Amsterdamilainen maaemo-ipa on oranssia läpinäkymättömyyttä valkoisella vaahdolla. Tuoksussa on vanhaa kunnon ipamaisuutta, makeita hedelmiä hiukan, humalia ja greippiä. Maistelu lisää vähän karamellia taustalle. Katkeruus on pinnalla, muttei mitenkään liikaa. Pientä mausteisuutta tuntuu lopuksi, alkoholi maistuu vain miedosti. 330 ml, 7 %, 4/5
Tarton Gambrinuksesta ostin tartolaislatvialaista humalalageria. Väri on läpikuultamaton keltainen, vaahto on valkeaa ja vähäistä. Tuoksu on hedelmäistä tai jopa marjaista. Ensihörppy paljastaa aika paljon katkeruutta. Lempeyttä ei ole, aika rapsakkaa on. Nelson sauvin -humala antaa vähän viinimäisyyttä, citra sitruunaa vähemmän, eihän tässä ole mitään vikaa. Jälkimaku on humalainen. 0,33 l, 5,3 %, 4/5
Läpikuultamaton hollantilainen ipa kuohuaa todella niukasti, vaikka tölkillinen näytti saaneen jossain aika paljon osumaa. Tuoksuu lämpimien maiden hedelmiltä, persikkaa ja muita keltaisia hedelmiä, ehkä ripaus havuja. Maku on samalla linjalla, lempeä katkeruus ryydittää vähän jälkimakua. Annoksen loppupuolella huomaa että humalointi ikäänkuin kertyy ikeniiin, hienosti siis. Kyllä tätä voisi ostella, jos sattuisi jossain kaupassa vastaan tulemaan. Tölkillisen ostin Utrechtiin Albert Hejn -kaupasta. 330 ml, 6,5 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
