Óllenaut Kolmik Brown Ale

Ribsien grillausta ei vain voi aloittaa ilman oluen maistelua. Grillibrikettien sytytyksen jälkeen jää sopivasti aikaa nautiskella. Nyt maistelin Brown Alea kolmen (Kolmik) virolaispanimon yhteisreseptin Óllenaut-versiona. Tumman ruskea olut vaahtosi mukavasti jättäen ohuen vaahdon suojaamaan olutta. Maku on aika lyhyt, mutta jälkimaku on pitkä. Olut tuntuu aika löysältä, liian lievästi paahteiselta ja vähän tympeältä tai pähkinältä. Jostain syystä jälkimaussa vilahtaa hammastahna tai hienommin sanottuna menthol. Vähän on tynnyrinpohjantunnelmaa. Ei harmita vaikka ne kaksi muuta versiota (Lehe ja Vormsi) jäävät nyt maistelematta. 330 ml, 5,0%, 2/5

Oppigårds Single Hop Ale

Aiemmista oluista hyvän mielikuvan jättänyt ruotsalainen Opiigårdin panimon Golden ale on samean kirkkaan keltaista. Ehkä olut uppoisi paremmin helleterassilla, tämän kesän tyypillisen vaihtelevan ilmaston sään esimerkkipäivänä ei uppoa niin hyvin. Olut tuoksahtaa lievästi saippualta. Maku tuntuu alkuun huolestuttavan ohuelta ja jälkimakua ei tunnu olevan ollenkaan. Tilanne kyllä korjaantuu pullon puolivälissä. Pientä hedelmäisyyttä, pientä lievää humalaa, ei muuta. Toisaalta toinenkin pullo menisi, varmasti toisen pullon jälkeen olisi parempaa. 33 cl, 4,8%, 3/5

Marmara Kirrmizi Yüksek Alkollü Bira

Turkkilainen vahva lager tasoitti sopivasti auringonpaahteen aiheuttamaa olotilaa. Marmara-meren rannalla nautittu alkoholilager yllätti mietoudellaan. Maku on havuja havitteleva, lievän makea ja miedosti saippuaan viittaava. Alkoholia en ensi kulausten jälkeen maistanut. Suu kuivui mukavasti huikan jälkeen, hiilihappoakohan se oli, mutta lievää kitkeryytäkin oli. 50 cl, %6,1, 3/5

Rooie Dop 24/7 Session Ale

Miksi olut joskus kuohuaa pullosta yli? Tämä hollantilainen olut lamaannutti kaatajan ja pöydälle kuohui paljon hyvää olutta. Vähän harmitti, en kuitenkaan ryystänyt pöydältä tai puristanut rättiä kuivaksi lasiin. Lasista vaahto väheni, mutta ohut vaahto kerros suojasi loppua olutta. Tarton maitokaupasta ostettu olut maistui lievän katkeralta, vähän sitrukselta. De Molenin samean oranssi olut on sopivan kirpakkaa, mutta samalla lempeää ja vienoa rusinaa. Tasapäinen olut paranisi pienellä makukoukulla. 33 cl, 4,9%, 4/5, mitäs kuohui yli.

Sandels Vehnäolut

Iisalmelainen vehnäolut pääsi kisailemaan saunavehnäolut-sarjaan, jossa aiemmin arvosteltiin jo Kukko Vehnä. Vehnäoluen peruselementtejä kyllä löytyy, mutta aika vähän esim. banaania ei oikeastaan ollenkaan. Vaahtoa syntyi, mutta se katosi nopeasti. Maku on aika lievä eli ohut. Jälkimaku on, ensin hyvä, mutta sitten se vetistyy. Pitää maistaa pian uudestaan. Tästä miedosta oluesta on helppo aloittaa tutustuminen vehnäoluisiin, ei hyökkää liikaa päälle. 0,5l, 4,7%, 3/5

Westheimer Weizen

Samean ruskeaan taittuvaa saksalaista vehnäolutta maisteltiin terassilla kesän alkamisen kunniaksi. Maistuu lievästi vehnäoluelle, vähän niinkuin ikävästi sanottuna väljähtyneeltä. Poissa on se vehnäoluen homejuustoefekti. Joskus ajattelin että hyvä vehnäolut on samalla lailla pahanmakuista, niin kuin hyvä homejuustokin. Kuka on mahtanut olla se ensimmäinen hullu, joka sanoi niistä että tämä on hyvää. Jälkimaku on ok, mutta jotain lisää kaivataan, vaahto on hieno. Liian helpostijuotavaa, aika outo kritiikki. 0,5l, 5,0%, 3/5