perjantai 10. kesäkuuta 2016

Põhjala Pesakond Black Forest IPA

Tartosta hankitun olutpullon korkissa oli oranssi hintalappu, jossa oli 3,50. Korkin alla oli mustanruskeaa punertavaan taittuvaa olutta. Olut on virolaisen sarjakuvan 20-vuotisjuhlien juhlaolut, ainakin etiketti on tyylikäs, siitä tulee mieleen joku Pahkasian hahmo. Olut tuoksuu hedelmäiseltä. Oluen pinnalle kehittyy loppumaton samettinen vaahto, hienoa. Maussa tuntuu hienosti hedelmät, sitten hetkellisesti mallas ja lopuksi salmiakki. Sitten alkaa maistua kuusipuu, humalat esiintyvät pyöreinä ja pehmeinä. Haluan toisen. 0,33 l, 5,4 %, 5/5

torstai 9. kesäkuuta 2016

Hiver The Honey Ale

West Hampsteadin lihakaupan minimaalisen olutosaston tyhjennyksen viimeinen pullollinen oli lontoolainen hunaja-ale. Tuoksu pullonsuusta on maltainen. Oluen väri on tumma kastanja. Maussa on mallasta ja sitten reilusti hunajaa. Tasapainoa tulee leipämäisyydestä ja lievästä humalasta, mutta jotenkin hunaja vallitsee. Vaikka hunajaa on paljon, niin olut ei ole liian makeaa. Joka kerta kun oluen nostaa huulille, niin nenään tulee hunajapurkin tuoksu. Raikastava sopii hyvin kuvaamaan tätä olutta. Panimon, joka löytyisi aika läheltä Tower Bridgeä, nettisivuilla kehutaan craft beer ja hunaja-ihmisten samanlaisuutta. 330 ml, 4,5 %, 4/5

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Topelt Pruun Óllenaut

Tarton matkamuistoja riittää ja riittää, tämä taisi olla De Tollyn olutbaarista tämä double brown ale. Tumman ruskea olut kuplii kiihtyvästi pullon avaamisen jälkeen, asettuu sitten onneksi. Olut tuoksuu makealta, vähän pähkinältä, vähän viinimäiseltä. Ensihuikassa maistuu alkoholi ja kuiva suklaa, vaatii vähän nieleskelyä että tälläistäkö tämä nyt on, varsinkin kun tuota vaahtoa täytyi hörppiä, ettei olut kuohunut pullosta yli. Pikkuhiljaa mausta alkaa vähän pitää. Pähkinääkin taitaa olla ja mallastakin löytyy lopuksi, vahvaa on kyllä, makeus jotenkin katoaa tai siihen vaan tottuu, viinimäisyys pulpahtelee välillä pinnalle ja alkoholi kuumentaa nielua. Pahaa vai hyvää, nyt en kyllä toista pullollista viitsisi juoda, mutta joskus voisi maistaa uudelleen. 330 ml, 7,5 %, 3/5

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Pyynikin Bitter Sessio

Päivän huhkimisen jälkeen on hyvä odotella huomisia yo-juhlia ja ottaa pint of bitter,
 please. Pyynikin bitteri, maisteluboksista, on kuitenkin pikkupullo, mutta kuivaa ja lievästi kitkeräähän olut on, bitteriä. Samean ruskea olut kruunautuu komealla vaahdolla. Maku on vähän yksiulotteisesti kuiva, ehkä hellepäivä vähän verottaa makuaistia. Jotenkin tulee mieleen keskeneräinen, vähän hiivaa maussa. 0,33 l, 4,4 %, 3/5


torstai 2. kesäkuuta 2016

Wychwood Brewery Hobgoblin

Lontoon West Hampsteadin Tescosta tai lihakaupasta nappasin mukaan tällaisen brittiläisen bitterin, taisi olla Tescosta. Olut on makeaa, toffeista, vähän pähkinäistä, tuoksusta tuli mieleen kastanja vai oliko se vaan tuo väri, tuoksussa on myös makeutta reilusti. En saa nyt oikein matkamuistoja tästä oluesta, vähän tahmaista. En saa myöskään oikein sympatiapisteitä tiristettyä edes etiketin peikosta. Mallas maistuu myös. Etiketissä mainitaan vielä että olut on Traditionally Crafted Legendary Ruby Beer, kyllähän tuon rubiiinin värin huomaa valoa vasten katsoessa. 500 ml, 5,2 %, 2/5



keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Pyynikin Wheat Sessio

Hellepäivään jos mihin kuuluu vehnäolut ja sellainen tänään on ollut, joten viilennykseksi maistui kylmä Pyynikin käsityöläispanimon Wheat Sessio. Olut on kuudesosa panimon maisteluboksista. Tuoksu on vähän kumimainen. Maussa on samaa ominaisuutta. Vaahto on vehnääolueen kuuluva ryhtipatsas. Väri on oranssi eli keltapunainen. Maussa ei ehkä ole banaania, vaan jotain erilaista hedelmää. Keskipitkä jälkimaku, pidempi olisi varmaan Alko-versiossa, jos sellaista olisi? Maitokauppavehnäoluet, mitä niitä nyt onkaan, kyllä tämä sen listan jatkoksi mahtuu. Ei ehkä ihan ykköslähtöruutuun, vaan vähän sinne taaksemmaksi. 0,33 l, 4,6 %, 3/5

lauantai 28. toukokuuta 2016

Stadin American Pale Ale

Joskus olut on kaunista, Stadin American Alea on ilo kaataa lasiin. Olut on jotenkin puhdasta vaikka onkin sameeaa, kaadettaessa kuplat pyörivät hienosti, väri on lähes tölkin yläosan värinen, oranssi ja vaahto on tanakkkaa valkoista. Oluen maku jatkaa puhtaalla linjalla. Tuoksun mukainen sitruksinen ja hedelmäinen humala potkaisee sopivasti. Kyllä kaatamisen lisäksi tämän oluen juominenkin on ilo, no ei se taida olla mikään yllätys, kun blogissa on kohta 700 eri olutta. Humala jää mukavasti pyörimään makuaistiin sopivan lievänä. Kyllä tätä olutta voi huoletta nostella lähimarketista ostoskärryyn. IBU 35, 0,5 l, 4,5%, 4/5

perjantai 27. toukokuuta 2016

Hikiän Velli

Työpöydälle oli ilmestynyt työpäivän aikana pullollinen olutta. pintakilta.fi -mestari Jari Välkkynen oli tuonut pöydälle pullollisen ohennetta. Ohjeen mukaisesti maistelin varovasti. Oluthan on Hikiän M-marketin omasta valikoimasta. M-market taitaa olla sellainen vähittäiskaupan pienpanimo. Ideoita ja omaperäisyyttä riittää, ainakin Hikiällä, niin kuin oluen rinnalle suositeltu Hikiän Kyrsä. Olut on Rekolan panimon panemaa. Tulee mieleen vähän Laitilan oluiden mullanmaku tai papumaisuus. Humalaa ja sitrusta on mutta pientä tympeyttä hyppii esille, maku on ohutta, mutta voimakasta. Kyllä ohutta mutta voimakasta. Vaahto on kestävää ja tyylikästä. Jari sanoi että pullon puolivälissä juojan ilme kääntyy etiketin mukaiseksi, yritin kyllä mutta en ehkä onnistunut. Hikiä maailmankartalle!  50 cl, 4,5 %, 3/5

torstai 26. toukokuuta 2016

Old Speckled Hen Crafted Fine Ale

West Hampshiren Tescon toinen olut olisi nyt maisteltavana, taisin ostaa kolme matkamuistoa brittien siwasta. Morland-panimon toinen olut, jonka maistelin aiemmin, oli myös pullotettu samanlaiseen kirkkaaseen olutpulloon. Hieno pullo, mutta kyllä kirkas tyhjä olutpullo on vaan surullisempi näky kuin ruskea tyhjä olutpullo. Olut on toffeista, mallas maistuu vähän liikaa, ei paljoa mutta ei vaan sovi tähän. Olut on muuten valmistettu MG:n tehtaan 50-vuotisjuhlia varten. Morland-panimon sivuilla brittiläinen kettu mainostaa olutta. So british! 500 ml, 5 %, 3/5, nyt ei tullut yhtään matkamuistobonusta, jotenkin vähän laihaa.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Camden Pale Ale

Matkamuiston juominen on niin mukavaa, palautuu mukavasti matkan tunnelma muistiin. Ostin pullollisen Camden Town Breweryn Pale Ale West Hampsteadin lihakaupasta. Samanmerkkistä olut kun oli jo tullut nautittua West End Lanen toisella puolella olevassa Black Lion pubissa. Väritys on kirkkaan perinteisen lagerinen, tuoksu on ehkä vähän vaimea. Maku on humalainen, sitruksinen, simamainen. Hellepäivän iltaan juuri sopiva olut, rapsakka ja aromikas. Tyylikkäässä etiketissä kerrotaan että Pale Alen keksivät kieltolain aikaan amerikkalaiset gangsterit,jotka panivat olutta kylpyammeissaan. Vaihtoivat vieläpä laitonta alkoholia hyviin humaloihin. Sitten kerran kun kukaan ei nähnyt, niin presidentti maistoi Pale Alea. Presidentti tokaisi että kieltolaki on päättynyt. Ehkä Suomessakin pitäisi nopeasti tarjota hyvää vähän väkevämpää olutta kansanedustajille, jotta saataisiin väkevämmät oluet maitokauppoihin. Tämä tosin on parhaita näin mietoja oluita. 330 ml, 4.0 %, 5/5, olisiko matkamuistolisää ihan pikkaisen.