maanantai 30. tammikuuta 2017

Chiemseer Hell

Saksalainen lager-olut oli kirkkaan oljenkeltaista, vaahto viipyi vain hetken. Maku on, mitenkäs tämän nyt sanoisi.  Maku on mallia perus. Tätä juodessa alkaa tekemään mieli jotain maistuvampaa, pizzaa vaikka. Vähän heinää ja mallasta, mutta jotenkin maku ei ole vetinen tai no onhan se vähän. Saksalainen perusolutpullo on kyllä mukava, siitä tulee niin mieleen Münchenin vierailu. 0,5 l, 4,8 %, 2/5


lauantai 28. tammikuuta 2017

Oppigårds Thurbo Stout

Ruotsalaisesta Oppigårdista totesin joskus että ei oppi ojaan kaada, ja kyllä tuo toteamus pitää edelleen paikkansa. Musta stout  tuoksuu salmiakilta ja multaiselta maltaalta. Maku on ihan aluksi jotenkin ohut, mutta toisen huikan jälkeen ohuutta ei saa enää mitenkään esille. Ohut vaahto katosi nopeasti, mutta maku ei katoa. Salmiakkia ja miellyttävästi paahtunutta mallasta. Jotain pientä kitkeryyttä leijuu miellyttävästi makumatossa. Helppoa kuin heinänteko, silti palkitsevaa. Jännää kuplintaa mustan oluen pinnalla, tavallisesti tuollaiseen tulee kiinnitettyä huomiota vain vaaleissa oluissa. Pulllollinen tuli Saveur Bieren kuukausiboksissa. 33 cl, 8,7 %, 5/5

torstai 26. tammikuuta 2017

St-Ambroise Erable

Montrealilaisen McAuslan-panimon vaahtera-olut oli kauniin vaahterasiirapin väristä ja sitähän tämän oluen maustamisessa on käytettykin. Tuoksussa oli mallasta, vaahto oli lyhytikäinen. Maku oli makeaa, jotenkin juodessa alkoi pelottamaan että jostain pulpahtaa klöntti vaahterasiirappia. Maussa oli toffeeta ilman suolaa. Kanadalaiset mainostavat nykyään että Canada is already great, tämä olut varmaan voisi upota etelärajanaapureille. Yritin kovasti miettiä että missä tilanteessa tällainen mallassiirappi on oikeastaan tarkoittettu nautiskeltavaksi. Loppua kohti nostaessa lasin huulille pölähti nenään toffeeta, makua alkoi siinä vaiheessa vähän pelätä. 341 ml, 4,5 %, 2/5