Anderson's Hannibal Imperial Stout

Tartolaisen gypsy-panimon imperial stout on yksinkertaisesti vaan hyvää. Mustaa olutta ja päällä kermamainen vaahto, maku on pehmeä. Kuten takaetiketissä luvataan, niin suklaata ja kahvia löytyy mausta. Makeaa on, mutta humalat taittavat sopivasti. Maku on täyteläinen, runsas ja silti niin helpostikulautettava, mukavan kuivaa jälkimakua pilkistää. Ei pysty runoilemaan enempää, täytyy keskittyä nautiskeluun. Ostan heti lisää, jos tätä sametttia jostain vastaan tulee, tämän ostin Tarton Õllepoodista. 0,33 l, 9,5 %, 5/5

Black Rye Imperial

Mallaskosken tumma ruis-imperiaali sai luvan päättää manflun. Musta olut täydentyy vain heikolla vaahdolla kaadettaessa. Ruis tuntuu kyllä, mämmiä nestemäisesti, ruisleipää, vähän tahmaavaa makeutta, kaikkea löytyy. Makeus kuitenkin katoaa, liekö alkoholi joka sen peittää vai onko kuivat humalat. Joka huikalla ensin makeaa, sitten tasottuu ruisleipäiseksi mallasuutteeksi, loppuhuipennus jää uupumaan, mutta miellyttävää ja tasapainoista raskasliikkeistä mustaa nestemämmiä.  33 cl, 11,4 %, 4/5

Jelly Belly Draft The Original Gourmet Jelly Bean

Manflun kourissa on tyydyttävä nautiskelemaan vähän oudompia oluita. Jelly Belly Draft -pussi tarttui mukaan lontoolaisesta karkkikaupasta. Pussi on amerikkalaisen karkkitehtaan idea. Ensin mietin että tämä on varmasti Suomessa kiellettyä, kun tässähän houkutellaan lapset juomaan olutta, mutta sitten muistin liköörikonvehdit, eli ei voikaaan olla kiellettyä. Papanat ovat maissinjyviä isompia, keltainen väri viittaa kyllä olueeseen. Ei ole vaahtoa. Maku on todella makea, hunajaa ja siirappia ja sokeria (4 kcal / papana). Kyllä tästä porttiteorian tueksi saa todisteita, sillä alkaa todella tehdä mieli oikeaa olutta, siinä on ehkä karkin paras viittaus käärepaperin ohella olueeseen. Jälkimaku on tympeähkö, tekee mieli maistaa jotain makeaa ja näitähän riittää. Mausta en kyllä olutta löydä, mutta kaikkea pitää kokeilla. 99 g, 0 %, 2/5

Bevog Brown Snowball Coconut Porter

Useat ovat oppineet että keltaista lunta ei saa syödä, ruskeasta lumesta on kai harvemmin heristelty sormea. Bevog-panimon oluen etiketti varoittaa kuvassaan ruskean lumen vaaroista. Ihan etiketin takia ostin tämän Bevogin Who Cares-sarjan oluen Tarton Õllepoodista. Mustaa ja kuivaa kahvia, suklaata ja hämärää kookosta. Onneksi kookos ei ole liikaa esillä, kun se sopii mielestäni vain thai-ruokaan. Ruskea lumipallo on liemimäistä portteria, jota makeus tasapainottaa, vähäiset hiilihapot lisäävät suklaan makua.
0,33 l, 8,1 %,  4/5

Thornbridge Halcyon Imperial IPA

Lauantai-iltapäivä ja IPA, ja vielä kuninkaallinen, ei ole huono yhdistelmä. Englantilainen Thornbridge on mainio panimo, eipä taida heikkoa olutta sieltä valmistua ollenkaan. Tämä tuli laseineen Saveur Bieren kuukauisboxissa. Väritys on vähän sumuisen keltainen, jotenkin tulee mieleen mango. Vaahtoa on, tosin lievästi. Tuoksu on hedelmäinen, ananasta ja sitruunaa. Maku on tymäkän honkainen ja samalla kirpeän sitruunamainen. Vahvoista mauistaan huolimatta olut tuntuu helpolta, sitä vähän niinkuin siemailee ohimennen. Jälkimaku on reipas, sitruunan humalainen takapotku, todellinen peräkärry niin kuin fiksummat sanovat. Taitaa alkoholikin vähän potkaista poskiin punaa. Liian pieni pullo nostaa arvosanaa. 330 ml, 7,4 %, 5/5

Anderson's Sour Park Session Ale

Viikon loppumisen lähestyessä oli taas aika napata maistuva olut. Tarton Õllepood Gambrinuksesta löytyi paikallisen it-nörtin panemaa speciaaliolutta. Sour Park vihjaa kuten muutkin panimon oluet tv-sarjaan tai elokuvaan. Sour-oluet ovat alkaneet houkutella, näissä kun on makua ja vähän erikoisempaa sellaista olueksi. Tässä oluessa happamuus ja sitruunaiset humalat lyövät kättä. Vähän punaiseen taittuvassa oluessa maistuu hiukan hiivakin, ei ihan home mutta joku  tunkkaisuus pilkottelee. Vaimeat poreilut, mutta silti kirpakkuutta on. Olutta on mukava maistella, voin kyllä suositella, jos joskus vastaan tulee. Sopivasti laittaa janottamaan.  0,33 l, 5,0 %, 4/5

Kriek Ale Brew With Cherry Juice

Kaipasin nautiskelua ja avasin sitten A. Le Coqin/Olvin IPA/APA/jne -sarjaan sopivan kriek-oluen. Jotenkin ajatukset olivat kyllä ristiriitaiset. Ajatukseni kriek-oluista on sellainen pieni kaunis pullollinen vähän liian outoa olutta, mutta kyllä sellaisen aina välillä mielellään maistelee. Tämä oli sitten kuitenkin puolen litran tölkillinen, jotenkin outo valinta, mutta sarjaan sopimisen takiako näin. Väri on punainen, kirsikkainen. Maussa huomaa kyllä että 15 % juomasta on kirsikkamehua, aika voimakkaasti maistuu kirskikalta ja tuoksuu. Jostain käsittämättömästä syystä ja purukumimielleyhtymästä huolimatta alan vähitellen pitää tästä. Puoli litraa on kyllä vähän liikaa ja toista ei ala tekemään heti mieli, mutta jotenkin takaraivoon jää kytemään ajatus että voisihan tätä toisenkin vielä joskus maistaa. Onhan tämä kyllä sen verran outoa kriekit noin yleensäkin, että en kyllä sokkotestissä sanoisi edes olueksi. Reipasta siirappisuutta jotenkin onnistuu piilevä happamuus sopivasti tasoittaa. 0,5 l, 4,5 %, 3/5