Pühaste Buckwheat Queen

Tartolaisen Pühaste-panimon tattariolut kuohuaa mukavasti tiiviillä, vaalealla vaahdolla. Olut on kuparista. Tuoksussa on mallasta, makeutta ja jotain erikoista, ei niin lagermaista. Maku on makea, olisiko jotenkin marjainen tai jopa hedelmäinen, erikoista on, kait se tattari antaa tällaisen erikoisen maun. Etiketti ei ainakaan petä, niin taattua tyylikkyyttä, jos olut on vähän erikoisempaa. Lager ei tästä heti tule mieleen, jotenkin niin kypsää tämä on. Jää jotenkin vaivaamaan tämä olut. IBU 35, 0,33 l, 5,2 %, 3/5

Hedönist Mexican-Style Lager

S-marketin oluthyllyllä pysähdyin kun keltaisen etiketin teksteissä luki että mexican, ajattelin jotenkin että nyt on chiliä oluessa. Kotona sitten oikeastaaan tulin järkiini ja tajusin että mexican tarkoittaa oluessa jotain solmaista. Olut kuohuaa vähän ja on väriltään aika kirkkaan keltaista. Tuoksussa on makeutta ja humalaa. Maku on puhtaanoloinen, kirkas ja poreileva, makeutta on lievästi. Humalat ovat raikkaat. Varmuudeksi vielä totean että chili ei maistu yhtään. Kokonaisuus on esikuviaan moniuloitteisempi ja parempi. 330 ml, 4,2 %, 4/5

Muddis Kanarbik

Tallinnan sataman viereisen ostoskeskuksen Rimistä nappasin tämän oluen hotellihuoneolueksi, mutta pullollinen kulkeutui kotiin saakka saunaolueksi. Wee Heavyksi etiketissä mainittu olut on tumman ruskeaa ja vaahto on samettia. Tuoksussa on maltaan makeutta. Olut tuntuu suussa pehmeältä, vaikka hiilihappoakin on reilusti. Maku on karamellisen maltainen. Nimi kait tarkoittaa kanervaa, jos oikein ymmärrän takaetikettiä niin kanervankukkia on mukana maistamisessa. Olisiko niistä sitten pientä hunajaista makeutta tullut mukaan, pehmeyttä on reippaasti. Pähkinääkin löytyy.  0,33 l, 6,3 %, 3/5

Pühaste Luulu

Tarton Rüütlin olutkaupasta valikoitui mukaan yksi mieto Berliner Weisse, totta puhuen ihan vaan etiketin takia. Saunaolueksi tämän nappasin. Olut vähän likaisen oranssia, vaahto oli valokuvaankin liian nopea. Tuoksussa on jotain taikinaa ja luvattuja aprikooseja ja persikoita. Maku paljastuu poreilevaksi, miedosti happamaksi persikka- ja aprikoosiolueksi tai mehuksi, vähän marmelaadia on mukana. Ihan hyväähän tämä on, mutta aika mehumaista saunaolueksi. IBU 7, 0,33 l, 3 %, 3/5

Brewski vs Spike Creamy Carousel

Ruotsalaisen Brewski-panimon etikettitaide on siirtynyt tyylikkääseen kapeaan tölkkiin. Tölkillinen löytyi Pienestä. Olut on syvän tumman punaista, vaahtoa on jonkun verran. Tuoksussa on vadelmamehua. Aikamoista mehua tämä on, vaikka kyse on kait Berliner Weissesta. Maussa on vadelmaa ja punaherukkaa. Mukavasti happamuus ja makeus tasapainottelevat. Onhan tällainen mehu kaukana perinteisestä olutkäsityksestä. Jotenkin ruotsalainen olut kuitenkin onnistuu koukuttamaan, kyllä toinen tällainen voisin Pienen terassilla mennä kevyesti. Etiketin on taiteillut @gingerman. 330 ml, 4,7 %, 4/5

Pühaste Mari

Jokaiseen Pühasten pullolliseen on melkein pakko tarttua, etiketinkin takia. Tämän nappasin virolaisesta supermarketista. Mari tuoksuu mummulan mehulta. Väri on samasta paikasta, eli punaista mehua, vaahtoa on hiukan enemmän. Oluessa on mukana mustaa viinimarjaa, vadelmaa ja mustikkaa. Eli ainekset on samat kuin mummulan kellarista löytyneistä mehuissakin. Makukin on kyllä aika sama, tässä on vaan vielä vähemmän sokeria. Hapanta mehuahan tämä on, hiilihapolla. Luultavasti alkoholiprosentti on sama kuin mehuissakin oli aikanaan, nyt alan miettiä lapsuuden päiviä mummulassa vähän eri kantilta. Ehkä tätä on tullut juotua jo tarpeeksi, lapsena toivoi limpparia, nyt kaipaa olutta. IBU 10, 0,33 l, 3,5 %, 2/5 

Anderson's Nelancholia New England IPA

Tarton Gambrinus Õllepoodista nappasin virolaisten oluiden hyllystä Andersonin NEIPAn. Tuoksu on reilun trooppisen hedelmän lisäksi grillauskastiketta. Väri on sameaa ruskeaa, vaahtoa on kaataessa, juodessa vähän. Maussa ei ole grillauskastiketta, vaan trooppisia hedelmiä, hunajamelonia, ananasta, makeampaa greippiä. Humalat jää taustalle. Jotain mausteita on kyllä mukana, humalat hiipivät  mukavan mietona lopuksi mukaan. Paranee juotaessa, täytynee ostaa Alkosta jos tulee vastaan, etiketissä kun oli ihan suomeksi kerrottu että ohramaltaan lisäksi mukana on vehnää ja kauraa. Ei tämä melankoliaa aiheuta. 0,33 l, 7,7 %, 4/5

LAB Punica Blonde Ale

Splitintuliainen rauhoitti espoonreissun jälkeen. Pieni sateenripottelu saunan jälkeisellä terassilla paljasti kuparisen blonde alen. Splittiläispanimon tuotoksen tuoksu on vaikeasti havaittavissa. Maku on aika vetinen, vähän kaikkea: vähän mallasta, vähemmän hedelmää ja vähän hiilihappoa. Lievästi puumainen, humalia on lopussa. Etiketissä on vielä kiukkuisen näköinen eukko. Etiketti kertookin siiten että punica tarkoittaa anoppia. Anoppi on ystävällinen ja anteeksiantavainen blondi ja anoppi on syytä säilyttää pimeässä ja kylmässä. Lisäpisteitä näistä tiedoista on pakko antaa.  0,33 l, 4,2 %, 3/5

Oriel Beer / HopSaSam Țuiple'Up Aged In Tuica Barrels

Tuiple'Up on trippeli, siihen on saatu makua tuicasta eli romanialaisesta luumuviinasta. Tätä olutta on kypsytelty omena-, päärynä- ja luumutuicatynnyreissä. Olut on belgialaisromanialaista yhteistyötä. Väritys on kellertävän oranssia, vaahtoa on ja se kestää. Tuoksu tuntuu kypsän hedelmäiseltä ja hiivaiselta. Maku paljastaa että kyseessä on vahva olut, jossa on reilusti hiilihappoa. Alkoholi hyökkää päälle. Luumuviinan jälkeen makuun alkaa löytyä muitakin vihahteita, luumua, säilöttyjä hedelmiä. Ensijärkytys on aika vahva, mutta kyllä olut pehmenee loppua kohti. Etiketti kertoo että mausteena olisi myös sitruunaruohoa, sen luettuani maistoin sitäkin. Täyttää mukavasti, loppua kohti oluesta oppii pitämään. 330 ml, 9,5 %, 4/5

RPS Scissors Indie Pale Ale

Kivi-paperi-sakset-arvontaa ei tarvittu kun arvoin tämän oluen kaupan hyllyltä ostoskärryihin. Jonkun verran on tullut luettua hyviä arvioita tästä kuopiolaisesta panimosta. Etiketissä sanottiin että oluen maustamisessa on käytetty verigreippiä, joten olut näytti heti vähän punertavalta. Vaahto on tiivis valkoinen kerros, joka kestää oluen juomista. Tuokussa on hedelmäisyyttä, maku korjaa hedelmäisyyden suunnaksi greipin eli tietysti piti sanoa että verigreipin. Humalia on reilusti, kuivuutta riittää. Verigreipit kantavat makua pitkälle ja pitkään. Greippisyys hallitsee. 330 ml, 5,4 %, 4/5

Black Light Cow Lady is Crazy Vanilla Coffee Milk Stout Second Edition

Liettualaisen panimon mieto portteri on mustaa ja vaahto on kunniallinen. Pullollisen ostin Kaunasin olutkaupasta. Olut on todella maukasta, kaikki etiketissä luvatut maut on löydettävissä. Kahvi on vähän parempaa juhlamokkaa, vanilja vähän pistelee ja kuivattaa, makeutta on mukavasti. Vanilja yhdistyy lopulta humaliin. Todella onnistunut kokonaisuus, ennakkoluulot murskautuivat taas, kyllä mietokin portteri voi olla sykähdyttävää. 330 ml, 4,4 %, 5/5

The Flying Dutchman Little Red Corvette Riding Hood Red Wine Sour

Vantaalainen kiertolaispanimo on taas käynyt Belgiassa De Proefin panimolla. Lopputuloksena on tummanpunaista viinilasiin sopivaa olutta. Viinistä poiketen oluen pääälle muodostuu vaaleanpunaista vaahtoa. Aluksi mausta tulee mieleen makea jälkiruokaviini, mutta pian se mielikuva karisee, koska hapantahan tämä on. Hiilihappo kuplii. Maku on marjaisa. Eihän tämä nyt oikein olutta ole, mutta kyllä tällä helposti voi korvata punaviinin. Takaetiketti sanoo että on käytetty valkoviinirypäleitä ja seljanmarjoja, lopputulos on kyllä lähellä italialaista Lambrusco-viiniä. 330 ml, 6,0 %, 4/5

Stadin Panimo Modern Pils

Etiketin alatekstissä sanotaan että tämä oljenkeltainen valkoisella vaahdolla kuohuava juoma on uuden aallon pils-olut. Tuoksussa on ruohoa ja sitruunaa. Maku on puhdas ja virheetön. Uudenlaisessa pilsnerissä on enemmän sitrusta ja vähemmän humalaa. Kokonaisuus muodostuu helpoksi ja raikkaaksi, mukana pyörii jotain raikkaita yrttejä tai saunavihtaa. 0,33 l, 5,0 %, 4/5

Thisted Bryghus Double Brown Stout Limfjordsporter

Tanskalainen panimo on lätkäissyt etikettiin varmuudeksi porterin ja stoutin, molempi parempi. Musta olut kermaisella vaahdolla rauhoittaa mainiosti joulupukin odotusta. Etiketissä mainitaan lakritsa, mutta tuoksussa tuntuu mieluummin konvehti. Paahteisuus on juuri sopivaa, maku on täyteläinen ja miellyttävä. Lakritsan voi aistia, jos on tarkka. Jännää kuplintaa jää jälkimakuun, katkeruus on hillittyä, vähän kahviakin. Ei tähän kyllä kaipaa mitään, eikä poiskaan uskaltaisi ottaa mitään, melko täydellinen pehmeä silkkinen olut.  330 ml, 7,9 %, 5/5

Mikkeller Stedsegrøn Hazy Session IPA

Sameakin olut voi olla kirkasta, kun se on tarpeeksi kultaista. Valkoinen vaahto pitsiytyy lasiin hienosti. Tuoksussa on hedelmiä ja vähän ylikypsyyttä. Oluen nautin palautusjuomana salibandyn ja saunan jälkeen, mukavasti uppoaa. Etiketissä Mikkellerin heput yrittävät maastoutua jostain syystä pensasaitaan, ei ainakaan oluen huonouden takia. Hiilihappo kuplituttaa suussa, maku on maistuvan kuivan hedelmäinen. Jälkimaku jää poskiin rapeana humalaisuutena. Pullon pohjalle jäi vähän hiivaa, kaadoin nekin mukaan lopuksi. Samaa makua sieltäkin tuli. Rapeaa ruohoa, mäntyä, kypsää sitrusta, hiilihappoa, niistä syntyy kelpo kokonaisuus. 330 ml, 3,5 %, 4/5, sarjassaan varmaankin paras.

Pöide Saarlane Island Saison

Saarenmaalaispanimon pale ale on kauniin oranssia, vaahdotonta olutta. Saarlane tarkoittaa etiketin mukaan saarenmaalaista, jotka ovat etiketin mukaan mutkattomia. Tuoksua ei oikein löydy. Vähähiilihappoisen oluen maku on mutkaton, vähän hiivaa, etiketin mukaisesti vähän vehnäinen. Etiketti sanoo että kyseessä olisi pale ale. Mallas maistuu vähän sellaiselta light-sahdille, pikkaisen mineraaleja ja hiivaakin. Onhan tämä mutkatonta ja helppoa. 330 ml, 4,7 %, 3/5

Kees Barrel Project 18.13

Alkon tilausvalikoimasta löytyi Kees-panimon todella vahvaa olutta. Olut on mustaa, vaahtoa ei synny. Tuoksu on paahteista, mausteista. Maku on tietty paahteinen. Makeus tuntuu tahmaisuutena huulissa ja lopussa myös hampaissa. Lakritsaa on taas heitetty olueseen. Etiketissä sanotaan että aged on Benrinnes Barrels, eli viskitynnyreissä tätä on kypsytelty. Viskin sijaan kuitenkin konjakki on lähempänä makumaailmaa. Alkoholi tuntuu kyllä, mutta olut on on aika voimakasta ja kyllä tämä paahteisuus peittää alkoholia hyvin. Humalan katkeruus jää leijumaan jälkipoltossa. Etiketissä  mainittu alkoholiprosentti vähän pelottaa ja tuntuuhan se koko ajan maistellessa. Tuoksu on vahva kuten olutkin viimeiseen tippaan saakka. 330 ml, 16,1 %, 4/5

PCBC/SBC Turhapuuro Oat(meal) Pale Ale

Saimaan ja Paradise Cityn yhteistuotoksen musta tölkki ja houkuttelevan tuntuinen nimi helpottivat ostopäätöksen tekemistä. Taas innostus oluthyllyllä tuotti yllätystä. Mielessäni musta tölkki, oatmeal ja puuro yhdistyivät stoutmaiseen tuotokseen. Vielä kun takaetiketissä puhuttiin jotain hunajasta, niin yllätys oli aikamoinen, kun tölkistä tulikin lähes oranssia, sameaa olutta. Ei sitten riittänyt ymmärrys siihen että oluen nimessä mainitaan pale ale. Vaahto on vähän pitsiäjättävää. Maussa erottuu ensin hunajan makeus, sitten hedelmäiset humalat. Maltainen maku on tuo välillä mieleen jopa sahdin. PCBC ja Saimaa ovat tehneet aiemmin yhteistyönä ainakin olutcocktaileja, kai tämä on jotenkin jatkoa valitulla polulla. Olut on täyteläistä ja löysää, vähähiilihappoista. Aika hämmentävää olutta, tietty jos mukana on kaurapuuroa. 500 ml, 5,5 %, 4/5

Karhu Speltti IPA

Karhun tv-mainoksen uhrina S-marketin oluthyllystä valikoin vihaisennäköisen panimomestarin olutta. Ennakkoluuloja oli ilmassa vähän, voiko Karhu olla IPAa ja mitähän tuo speltti, etiketissäkin on valkoinen tausta. Olut on kirkkaan keltaista ja vaahto on vaalea ja tiivis, alkuun ainakin. Tuoksussa on makeaa hedelmää. Maussa on aluksi hedelmää, olisikohan jotain keltaista. Humalat kuivattavat jälkimaussa suuta. Ennakkoluulot vähintään murskaantuivat. Pehmeä hedelmä ja miedot humalat tanssivat vuorotellen suussa. Karhunkaatoa on luvassa jatkossakin. 50 cl, 5,3 %, 5/5

Thornbridge Tart Bakewell Sour

Pyöräilypäivän viimeistä alamäkeä kotiterassilla vauhditti englantilainen gose. Englantilaisen tortun mukaan nimetty olut on kullankeltaista ja heikosti vaahtoavaa. Tuoksu on hapanta sitruunaa. Maku on samanlainen kuin tuoksukin, sitruunaa ja greippiä. Makeutta on tasoittamassa happamuutta, mutta silti olutta voi vain hörppiä pikkusiemauksen kerrallaan. Happamuus jää suuhun miellyttävänä, ei liiallisena. Mieleen tulee valkoinen viinimarja, en kyllä tarkkaan edes muista koska sitä on tullut viimeksi maistettua. Suolaisuutta ei ole erityisesti esillä. Monta kertaa on tätä olutta tullut Alkon hyllyllä vastaan, joku aika sitten houkutus oli tarpeeksi suuri ostoksen tekoon, nyt sitten jääkaapissa sama kunnioitettavan etiketin hokukutus oli vihdoin tarpeeksi suuri. Kunnioitus oli ihan aiheellista. 330 ml, 6 %, 4/5