Lufthansan lentokoneessa pääsin sitten blogittamaan saksalaista ipaa. Etiketin mukaan olut on valittu vuoden 2020 parhaaksi ipaksi. Väri on kuparinen ja vaahto on valkeaa. Tuoksussa on reippaasti mallasta ja hitusen hiivaa. Maku on makean maltainen ja vähän hedelmäinen. Humalia joutuu vähän odottelemaan, ne tulevat vähän jälkijunassa. Lopputulos sitten näiden yhteensulautuma hiilihapoilla koristeltuna. Kokonaisuus paranee hörppiessä. 0,33 l, 6,4 %, 5/5
Tarton Gambrinuksen hyllyltä löytyi englanninkielen ymmärrykseni mukaisesti Aaltonen. Olut on vähän harmaaseen taittuvaa oranssia läpikuultavaa ipaa, vaahto on valkoista ja se katoaa nopeahkosti. Tuoksu on hedelmäisyyttä ja mallasta. Maku on hedelmäistä, oliskohan mandariinia ja sellaista vähän happamampaa persikkaa. Maltaisuutta ja hiukan multaisuutta, vähän kuusipuuta ja hyppysellinen makeutta eli paljon kaikkea, mutta kokonaisuus ei oikein asetu makunystyröihin ihan täydellisellä tavalla. Humalat vähän tilkitsevät takaikeniä, jälkimaussa on maltaisuutta myös. 0,33 l, 6,5 %, 4/5
Tyylikkäästi väritetty tölkillinen on täynnä amerikkalaista vehnää. Sisälmys on syvän oranssia, vaahto on heikkoa. Tuoksussa on mangoa ja multaa, ehkä hiivaakin. Ensihörpyn jälkeen ihmetyttää että missäs se kaikki syvänoranssin takana oleva maku on. Maku on vähän liituinen, jotain hedelmiäkin on, hapantakin. Etiketissä lupaillaan mangoa ja sitruunaa, sitruunan happamuutta on kyllä maussa, muista ei tullut oikein havaintoa. IBU 27, 440 ml, 4,7 %, 3/5
Tekstit
Kaikki kommentit
