Malmgård Proto #7

Malmgårdin proto-olutsarjan seitsemättä versiota maisteltiin mukavatunnelmaisessa lauantai-iltapäivässä Tampereen Gastropub Tuulensuussa. Ikävä kyllä ruokapuoli jäi nyt testaamatta, olisi kannattanut varata pöytä, mutta olutta sai valita vapaasti 300 oluen joukosta. Auringonpaisteessa Proto  virkisti kaupoissa käynyttä mukavasti. Single hop ja Columbus mainittiin myyntipuheessa ja humala maistuikin. Maku oli aika selkeä, voisikohan sanoa että singlehop viittaa yksioikoisuuteen. Humala tuntuu jälkimaussa enemmän. Maussa on vähän kalkkia, mutta kokonaisuus on pehmeä, paranee loppua kohden. Eihän Tuulensuusta onneksi tarvinnut lähteä syömättä, lammaspullia olutkastikkeessa tuli maisteltua. Listalla on muuten aina olutsuositus jokaiselle ruoalle, kivaa. 

0,5 l, 4,7%, 4/5

Olvi IPA

Kaikki on valmiina, sponsori on toimittanut olutta, sauna on saunottu, tölkki on yksinkertaisen tyylikäs, oluen nimessä on omaa huumoria (Iisalmi), tuoksu on lupaavan katkera. Olvi on pannut parastaan maitokauppa-IPA-sarjassa. Maku on sopivan katkera, katajaista tylppyyttä kertyy kurkunpään. Vaahto on vähän ohut, mutta olut on mainio. Mukavan kokoinenkin vielä. 0,5 l, 4,7%, 4/5

Notkea Nipa

Lahtelaisen Teerenpelin IPA-olut odotteli jääkaapissa ja valikoitui kiireisen viikon ensimmäiseksi blogitukseksi. Käväisin tänään Lahden loistavassa Mamma Maria italialaisessa ravintolassa lounaalla ja sieltä poistuessa autoilin sitten Teerenpelin ravintolan ohitse. Ikävä kyllä en ehtinyt sisälle. Nipan notkeudesta en tiedä mutta NIPA on ihan hieno olut. Väri on sameisen oranssi, tuoksussa on yllättävän paljon hedelmiä ja pieni hiivan häivähdys. Maku on greippinen, katkeroa on sopivasti. Jotain voisi olla vielä enemmän, vaikutelmaksi jää nyt vähän sellainen ihan hyvää ja voisi tätä toisenkin juoda. Mieleen tulee kyllä että ei tämä nyt niin notkeaa ole, vaan vähän kulmikkaampaa. Kulmia olisi voinut olla enemmänkin. 33 cl, 6,6 %, 4/5

Brewer's Special Saison

Toinen pullollinen maistuisi tässäkin saison-maistelusessiossa vielä paremmalta. Alkon käsityöläisolutkattauksen saison tulee Saimaan Juomatehtaan tyylikkään pullon sisältä. Maku on hapan ja humalainen, etiketissä mainittu citrus jää taka-alalle. Olut kuivuu suuhun, hiivaa on paljon. Vähän tulee kuitenkin omenaviini mieleen, siis sellainen todella kuiva, hiilihappo lisää kuivuutta ja happamuutta. 

330 ml, 6,0%, 4/5

Laitilan Mississippi Beer Yalobusha

YouTubesta löytyvä BBQ Bacon Sushin valmistuksen tunnelmointia tukevoitti Laitilan paras olut. Amerikkalainen Yalobusha-panimo on onnistunut poistamaan mullanmaun laitilalaisesta oluesta. Höyryolut on lageria, mutta humalan maku on voimakkaampaa. Olut on kirkkaahkoa, mutta höyrykö sitten on kuitenkin vähän samentanut hiukan väriä. Kivan pehmeästi humalat pyörii suussa. Kun pullollinen on juotu, niin huomaa harmittelevansa sitä että missä toinen. Tuota on pakko pitää onnistuneen oluen merkkinä. 33 cl, 5,0%, 4/5

Stadin Red Ale

Hiihtoloman keskiviikon kruunaa Jannen suosittelema stadilainen, ei siis hiihto edes televisiosta, niin ajat muuttuvat. Hunajanvärinen olut kuohuaa mukavasti. Korkin sihahdus on vaimea, mutta pullosta leijuu pala havumetsää. Katkeruus on todistettavasti mahdollista saada tuntuman pehmeältä. Red ale on uusi IPA. Kun etiketissä luvataan amerikkalaisten humalten runsas aromi, käsinmäskäys, hopback ja pullokäyvä, niin odotukset asettuivat korkealle, vaikka ei noista erityisesti mitään ymmärtänyt, niin odotukset täyttyivät. 0,33l, 5,6%, 5/5

Hopfenfänger Ale No. 2

Matkamuiston tarkoitus on tuoda muistoja matkakohteesta ja saada hyvälle tuulelle. Tämä olut tuo hyvin mieleen aamupäivällä taakse jääneen Bremenin. Schnoorista ostettu samea oranssiin taipuva olut tuoksahtaa mukavasti mäntymetsälle, maku on kevyempää, eräänlainen janoipa. Reilusti humalaa, mutta silti helppo juoda, en sanoisi tätä Light-IPAksi, vaikka sellainenkin tuli mieleen. Hiilihappo katoaa jotenkin juodessa, nyt harmittaa että en ostanut enempää, olisi huippusaunaolut. Greippi maistuu jälkikäteen. 0,33l, 5,2%, 5/5

Beck's Gold

Bremenissä on usein tarjolla Becksiä, onhan oluen panimot Bremenissä. Becksin kultainen versio on metallista, kuten perusbecksikin. Maussa on kuitenkin jännittävästi sitruunaa tai hedelmiä, kyseessä ei kuitenkaan ole mikään radler, vaan hedelmät ovat sellainen häivähdys. Kirkasta ja pitääkö sanoa että väritys on kullankeltaista. Hiilihappoa on mukavasti ja vähän kuivuutta, mutta makeaksikin tätä voisi erehtyä sanomaan. 

0,33l, 4,9%,3/5

Schnoor Bräu

Hasselpähkinän kuoren ruskea schnoorilainen olut maistuu Schnoorin korttelin kiertelyn jälkeen. Olut löytyi matkamuistomyymälästä, itse panimoon en Schnoorin keskiaikaisten talojen sokkeloissa törmännyt. Siellä oli kyllä yksi toinen microbrewery, mutta sen ovet olivat tällä kertaa kiinni. Schnoorin bräu on etiketin mukaan dunkelbieriä. Perusmakuna on pohjalla lager jota täydentää karamellimallas. Makeudesta huolimatta olut on helpostijuotavaa, mutta jotain toista makua olisi oheen voinut jostain taikoa. Repäisykorkki, olikos se suomalainen innovaatio? 0,33l, 5,2%,3/5

Hopfenfänger Rotbier

Uuden bremeniläisen panimon, Bremer Manufakturin, Rotbier maistuu voimakkaalta mutta silti ohuelta. Väritys on nimenmukaiseati punertavaa. Maussa on puunmakua ja vähän tylppyyttä ja vetisyyttä. Schnoorin korttelista löytynyt teetupa oli oluen nautintopaikkana, tietenkin teetuvassa tarjoillaan myös tätäkin paikallista olutta. Maku voimistuu  kun olut vähän lämpenee. Helposti voi juoda, janoisempiin hetkiin sopii varmasti. 

0,33l, 5,1%, 3/5