Brauer

Puolalaista olutta Kroatiassa voisi pitää outona, täytyi ihan googlettamalla että minkä maalaista olutta Brauer oikein on, ja Puola näyttäisi olevan oikea vastaus. Etiketissä sanotaan että Genuine Traditional Taste, joitain traditioita ei kyllä kannattaisi enää jatkaa, tai maku on ainakin vuosien saatossa laimentunut olemattomaksi, hiilihappo on suurin maku, vähän niinkuin vissyä siis. Vetistä, 0,50 l, 4,0%,2/5

Pan

Vrhunsko hrvatsko pivo, kertoo etiketti. Kroatialainen (HR) perusolut maistui rantapäivän jälkeen hyvältä, lähes kuivuu ikeniin. Jotain makuakin oluessa on mutta ei nyt löydy oikein sopivaa laatusanaa, perusolutta hyvää sellaista. Pan on hyvin pantua. 50 cl, 4,8%,3/5

Nikšicko Gold

Tuliaisolut nro 2 Montenegrosta eli mustalta vuorelta jatkaa samaa makumaailmaa kuin muutkin Nikšicko-panimon oluet. Lyhyt maku tässäkin ja ehkä aavistuksen verran metallia, niin no ainakin nimessä, ehkä tässä export-mallissa on vähän pidempi jälkimaku. 250 ml 5,2%,3/5

Jelen

Crna Goran eli Montenegron tuliaisolut nautittiin Dubrovnikissa omalla terassilla vuokra-auton palautuksen jälkeen. Tuliaisolut oli saman Niksiciläis-panimon tuotosta kuin edellinenkin. Maku oli lyhyt, mutta janonsammuttava ja vahvahko.  Kyllä tuliaiset on aina mukavia. 33 cl, 5%,3/5

Nikšicko

Montenegrolaistakin olutta oli saatava. Ensin erehdyttiin viinibaariin, mikä huomattiin vasta kun oltiin jo tilaamassa.  Ystävällinen tarjoilija kommunikointiongelmien takia alkoi "väittämään" että koko Montenegrossa ei olisi paikallista olutta, seurauksena paniikki, mikä hukkareissu tämä olisikaan (sarkastinen hymiö). Seuraavalla terassilla Nikšicko vaikuttaa ihan perus-balkanilaiselta oluelta, sopivasti makua, humalaa ja katkeroa on vähän. 50 cl, n 5%, 4/5 lisäpiste janonsammutuksesta ja sijainnista. 

Sarajevsko

Bosnia-Herzegovinialainen olut nautittiin lounaalla Mostarin vanhan sillan kupeessa, näkymä oli henkeäsalpaava, olut ei onneksi ollut, vaan pelkästään hyvää. Sopivasti humalaa ja ruoka-annos oli jättimäinen. Olutta osataan kyllä BIHissäkin panna. 50 cl,4,9%,4/5

Lasko

Lapadin rannalla vietetyn lekottelun jälkeen lounaalla oli niin kova jano että olut kerkesi jo melkein tulla juoduksi ennen kuin muistin velvollisuuteni "johtavana" olutblogistina. Laskossa maistui sopivasti katkero, muuten aika perinteistä lageria, mutta jälkimaku on pitkä. 0,5l, n 5%, 4/5, jano lähtee. 

Beck's

Saksalainen Becks taisi olla ensimmäinen ulkomaalainen olut, jonka olen juonut: oli todella outoa että Kanarialla ei saanutkaan Lahtelaista. Mieleen jäi ensikohtaamisesta kitkerä ja pisteliäs maku. Kroatian versiossa tai vuosien totuttelulla kitkeryyttä tai metallia ei enää löydykään. Maku on laimeahko, vain vähän persoonallinen. 50 cl, 5,0%, 3/5

Ozujsko Limun ja Grejp

Kroatialainen oluen ja limunadin yhdistelmä ei liene tarkoitettu suoranaisesti olutblogiin, mutta menköön nyt. Tämä lienee tarkoitettu janojuomaksi, mutta itse kyllä pidän oluesta ja limusta erikseen. Sitruunasooda ja greippilimu maistuvat, mutta makeutta ei ole erityisesti havaittavissa, alkoholipitoisuuskin on alle ykkösoluen. Radleriksi tällaista sanotaan, joskus puhuttiin shandystä. Nyt menee 2 pullollista samalla arvostelulla, kun on tällaista puoliolutta. 2*50 cl, 2%, 2/5

Ozujsko

Kroatialainen olut vol 2 ei ole edellistä kummempaa. Karlovacko ja Ozujsko lienevät paikalliset Koff ja Karjala. Matkaopas kertoi että Ozujsko olisi maultaan raskaampaa, no raskaan suorituksen jälkeen ("muutama" porras ylöspäin kivunneena) raskautta ei kyllä huomannut, pientä terävyyttä tai metallia on maussa. 50 cl, 5%, 3/5. 

Karlovacko

Dubrovnikin konoba Pjatancassa lounaan  (kalakeitto) kyytipojaksi nautittiin paikallista suosituinta olutta, Karlovackoa.  Kivaa pisteliään makeaa, joskin aika tavallista, uskon että tätä voi juoda useamman kerran. Olut on uskon asia. Kotona on terassin seinällä kyltti: Everyone should believe in something, I believe I'll have another beer. 50 cl, n 5%, 4/5

Ziguli

Matkalle pakkaaminen on rankkaa puuhaa, siitä ei yhdellä oluella selviä. Kaapista löytyi tällainen oluiden Lada. Tuoksussa hiivaa, maku on vinon kuiva. Etiketti näyttää tyylittömyydessään tyylikkäältä, jotenkin koko olut on samanlainen. Hajua riittää joka huikalle, maku on lisäksi vielä kuplivan ohut. Outo virolainen neuvosto-olut. 0,5l, 4,6%, 2/5

Hopping Hare Badger

Hyppivä jänis maistui heinäkuun avaukseksi. Englantilaisesta jänöjussista tulee kyllä 
mieleen sima, vähän sitruunaa, mutta enemmän katkeruutta/humalaa, ihan ovela yhdistelmä, en tiedä jos tämä olisi vähän vahvempaa, niin olisi ehkä parempaa, ehkä lomatunnelma toi yhden lisäpisteen.

50 cl, 4,4%, 4/5

Hofbräu Dunkel

Saksalainen tummahko münchener-tyyppinen olut maistui vähän savulta ja tervalta, vähän enemmän saisi olla makua. Leppoisan illan leppoinen olut,

0,5l, 5,5%,4/5

High & Mighty Beer of the Gods

Amerikkalaissaksalaisenglantilainen Beer of uncertain parentage vilvoitti ukkosmyrskyn jälkeen. Lievää vetisyyttä on havaittavissa, jos olisi vahvempaa, niin olisi tietty parempaa. Humalaa ja hiivaa on lievästi maistettavissa. Eka huikka antoi odottaa vähän enemmän. 50 cl, 4,5%, 3/5