Kesän helteet otti vähän takapakkia, joten olutkellarista valitsin englantilaista melkein mustaa, vaaleana tiiviisti ja ohuesti kuohuavaa stouttia. Tuoksu on maltainen ja hiveven lakritsainen. Suussa ensihavainto on mukava kuplinta. Maku on mallaslakritsaa, vähän kylmää kahvia ja lievää paahteisuutta. Alkoholia ei maussa ole. Ehkä tämä on sellainen perusbrittipubin parempi stout, jonka voi kuitenkin helposti kietaista kitusiin. Makeutta jää vielä jälkimakuun. 500 ml, 8 %, 4/5
Tallinnan Koplissa majaansa pitävä panimo on pannut lageria paikallisen leipomon hapanleivän kannikoista. Väri on kultainen, pieni harmaus samentaa hiukan. Vaahto on valkoista. Tuoksussa on makeutta ja happamuuttakin. Ruis antaa makuun omaa makeuttaan, humalat rapsakoittavat kokonaisuutta, lopputulos on aika suuntäyttävä. Jotenkin tulee mieleen vahvasti sana käsityöläisolut kaikkine positiivisine piirteineen. 0,44 l, 4,7 %, 4/5
Tarton Gambrinuksen toinen, ruotsalais-hiidenmaalainen matkamuisto on tummaa kultaa. Tuoksu on makean maltainen. Vaahto katosi nopeasti. Maku on aika makea, jostain syystä mieleen tulee sana kandisokeri. Imperial pils on ehkä hienostuneempi versio viinalagereista, siksi oli vähän ennakkoluuloja tätä olutta kohtaan. Maku on loppuvaiheessa vähän yrttinen, se tasoittaa makeutta. Alkoholi on taustalla, mutta kyllä sen havaitsee. Mielipide kokonaisuudesta ajoittain vaihtelee, mutta jostain syystä lopputulos on ihan hyvä. 330 ml, 10,1 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
