Maapallokokkauksen ruokana olisi tänään färsaarelaisia herkkuja, joten juomaksi piti sitten yrittää jotain sopivaa. Lähimmäksi arpoontui islantilainen pale ale. Olut on mahonkista ja vaahto on valkeaa. Tuoksu on simamainen ja maltainen. Maku on humalainen ja voimakas. Mallasta ja sitruunaa sekä maanläheisiä yrttejä löytyy, orastavaa viikinkileirien tunkkaisuutta, mutta se pysyy sopivana taustasaagana. Sopiva katkeruus antaa luvan kostuttaa suuta uudemman kerran toistuvasti. 0,33 l, 5,6 %, 4/5
Hämeenlinnaan avautui uusi virolais-venäläinen ruokakauppa, jossa piti tietysti toiveikkaana käydä tarkastamassa oluthyllyn sisältö. Valitsin heti valikoiman parhaimman ja ainoan, se oli eräänlaista olutta, kvassia. Merkki on tuttu, sillä Tartossa olen useasti ohittanut De Tolly -puiston kalikärryn, kun on aina ollut mielessä ne paremmat oluet. Nyt piti sitten nöyrtyä ja kaataa lasiin puolen litran limupullosta läpikuultavaa mustaa juomaa. Tuoksu on leipäinen, perinteisen reseptin mukaan kvassi tehdäänkin leivänmuruista, vedestä ja hiivasta. Maku on maltainen ja aika makea, ruisleivän makeutta tai jopa siirappia on reilusti. Jälkimaku on sitä samaa. 0,5 l, 0 %, 2/5
Kanadalainen taidepanimo on tehnyt yhteistyötä chicagolaisten kanssa ja lopputuloksena on mustaa herkkua, melkoista öljyä. Tuoksua en oikein löydä, kun tuli pikaisesti maisteltua. Vaahto katoaa pikana. Maku on paahteista mallasta ja bourbonia. Viskiä ei ole liikaa. Vaahterasiirappi voitelee makeutta. Pähkinäisyys antaa ryhtiä, alkoholi maistuu alkuhörpyissä, mutta pähkinät työntävät sen taustalle. Ryhdikäs herkutteluhetken helmi. 355 ml, 9,0 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
