Tarton Gambrinuksesta ostin tartolaislatvialaista humalalageria. Väri on läpikuultamaton keltainen, vaahto on valkeaa ja vähäistä. Tuoksu on hedelmäistä tai jopa marjaista. Ensihörppy paljastaa aika paljon katkeruutta. Lempeyttä ei ole, aika rapsakkaa on. Nelson sauvin -humala antaa vähän viinimäisyyttä, citra sitruunaa vähemmän, eihän tässä ole mitään vikaa. Jälkimaku on humalainen. 0,33 l, 5,3 %, 4/5
Läpikuultamaton hollantilainen ipa kuohuaa todella niukasti, vaikka tölkillinen näytti saaneen jossain aika paljon osumaa. Tuoksuu lämpimien maiden hedelmiltä, persikkaa ja muita keltaisia hedelmiä, ehkä ripaus havuja. Maku on samalla linjalla, lempeä katkeruus ryydittää vähän jälkimakua. Annoksen loppupuolella huomaa että humalointi ikäänkuin kertyy ikeniiin, hienosti siis. Kyllä tätä voisi ostella, jos sattuisi jossain kaupassa vastaan tulemaan. Tölkillisen ostin Utrechtiin Albert Hejn -kaupasta. 330 ml, 6,5 %, 4/5
Kalifornialainen brown ale on odotellut sopivaa sateista lauantaita jonkun aikaa. Lasiin kaataessa se paljastuu läpikuultavan ruskeaksi ja hiukan punaiseenkin taipuvaksi. Kruunukorkin avauksen jälkeen pullosta kuohusi vähän vaahtoa, lasissa se katoaa heti. Tuoksu on mallas-bourbon-makeus. Maku on täyteläinen, mallasta, alkoholia, kypsiä hedelmiä, toffeeta, vaniljaa ja jollain tavalla arvokkuutta. Kookos jää jonnekin taustalle tai se ei maistu ollenkaan. Jälkimaku on viskinen ja pitkä. Miellyttävä ja rauhoittava kokonaisuus, aika tuhti olut, mutta niin herkullinen. 1 pint, 13 %, 5/5
