Antiparos sai ansaitsemaansa vastavoimaa paroikialaisella terassilla. Lääkkeenä toimi kreikkalainen vehnäolut. Väri on läpikuultava olki, vaahto on rauhallinen ja valkoinen. Tuoksussa on erikoista kukkaa ja hiivaa. Maku on kevennettyä vehnäolutta, samaa outoutta kuin tuoksussakin. Vähitellen löytyy outoudesta tuttua vaimeaa banaania, mutta sekavan mielikuvan pienen mineraalisuuden, makeuden ja vaimean hiivan sekoitus jättää. Jälkimaku muodostuu ihan kivan vahvaksi. 500 ml, 5 %, 3/5
Alikinretken jälkeen taas omalla terassilla kuivuneet ikenet saivat voitelua. Kreikkalainen ipa on ruskean kultaista ja sameaa, vaahto on tiukkaa, likaisen valkoista. Tuoksusta löytyy trooppisia kypsiä ja ylikypsiä hedelmiä. Kypsää persikka ja mangoa greippipedillä on. Jälkimaku on sopivasti kirpakkaa humalointia, eihän tässä ole mitään vikaa. 0,33 l, 5,7 %, 5/5
Päivä uimarannalla vaati vähän rauhoittumista terassilla, juomaksi valitsin ennakkoon ajatellen täysin sopimattoman kreikkalaisen luostarityyppisen tupla-alen. Väri on ruskea, aika ruma mielestäni, vaahto on pikaista huntua lasin reunassa. Tuoksu on maltainen ja hedelmiäkin on linjoilla. Maku on makeahko, mallasta, etäisesti hedelmiä, on siellä vähän mämmiäkin ja belgihiivaa ihan hitusen. 330 ml, 6,5 %, 3/5
Tekstit
Kaikki kommentit
