Stallhagen IPA Original

Kesän perinteinen Riihimäki-kierros huipentui Bar Laitisen terassille. Sieltä baarin jääkaapista valikoitui Stallhagenin IPAa nautiskeltavaksi. Valkoisen kestävän vaahdon alla on punaista olutta. Maku on makeahko kääntyen puumaiseksi. Humalat  hiiviskelevät taustalla. Jotenkin olut tuntuu lämpimältä, puumaisuusko siihen on syynä. Mallas tuo leipämäisyyttä. Helppoa ja hyvin tasapainotettu makeuden, puumaisuuden ja humalien välillä, ehkä vähän liian, jälkimaun pitkä liuku nosti arviota.  33 cl, 6,0%, 4/5
 

Volkan Santorini Grey

Oluen tuominen Kreikasta edellyttää, että lentomatkan ajaksi pullon laittaa matkalaukkuun ja kun pullon pohjalla on hiivaa, niin sen selkiytymiseen menee oma aikansa. Aika tuli juuri täyteen ja nautiskelin sitten matkamuistostani. Laavasuodatusta käyttävä santorinilaisen panimon vehnäolut on maustettu hunajalla ja bergamotilla, joka on jonkinlainen sitrushedelmä. Tuoksussa on reilusti bergamottia ja maussa toistuu sama sitrusmaisuus. Väri on tasaisen heleän keltainen, kait se on pakko lisätä ihan nimen vuoksi että pienllä harmaalla lisäyksellä? Hunaja tuo oman pehmeän makeutensa. Laavaa tai tuhkaa tässä ei maistu.Grey oluen nimenä ei ehkä ole kaikkein lupaavin. Jälkimaku tuo mieleen jotenkin muisto siitä että bergamotti-öljyä taidettiin ennenvanhaa käyttää jonain ihmeaineena. 33 cl, 5 %, 4/5

Malmgård Imperial IPA

Lomamatkalta palautumisen aloitin tietysti hyvällä oluella. Malmgårdin olut odotteli jääkaapissa saunomisen päättymistä ja sitten se pääsi maistettavaksi. Tuoksu on hedelmäinen, vähän ylikypsiä hedelmiä ja vähän hiivaa. Väri on läpikuultamaton punaoranssi, vaahto on heikko. Maku on alkuun makeahko, sitten taustalta alkaa löytyä vähän mäntyä, vähän alkoholikin ilmoittelee itsestään vai onko se vaan humalaa. Malmgårdin erikoisuus emmervehnä nähtävästi pehmentää kokonaisuutta. Vahva maku pyörii vatsaan saakka. Mukava olut, jota pitää nautiskella. Moniulotteinen kuvaa makuyhdistelmää hyvin, vähän liukas suutuntuma. Etiketti on tyylikäs. 50 cl, 8.9 %, 4/5

Volkan Santorini Blonde

Blogistin lomankeskeyttäjä löytyikin sitten Skopeloksen yläkaupungin kapeiden kujien kätköstä bongatusta herkkukaupasta, jossa on viinien, oliiviöljyjen, saippuoiden ja muiden herkkujen joukosta löytyi pieni jääkappi, jossa mehujen joukossa olikin muutamia kiinnostavia vihreitä pulloja. Kreikkalainen ennenkokematon pullo oli pakko ostaa ja nauttia pikimmiten hotellihuoneen parvekkeella päivän viilennykseksi. Etiketissä sanotaan että olut on Lava Rock Filtered. Tuoksu on voimakkaan pilsnerinen, katkeroa. Olut on maustettu hunajalla, sen huomaa pian jo tuoksussakin. Maku on sitruksinen. Aika erikoista, pilsneriä, jossa on hunajaa ja sitruunaa. Tuskin kyse on laavakivisuodatuksesta, mutta jotain tuhkaa on maussa myös, hiilihapottumuus vähän lisää tuhkaisuutta. Tuhkaisuus alkaa häiritä, kun helteisessä ilmassa olut lämpenee nopeasti, mutta mukavaa vaihtelua. 33 cl, 5 %, 3/5

Hacker-Pschorr Weisse

Kesää ei nyt säästä ihan huomaa, joten kaadoin pullollisen kesää eli saksalaista venhäolutta lasiin. Müncheniläinen olut on yllättävän oranssia. Maku on pehmeä, banaania kyllä löytyy, vähän muitakin hedelmiä, anista vilahtaa lopussa. Makeutta on, mutta ei liikaa. Hiivat eivät maistu erityisesti. Helppoa ja miellyttävää juoda, juomisesta tulee hyvä mieli. Pullokin on tyylikäs, patenttikorkkinen. Alkossa poiketessa voi laittaa pari tällaista koriin. 0,5 l, 5,5 %, 5/5

Rekolan panimo Luomu IPA

Hellepäivän terassiolut nautittiin Street Food and Moressa, ihaillen kapeaa näkymää Vanajavedelle. Luomu IPA oli väriltään vähän samean oranssi, mutta auringonvalossa se näytti niin hyvältä, meripihkalta. Tuoksu on puinen ja sama puisevuus jatkuu maussakin. Humalat jäävät tukkipöllipinon taakse väijymään. Etiketissä suositellaan nautittavaksi curry-ruokien kanssa. Puisevuus muuttuu kuitenkin jonkinlaiseksi voimavaraksi. Voimakas olut vaatii aikaa. 50 cl, 6,0 %, 3/5

 

Stadin Panimo Gasometer Grapefruit IPA

Kesäloman alkamisen kunniaksi blogistin oli taas pakko uhrautua ja maistaa jotain hyvää olutta. Helsingin kaasukellojen siimeksestä on lähtenyt tällainen greippinen IPA. Tuoksu on sitrusta ja väri on, olisiko appelsiiinimarmelaadinen. Maku on kuitenkin jotenkin puinen, jopa tuoksu muuttuu puiseksi. Jotenkin tuntuu riitelevän sitrus ja humalat, ehkä se on haussakin, vähän ristiriitaisuutta. Välillä tulee mieleen että olikohan lasi jotenkin likainen, ehkä kaasukelloista on päässyt vähän kaasua joukkoon. Silti jotenkin oudosti ajattelee että on hyvää, vaikka jälkimaku on edelleen sama ristiriitainen puu.  0,33 l, 6,5 %, 3/5