Brakspear Triple

Englantilaisen oluen etiketissä kehuttiin tuplatippa-menetelmää (double drop), hyväähän sillä tulee oluesta. Makua riittää, täyteläistä on, hissukseen nautittavaksi sopiva.  Etiketissä on mehiläinen, ei ole tietoa miksi, ehkä se viittaa hunajaan, sen makua en kyllä havainnut, maltaista makeutta kylläkin ja sehän on ihan eri asia kuin hunaja, siis "meillä" olutasiantuntijapiireissä. 33 cl, 6,7%, 4/5

Boddingtons Pub Ale

Englantilainen ale lipui nieluun pehmeänä ja kermamaisena, niinkuin tölkin kyljessä luvattiin. Kyllä tästäkin tulee vaan mieleen se englantilaispubi puheensorinoineen, peliautomaatteineen ja hanoineen. 500 ml, 4,7%, 4/5.

Old Tom with Chocolate (Robinsons)

Englantilaista alea maustettuna suklaalla, jossain oudossa oluthuumassa ostettua olutta, eihän suklaata ja olutta kuulu sekoittaa. Oluen väri antaa vihjeen siitä että idea olisi vähän niin kuin kokeiluasteen idea, oluen seassa näyttää olevan jotain pieniä hippuja. Maku ei oikein ole suklaatakaan, vaikka etiketin mukaan suklaan on tehnyt oikea suklatieeri (itse käännetty). Jälkimaussa taitaa vähän tuntua suklaa. 330 ml, 6,0%, 2/5

Abbot Ale Greene King

Toffee maistuu pehmeässä englantilainen alessa. En ole näin hyvää olutta maistanut lontoolaisessa pubissa, jossa paikallinen Uncle Tim jakoi elämänohjeita. Tuoksukin on tässä oluessa hyvä, ainakin parempi kuin lontoolaisessa pubissa. 50 cl, 5%, 5/5

Bad Elf

Stockmannilta ostettu Bad Elf-olut on talviolut, joka on pantu Englannissa Amerikkalaisille ja jonka etiketissä sanotaan että tietysti me kaikki tiedämme että joulupukki asuu Lapissa. 4,5% ja 50 cl ja maistuu hiivalta ja humalalta (meinasin kirjoittaa että jumalalta), niin kuin suurin osa oluista maistuukin. 3/5