Εza Circe’s Spell Odyssey Red Ale

Ateenan Exarchiassa olevan majoituspaikan kattoterassilla oli lämmintä, noin 30 astetta, mutta se ei estänyt yhden oluen nauttimista ennen iltakävelyä. Odysseuksen väri on aika kuparinen, kuplintaa syntyy. Vaahto on valkoinen. Tuoksu on heikosti maltainen. Etiketti kertoo että sitrusta ja korianteria olisi mausteina. Maku onkin aika karamellimainen, aika outo kokonaisuus. Kirken loitsu on muuttanut red alen aika erikoiseksi. 330ml, 7 %,  2/5

Labietis Pipars Cayenne Red Ale

Mierontietä Riiassa kävellessä tietysti poikkesin Labietis-panimon taproomiin. Sieltä nappasin reppuun pari matkamuistoa, maisteluun nyt otin cayenne-pippurilla maustetun red alen. Väri on syvän kuparinen, vaahto on reippaanoloinen, vähän beigeen taittuva. Tuoksu on kuusimetsäinen, aika humalainen oikeastaan. Maku on humalainen, puumainen, kokonaisuus on vahva ja syvä. Ensihörpyn jälkeen jäin vähän ihmettelemään että missä ne chilit oikein on. Toisen hörpyn jälkimakuihin tutustuessa ei jäänyt epäselväksi että tässä on nyt pippuria mukana. Joka hörpyllä maku vaan paranee, makeus jää kyllä pippurin alle, mutta onneksi se on siellä taustalla. 0,5 l, 5,5 %, 5/5

Hoodlums Red Planet

Red ale Madridista, nautiskelin sen Stuyck  -baarissa. Olut oli melkiein mustaa, punaiseen taittuvaa vaalealla kuohuvaa nestettä. Tuoksuu makealta puulta. Maussa on enemmän punaisia marjoja. Puista makumaailmaa, marjat vähän hapantuneet, aika kuivaa. 25 cl, 8,2 %, 3/5

Joonan kotiolut Kaakaoporter, Mustikkablonde, Hibiscusblonde, Red Ale

Jossun ex-työkaverin Joonan kotipanimo sponsoroi maisteltavaksi neljä kotona pantua olutta. Ihan valmiisiin perussetteihin Joona ei ole tyytynyt vaan Sairion kotipanimossa makuja on täydennelty omilla virityksillä. Alkuun maistelusessiossa tuli vähän sähläystä, kun vain korkeissa oli merkitty, mistä oluesta oli kyse. Lasiinkaatamisen jälkeen lasien viereen laitetut korkit eivät selventäneet pullojen sisältöä. Mutta oluet oli sen verran erilaisia että helpostihan ne erotti toisistaan. Red Ale on kirkasta, kaadettaessa vaahtoaa mukavasti, aika kirkasta. Maku on vähän laiska, helpon katkeraa, olisiko vähän tervapastillia raikastamassa makua. Vähän vetisyyttä välillä käy pelottelemassa. Lopulta vetisyys katoaa. Hibiscusblonde kuohuaa reippaasti, väri on vähän samea oranssi, vaahto taipuu vähän beigeen. Maussa ruusunlehdet pompaavat esille, vähän niinkuin teetä. Happamuutta on reippaasti. Taitaa olla setin paras olut, happamuus kyllä vahventuu lopuksi reippaasti. Mustikkablonde on väriltään punertavaa. Alkuun tuntui vähän tahmaavaan makeutta, mutta lopulta makeus katoaa. Siisti ja tasapainoinen olut, jossa välillä on vähän ohuutta. Pullollisen tyhjentyessä maku vaan paranee. Kaakaoporter tuoksuu voimakkaasti kaakaolta. Värinä on tummanruskea. Vaahto on nopea. Hiilihapot poreiluttavat. Täyteläisyyttä vähän puuttuu. Kaakao palautuu jälkimaussa. Hieno kattaus, neljä erilaista olutta, hyvää juhannusta! 4 * 50 cl, on %, 4/5

Uiltje Mr Feathers

Sarjakuvaetiketillinen hollantilainen red ale tuoksauttaa pullosta miellyttävän humalatuoksun. Kaadettaessa punertavan oluen päälle kertyy täyteläinen ja kestävä vaahtokukka. Oikein tasapainoinen maku hellii makuaisteja. Maku on yksinkertaisesti sopivan vahva, lievästi makea, sitrusta pilkistää männynkäpyjen välistä. Makua riittää suusta nieluun ja vatsanpohjaan saakka. Pullollisen ostin tartolaisesta õllepoodista. 330 ml, 4,9 %, 5/5

Stadin Red Ale

Hiihtoloman keskiviikon kruunaa Jannen suosittelema stadilainen, ei siis hiihto edes televisiosta, niin ajat muuttuvat. Hunajanvärinen olut kuohuaa mukavasti. Korkin sihahdus on vaimea, mutta pullosta leijuu pala havumetsää. Katkeruus on todistettavasti mahdollista saada tuntuman pehmeältä. Red ale on uusi IPA. Kun etiketissä luvataan amerikkalaisten humalten runsas aromi, käsinmäskäys, hopback ja pullokäyvä, niin odotukset asettuivat korkealle, vaikka ei noista erityisesti mitään ymmärtänyt, niin odotukset täyttyivät. 0,33l, 5,6%, 5/5

Aotearoa Sauvin

Maorien nimitys kotimaastaan on jotenkin inspiroinut virolaista Hopster-panimoa tämän oluen tekoon. Humalatkin ovat peräisin Uudesta-Seelannista, Nelson Sauvin, Motueka, Zeus ja Waimea eivät kuitenkaan muodosta erikoisempaa humalapommia. Ensin ihan ok, mutta pientä metallia ja lyhyyttä jälkimaussa. On maussa mukavaa kuivuuttakin, mutta jotain ohuutta on maussa, lisää hiilihappoa tai jotain. Jälkimaku kyllä voimistuu lasin pohjan lähestyessä. Väristä tuli mieleen Red Ale, josta jo ennakoidaan seuraavaa IPAa. Tämä voisi jotenkin olla sellainen siirtymäolut. 330 ml, 5,5%, 4/5