Saimaan Brewer's Special California IPA

Saimaan juomatehtaan lahjalaatikosta nousi toisena oluena California IPA. Vaaleankeltaisen oluen päällä on täydellisen hienoa vaahtoa. Olut maistuu vähän humalalta, puulta ja kuivalta. Mikkeliläinen panimo on tähänkin tölkkiin painanut mukavasti tiedot oluesta, mm. EBU 50. Parasta oluessa on jälkimaku, yllättäen varsinainen maku on lievä, vähän sitrusta ja saippuaa. Ehkä kalifornialaiseen menoon sopii takin' it easy.  Vaikea uskoa tuota EBU-määrää, tai se tuntuu vasta jälkimaussa. Lasin tyhjentyessä olut muuttuu paremmaksi, isompi tölkki olisi siis ok. 500 ml, 4,7 %, 3/5

To Øl By Udder Means

Laktoosi-stout rauhoitti viikon hälinän. Musta olut pienen rauhallisen sadekuuron ja saunan jälkeen  asettaa maailman rauhalliseksi. Olueen heitetyt maitosokerit makeuttavat olutta lähelle äärirajaa, mutta yllättävän kuivaltakin olut maistuu. Makeutta riittää, mallas maistuu, kai tässä vähän kahvia ja suklaatakin on, mutta pelottavaltakin joskus tuntuva laktoosi heittää oman määräävän makumattonsa juuri sopivasti makuhermojen polulle. Maku on täyteläinen ja umpeenpaahtunut, lopuksi aavistus humalaa. Tuntuu niin leppoisalta hörppiä tätä, vähän tulee mieleen korvapuustin päällä oleva palanut raesokeri, olisiko makeutta vähän liikaakin. Vaahto on hieno ja sitä vaan riittää lasin pohjalle saakka. Taisin ostaa tämän utareoluen tartolaisesta Øllepoodista. 33 cl, 7 %, 5/5

Saimaan Brewer's Special Pacific Pale Ale

Saimaan juomatehdas sponsoroi laatikollisen oluita ja laatikon ensimmäiseksi maisteltavaksi valitsin etiketin perusteella hainsyömän miehen viimeisen oluen. Tärkeimmät tiedot oluesta on kirjattu hienosti tölkin kylkeen, maltaat, humalat, ruokasuositukset jne. Hai-oluesta kerrotaan että se tarjoaa trooppista aromia ja sitrusta. Olut on kauniin vaalean keltaista (kuvassa on vähän tehosteväriä). Maku on aika humalainen, EBU 30. Alkutunnelma on oikein lupaava, sitten jotenkin alkaa tuntua yksiulotteisen humalaiselle, mutta syy selviää pikkuhiljaa: se on se sitrus, ei mikään sitruunasooda vaan kirpeä sitrus, hapanta. Alussa pinnalla viipyilevä vaahto maistuu miellyttävältä, en ole ennen tainnut vaahdon makua mietiskelläkään. Luonnetta oluessa on, mutta jotenkin vaihteleva olut, humala kätkee vähän vetisyyttä. 500 ml, 4,7 %, 4/5

Amager Batch 1000 India Pale Ale

Tanskalaisen Amager-panimon 1000. olut on puhdas oranssi IPA. Tuoksussa on sitruunaa ja hedelmiä, maussa on taas greippiä ja humalia tietysti. Makeutta ja katkeroa on lähes täydellisessä suhteessa, en kyllä edes tiedä mikä suhde olisi parempi. Etiketti kertoo että humalia on käytety reilusti ja erilaisia: Herkules, Amarillo, Chinook, Simcoe, Citra, Mosaic, Sorachi Ace ja Centennial. Voimakkaasta humaloinnista huolimatta olutta on helppo juoda. Humalat laittavat posket odottamaan seuraavaa kulausta. Alkosta voi poiketessaan poimia pari tällaista lisämaisteluun.  50 cl, 6,5 %, 5/5

Amazon Beer Cerveja Forest Pilsen

Alkosta kävin tänään hakemassa olympialaisten kunniaksi brasilialaista olutta. Kirkkaan keltainen olut, mukavalla vaahdolla maistuu ruoholta ja ihan pilsneriltä, tuoksussa on vähän sisäänpäinkääntynyttä voita, joka maistuu myös. Pahvisuutta tai onko tässä nyt vähän popcorniakin, lopuksi alkaa vetistymään, juuri kun alkoi odottaa että maku voimistuisi. Humalaa on ihan mukavasti, makeutta on myös, olut on vähän niin kuin suomalaisten olympiamenestys, hyvä näin pienelle maalle. 330 m, 4,1 %, 3/5

Founders Curmudgeon

Olutkellarin kätköstä poimin Foundersin oluen, kun luulin sitä tummaksi olueksi, oluen olin ostanut aiemmin jostain virolaisesta õllepoodista. Oluthan olikin kastanjanvärinen, aika vaaleakin. Vaahto katosi nopeasti. Tuoksu on toffeinen, vähän marjainenkin. Maku on makea ja täyteläinen, mallasta on ja alkoholi lämmittää vatsassa saakka. Olutta on juotava hitaasti, sillä maku on vahva ja sitä pitää sulatella. Humalat tasoittavat jälkimaussa makeutta. Etiketissä sanotaan että Oak Aged, viski kyllä maistuu. Olut ja viski eivät kyllä sovi yhteen. Ei tämä nyt pahaakaan ole, mutta jotenkin ei sovi tiistai-iltaan, ehkä talvinen lauantai-iltapäivä sopisi tälle oluelle paljon paremmin. Ennakko-odotukset olivat kyllä ihan väärään suuntaan, jotenkin vaikeaa lähteä nyt tällaiseen barley wine -linjalle. 355 ml, 9,8 %, 3/5

Pühaste Patt

Hämeenlinnan kesäteatterin Elämä janottaa -musikaali teki tehtävänsä ja olutkellarin perukoilta oli kaivettava hyvä olut nautiskeltavaksi, sillä kyllähän sedät jaksaa heilua. Tartolainen porter on lähes mustaa, tuoksussa löytyy paahdetta, vähän kuin köyhän taivas. Suussa olut tuntuu silkkisen pehmeältä, vähän kuin silloin kun tapasin mä naisen. Pieni vaahtokerros kestää ohuena, vaikka luulisi että se ei käy. Sopivan vähän kahvia, suklaata ja olisiko vaniljaa, miksei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Puolivälissä lasia miettii jo että mistähän saisi toisen tällaisen, ei kai vaan tuoli kaadu alta. Jälkimaussa sopiva määrä humalaa ja puumaisuutta asettaa miellyttävää tarvetta palata seuraavan huikan silkkiseen pehmeyteen, eli heti mulle kaikki nyt. Kierre on valmis, ihan niin kuin haluasia että lipputangon nuppi putoaisi päähän. Kyllä tätä voisi toisen todellakin juoda, mutta lääkkeeksi, vain lääkkeeksi. IBU 38, 0,33 l, 6,2 %, 5/5