De Molen Rasputin Imperial Stout-ish

Amsterdamin iltapäivän kääntyessä illaksi pieni elpyminen hotellihuoneessa ja tölkillinen  olutta lepuuttavat sopivasti. Kävin aamupäivällä De Bierkoning -olutkaupassa ostoksilla, keskityin amsterdamilaisiin oluisiin ja illaksi ostin tämän hollantilaisen oluen. Vähän kyllä epäilytti stout ja tölkki - yhdistelmä. Olut oli kuitenkin mustaa ja vaahto beigeä. Maku on todella täyteläinen, pehmeä olut tuntuu kuin joisi vaahtoa koko ajan. Lämmittää. Maussa on kahvia ja pehmeää maitosuklaata. Vahvaa monella tapaa, mutta olut vaan miellyttää mieltä ja makunystyröitä. Kahvikarkit eivät ole näin pehmeitä,  humalat vähän lopuksi kipristelevät, kuninkaallisen pehmeästi. EBC 202, 46 EBU, 33 cl, 5/5

Cool Head Brew Orava Brewing Orwellian Nightmare Imperial Stout

1984 on vaihdettu Big Brother -henkisessä etiketissä 2018:ksi. Tölkistä kaatuu mustaa, vaahto on ruskeaan taittuva ja katoavainen. Tuoksussa on lakritsaa. Maku on tuoksun mukaista, lakritsaa. Alkoholi on läsnä. Paahteinen mallas saa sävyjä vaniljasta. Jälkimaussa humalia, alkoholia vai onko se  vanilja joka vähän häiritsee. Makua on paljon, makeaa, rauhoittavaa kamaa, vähän jopa raskasta. Nimeämisessä ja etiketissä on tyyliä.. 330 ml, 10 %, 4/5

Redchurch Old Ford Export Stout

Alkon hyllyltä bongasin Redchurch panimon oluen, panimo oli merkitty huomiokynällä blogistin muistiinpanoihin. Lontoolainen panimo tuntuu olevan kotikentällään stoutin kanssa. Olut on mustaa. Vaahto on kermainen ja kestävä. Tuoksu on reilusti salmiakkinen. Maku paljastuu pehmeäksi mokaksi, oikein ranskalaista paahtoa isosta kupista. Salmiakki jää taustalle, paahteisuus pehmeästi on eturintamassa. Redchurch on syytä merkitä muistiinpanoihin vielä vahvemmalla huomiokynällä. Laiskaa, mutta niin rauhoittavaa, humalat pysyvät taustalla, kurkistelevat kuitenkin, pehmeää samettia. Onhan tämä herkkua. 330 ml, 7,5 %, 5/5