Saimaa Brewing Utula Pale Ale Brewer's Organig

Saimaa Brewingin lahjalaatikko tuntuu olevan pohjaton. Läheltä pohjaa kuitenkin maisteluun päätyi kirkkaan oranssi valkohattuinen pale ale. Tuoksussa on vähän mallasta. Väri on kaunis ja maku on selkeä, ei mitään epäselvyyttä vaan selkeä viivoittimensuora olut. Mallas tuo vähän makeutta samalla kun humalat antavat vähän kitkeryyttä. Hiilihappoja on piilotettu, ei poreile, mutta kyllä niitä jossain piilossa on. Gluteenittomassa oluessa on käytetty myös kauraa. Makumaailmassa on vieno parfyymintuoksu. 500 ml, 4,5 %, 4/5

Mallaskoski True Bock

Hämeenlinnan terassikierrokselta en sitten löytänyt blogitettavaa muka, ehkä Street Food and Moresta tai Birgittasta olisi ehkä ollut, mutta omat valinnat oli siellä perinteisempiä. Kotona odotteli saunajuomaksi jääkaappikylmä Bock. Yllättävä tumma olut ei paljoa vaahtoa tuota. Maussa on makeaa perunalimpppua, mallasta, muuta ei löydy, no jos hiukan humalaa, ei paljoa. Ehkä enemmän syksyoluena toimisi. 50 cl, 6,5 %, 3/5

Alberga Premium Pale Ale

Perjantaisen liikuntasuorituksen jälkeen piti tietty viettää aikaa takaterassilla ja olueksi olutkellarista valikoitui Espoon Leppävaarassa sijaitsevan kartanon mukaan nimetty pale ale. Leppävaaralainen on kauniin oranssia. Vaahto on nopea, valkoinen. Tuoksu on hedelmäinen. Maistuu  enemmän puumaiselta. Aika kuivaa, kyllä maussa on hedelmääkin, mutta tuntuu aika terävältä. Kuusiaita varjostaa makua liikaa. EBC 9, EBU 25, 33 cl, 5,5, %, 3/5

Sonnisaari Kuula India Pale Lager

Sonnisaari osaa nimetä oluensa hauskasti niin kuin kuulalaakerinkin. Kuula on kuparista lageria, oudon tummaa. Vaahto ei ole ihan puhtaan valkoista vaan aavistuksen beigeä tai harmaata. Maku ei ole laakerimaista vaan niin kuin etiketti kertoo niin tässä on nyt vähän humalia enemmän, onhan etikettiinkin painettu India Pale Lager. Ilman etiketin lukemista tämä luokiteltaisiin kyllä IPAksi, sen verran on humalan katkeruutta, mäntymetsää. Töissä oli vähän hässäkkää, jalkapallon MM-kisojen avausottelu, sauna ja palkinnoksi jääkaapista lagerolutta. Odotukset ei ihan osuneet kohdalleen, pullollista juodessa pitääkin lisätä lagerin eteen India Pale. IPL paljastaa lopulta vähän hedelmää ja jälkimaussa mallasta. Alkoholi ei maistu, mutta sen jotenkin tuntee. Jos olisi päättänyt että ei missään nimessä halua enää juoda jotain niin last seasonia kuin IPAa, mutta pitää siitä  kuitenkin salaisesti, niin tätä parempaa vaihtoehtoa tuskin löytyy. Hämmentävää. 330 ml, 7,0 %, 4/5

Saimaa Brewing Weiß Bier Brewer's Classic

Sponsorilaatikon pohja alkoi jo häämöttää, kun kaadoin vehnäiseltä tuoksuvan weißbieren lasiin. Hiukan samea, kellertävä olut kerää päälleen isokuplaista vaahto, pieni siivu siitä jää sinnittelemäänkin. Maku on vehnäolueksi ohut, harjoittelijoille, toisaalta olut erittäin tasalaatuista. Vähän liian helppoa, kyllä vehnäoluessa pitää olla enemmän hiivaa ja banaania, tässä niistä löytyy vähän banaania tai nallekarkkia, hiivaa ei tunnu löytyvän. Mutta jokin tässä jää mieleen ja siis vaivaamaan hyvällä tavalla. Pitäisiköhän vehnäoluet olla aina pullossa, eikä tölkissä? 500 ml, 4,2 %, 3/5

Espoon Oma Panimo Cheers From Metro IPA

Sellon Alkosta ostettu matkamuisto Espoosta on melko vaaleaa, kellertävään taipuvaa vähän sameaa IPAa. Pullo tuntuu todella isolta, etiketissä on taas postikortti Espoosta. Tuoksussa on vähän greippiä. Vaahtoa on vähän. Maku on ensihörpyllä vähän vaimea, runsas hiilihapotus ehkä taittaa terää. Lopulta greippi ja mäntyhalko saapuvat laiturille, mukavasti ehtivät mukaan metroon ennen ovien sulkeutumista. On sanottu että Espoossa ei oikein ole mitään omaa juttua, mutta onhan siellä ainakin oma panimo ja sen metro. Lopulta puumaisuus hiukan häiritsee. 0,5 l, 5,0 %, 4/5

Socca Bièra

Korkkasin tuliaispullollisen Nizzasta. Socca-olut kaatuu lasiin samean oranssina, tyylikäs vaahto kestää hörpyt. Pullon pohjalla on jonkun verran hiivaa. Ranskalaisen oluen maustamiseen on käytetty kikhernejauhoja. Tuoksu on vähän kuiva ja metallinen. Maku on täyteläinen, kikherneitä ei löydy. Kuplivaa vehnäolutmaista, aika helppoa, olisko tuoksussa vähän kikhernettä. Lopulta tuntuu ihan vahvalta makuyhdistelmältä. Etiketin tyylitelty kuva paljastuu intensiivisen tuijottelun jälkeen lopulta varikseksi. 8 EBC, 25 UBU, 33 cl, 6 %, 4/5

Saimaa Brewing Blonde Ale

Saimaan juomatehtaan uusi nimi on kansainvälisempi Saimaa Brewing Co ja se on uusinut vanhan Blonde Alensa. Uusinnassa alkoholiprosentti on laskenut. Väri on kirkkaan oranssinruskeaa, vaahtoa syntyy mukavasti. Tuoksu viittaa enemmän hedelmiin. Maku on maltainen, mihin ne hedelmät katosivat? Humalia ilmestyy mukaan kuvioihin jälkimaussa. Tasapainoilua onnistuneen ja sekavan tai pitäisikö sanoa peruskeskiketterän välillä, mihin tämä nyt kaatuu. Kyllä se kaikki kaatui kurkkuun ja vähän parempaan suuntaan. Humalat voimistuvat loppua kohden. Olut tuli nautittua lager- eli varasto-kylmyydessä, joka näillä keleillä taisi olla reilu 10-asteista. Tämäkin olut löytyi panimon lähettämästä sponsorointilaatikosta.  500 ml, 4,2 %, 3/5

Flying Dutchman Gosh It's Posh Elderflower White Wine Sour

Kiertolaispanimon tyyli oluiden nimeämisessä ei petä, no ei itse olutkaan. Hapanolut tuoksuu vähän pistävältä. Vaahto on pienikuplainen valkoinen, tiivis, kestävä kerros oluen päällä. Nimen mukaisesti maussa on valkoviinimäisyyttä, reilusti. Seljankukkaa on myös nimen perusteella mukana, ihan arvaukseksi menee, mutta nähtävästi se tuo oman erikoisuutensa tähän. Sour on oluttyyppinä ihan kiinnostava ja pakkohan niitä on maistella, jos vastaan tulee. Tässä on kyllä sellaista erikoisuutta, mieleen tulee valkoviineistä retsina. Maistuu kreikanmatkalla niin hyvältä, mutta retsina-elämys on sitten lomamatkan jälkeen kotona hiukan erilainen. Tätä oluiden retsinaa kannattaa kyllä maistaa. 20 EBU, 330 ml, 5,6 %, 5/5

Theakston Old Peculier The Legendary Ale

Kesän ensimmäinen lenkkeily antoi mukavasti potkua ja oikeutusta nauttia yksi olut terassilla. Arkadian Alkosta ostin aiemmin ihan nimen perusteella tämän oluen. Brittiläinen vanha erikoinen on yllättävän lähellä mustaa, joskin ruskeaksi paljastuvaa alea. Olutkellari-blogi on oluesta aiemmin blogittanut ja avannut jutussaan vähän oluen nimeämistä ja panimon tarinaa. Itse otin oluen suoraan jääkaapista, ehkä olisi pitänyt vähän antaa ensin lämmetä. Makua voisi sanoa vaimeaksi tai täyteläiseksi. Mallasta on ensin, sitten hedelmäää, lievää humalaa, yhdistelmä on täyteläinen ja rauhoittava. Jos tunnelman hämeenlinnalaisella kotiterassilla voi sanoa oluen voimalla kääntyvän brittipubiksi, niin olut ei ole huonoa.  Mallas, limppumaisuus ja hedelmät yhdistyvät ja mukaan hyppää vähän toffeeta ja lopuksi vähän humalaa. Jos jossain pubissa on tätä, niin tunnelmankin takia täytyy maistaa. 500 ml, 5,6 %, 4/5