Pühaste Tartu Hele

Tartolainen lager on oranssinkultaista ja vaahto on valkea. Tuoksuu ruohoiselta ja kalkkiselta. Maussa on mallasta, pientä humalan hurmaa. Kokonaisuus on sellainen että tällaista voisi juoda useammankin, sillä oluessa on kyllä makuja reippaasti. Kalkkisuus katoaa johonkin ja maltaisuus valtaa pehmeänä alaa. Etiketti on kyllä pettymys, kun on tottunut Pühasten etikettitaiteeseen. 0,33 l, 4,8 %, 4/5

Kolk Sumin Honey Triple

Virolainen belgityyppinen hunajatrippeli on hunajanväristä. Tuoksuu kukkaiselta, hunajan voi myös aistia. Vaahtoa ei synny. Maku on hunajaista. Väkeväksi olueksi vaarallisen helppoa, lempeää. Makeus on hyvän maun rajoissa, reippaasti. Jälkimaku ehkä alkoholimäärän takia on aika lämmin, jopa vähän mausteinen. Jotenkin jää vähän tyhjäksi. 330 ml, 9,5 %, 3/5

Põhjala Birchy

Tarton Mökun ykkösvalintana oli IPAa tai olisiko mieluummin NEIPAa. Täällä on aina ollut tarjolla hyvä valikoima oluita, eikä nytkään tule poikkeusta. Puutarhaterassilla olut paljastuu samean oranssiseksi. Vaahto on lievä. Mausteena on paahdettua koivun kaarnaa. Ehkä se vähän tuo kuivuutta troopiseen humalointiin. Makeus on sopivaa, humalina on Mosaic ja Vista, miellyttävää. Ensin oli tarkoitus olla blogittamatta, mutta oli pakko merkitä tämäkin hyvä olut muistiin.  1 pint, 7,0 %, 5/5