Müncheniläistä Oktoberfest-olutta löytyi kaupan hyllyltä. Olut on kirkkaan kuparista ja vaahto valkeaa ja se on pienikuplaista ja ihan hienoa. Tuoksussa on mallasta ja pieni makeus harhailee taustalla. Maku on maltainen, ei ole mitään yllättävää, vaan perussaksalaista maataloustuotetta. Makeutta on vähän, viljoja on enemmän kuin humalia. Toimii ihan hyvin keväisessä illassa linnunlaulua kuunnellessa. 0,5 l, 5,7 %, 3/5
Kullankeltainen hitusen samea australialaisilla humalilla humaloitu extra pale ale kuohuaa kirkkaan valkoisella vaahdolla. Olut löytyi panimon toimittamasta boksista. Tuoksu on kuusinen havuisuus ja katkerat marjat vuorottelevat. Saunan jälkeen auringon paahtaessa iltalämpöään ensimmäinen hörppy on lupaavan pitkä. Maussa on katkeruutta ja kuivuutta mukavasti. Kokonaisuus on vähän kapea vai terävä tai onko se vaan greippi joka terottaa humalia, toisaalta taustalla pyörii ohutta makeutta. Ei ole huono. 0,5 l, 5,0 %, 4/5
Ruskea vääksyläinen belgi-ipa tuoksuu kukkaiselta. Jotenkin laiskanoloinen suutuntuma täydentyy mäntypuulla ja kevyellä sitruunalla. Mallasrunko on vahva, belgihiivat lymyilevät taustalla. Oikeastaan aika raikas, mutta vähän liikaa kaikkea, mutta ei mitään tarpeeksi, ihan hyvää kuitenkin. Voisi kyllä maistaa uudelleenkin. 330 ml, 6,0 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
