutaan tietävän miten olutta tehdään. Suhteellisen vahvaa olutta harvoin jää kaipaamaan toista, tähän jää vähän koukkuun. Keskiviikko-iltaan ei ikävä kyllä mahdu toista Tussua. Olut on lahja panimolta. 0,33 l, 8,3 %, 5/5

Camba Imperial IPA

Kun työpäivän aikana on ollut kokouksessa, joka yhdistää työsuojelua ja tietoturvaa, niin tietää ansainneensa pullollisen imperial IPAa. Saksalainen pullo vahvaa olutta tuoksahtaa makealta. Sen jälkeen esiin tulee sitrusta reippaasti. Vähän maussa häivähtää Marie-keksit. Onko sellaisia enää olemassakaan, ja syökö kukaan enää sellaisia? Olut tuntuu myös vahvalta. Jotenkin ei nyt vaan sytytä riittävästi, ehkä se on tuo päivän työhommat, jotka laittavat makuanystyrät vähän passiiviseksi vastaanottamaan herkkuja. Maku on voimakas kyllä, lopuksi humalat kerääntyvät runsaaksi pommiksi. Toinen pullollinen varmaankin selventäisi eli parantaisi arvostelua. 0,33 l, 8,4 %, 4/5

Óllenaut Punahabe American Red Ale

Virolainen punaparta-olut on Óllenaut-panimon pullon etiketissä tyypitelty Hipster-tyyppisen oluenjuojien olueksi. Sopii hyvin Punavuoreen varmaankin. Olut on tietty punaista, tosin sameaa ja vaahto on lyhyt. Maku on kyllä katkera tai jopa hapan. Hiilihappo on lievää, mutta maku on yksioikoinen ja vähän tylsä, tuntuu kyllä vahvalta. 330 ml, 5,1 %, 3/5

Marmara Kirrmizi Yüksek Alkollü Bira

Turkkilainen vahva lager tasoitti sopivasti auringonpaahteen aiheuttamaa olotilaa. Marmara-meren rannalla nautittu alkoholilager yllätti mietoudellaan. Maku on havuja havitteleva, lievän makea ja miedosti saippuaan viittaava. Alkoholia en ensi kulausten jälkeen maistanut. Suu kuivui mukavasti huikan jälkeen, hiilihappoakohan se oli, mutta lievää kitkeryytäkin oli. 50 cl, %6,1, 3/5

Mikkeller Simcoe Imperial India Pale Ale

Pieni pintaremontti on valmis ja aurinko paistaa sopivasti terassille, lasissa tanskalaisbelgialaista imperial IPAa, radiossa soi U2 ja B.B. King, tilanne on siis suhteellisen hyvä. Olut on kyllä huolestuttavan sameaa ja hiivojako sielä lasissa pyörii. Kylmä olut maistuu hyvältä ja niin palkitsevalta, suu täyttyy greippisellä mäntypihkalla, siis hyvällä tavalla. Pehmeää, mutta taustalla väijyy pisteliäs koukku. Vahvuuskin huomauttaa mahdollisuuksistaan. 330 ml, 8,9%, 5/5

Mikkeller Beer Geek Bacon

Vapunpäivän lounaaksi sopi hyvin pekoniolut, joka onkin ruokaisa stout.  Olut kaatuu lasiin hitaasti ja raskaanoloisesti. Vähän on pekonin takia mielessä pyörii ennakkoluuloja, mutta onneksi pekoni maistuu vain savuna, oluen lämmetessä pekoni tuoksuu kyllä. Olut on vahvaa ja tuntuu vatsassa saakka, pakko nauttia pieninä hörppyinä. Tämän jälkeen ei tee mieli kyllä maistaa mitään muuta olutta, siis ihan heti perään. 330 ml, 7,5%, 5/5

Aarni Rukiinen IPA

Alkon käsityöläisolutkamppanja piristää helmikuun puoliväliä. Mukavaa kun Alkossa onkin erillinen erikoishylly täydentämässä perusolutvalikoimaa. Hiisi-panimon ruis-IPA on samean oranssinruskeaa mäntyistä vähähiilihappoista tukevaa lientä. Runko on vahva, ei makeutta muuta kuin tuoksussa. Maku kyllä levittäytyy koko suuhun. Alkoholi ei maistu, mutta silti vahvuus tuntuu. Humalainen olut voi olla myös pyöreän pehmeää. Maku ei ole piristävä vaan mieluummin rauhoittava, mutta hyvä. 330 ml, 6,9%, 5/5

Pajavasara portteri

Tampereen Tornihotellin Paja Barin ja Pyynikinkösityöläispanimon yhteistyön hedelmää nautittiin hulppeissa maisemissa hotellin 25. kerroksessa olevassa baarissa. Portteri on sahtinen ja liemimäinen. Mustaherukkaa viipyilee poskissa. Maailma tai no Tampere on ihan erinäköinen ylhäältäpäin katsottuna, pienemmältä ainakin näyttää. Olut tietysti maistuu hyvältä, johtuukohan siitä korvat ilmoittivat hississä olemassaolostaan. Lempeää, mutta vahvaa. 0,33l, 8,8%, 5/5