perjantai 20. huhtikuuta 2018

Kalamaja Kaunas Smoked Chili Porter

Tallinnalaisen Kalamaja Pruulikodan ruskeanmusta olut kerää ohutta kermaista vaahtoa lasin reunoihin. Tuoksua en oikein löydä. Makuna heti alkuun huomaan chilin. Savuisuutta saa hakea. Chili kertyy koko suuhun oikein sopivasti. Ei taida olla huonoa chiliolutta olemassakaan, tämäkin miellyttää. Aluksi olut tuntuu vähän ohuelta, mutta se asia korjaantuu paahteisella chilillä. Lopulta chili kyllä hallitsee koko makuelämystä, pienoinen suklaisuus sinnittelee mukana. Vaikka nielussa kihelmöi, niin on vaan kaadettava seuraava kulaus. En tiedä miksi, mutta päätin valita tämän oluen pienen salibandyhöntsäilyn palautusjuomaksi, ehkä joku vaaleampi ja kevyempi sopisi siihen paremmin, mutta aurinkoinen terassi taisi vähän sumentaa ajatuksia. IBU 27, 330 ml, 7,2 %, 5/5

torstai 19. huhtikuuta 2018

Fiskarsin Drikkekammerat Norwegian American Pale Ale

Fiskars tarjoilee norjalaista villapaitaa, jonka sisällä on APAa norjalaisella perinnehiivalla. Kaunis oranssi olut ja valkoinen pieni mutta sitkeä vaahto muodostavat hedelmäisen tuoksun, johon yhdistyy metallia. Maussa hiiva on läsnä miellyttävästi, metallisuus muuttuu jotenkin peruskalliomaiseksi. Hedelmäisyys koostuu sitruunasta, hiilihappoisuus on mukavaa. Jälkimaussa on sopivasti humalan katkeruutta. Kyllähän lopuksi löytyy sitä norjalaisen villapaidan lämmitystäkin. Vähän erikoinen olut jää mieleen kyllä, joku voisi sanoa oudoksikin. Kokonaisuus on tasapainossa. Toinenkin samanlainen varmasti maistuisi. Täytyy tarkkailla Alkon oluthyllyä, vai saisikohan tätä S-marketistakin, kun S-ketju on julistautunut hyväksi olutkaupaksi, ehkä pitäisi raahautua Prismaan. 33 cl, 5,5 %, 4/5

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Bruutbier Wazig

Amsterdamilaisen uuden ja pikkuisen Bruutbierin oluen etikettiä koristaa pikselitaide. Oluen väritys on samea läpikuultamaton oranssi, vaahto on valkoista. Tuoksu on hedelmäinen ja humalainen. Maku on pehmeä ja pyöreä. Hedelmäisyys yhdistyy mukaviin humaliin, etiketti kertoo että olut on New England IPA (NEIPA), panimon nettisivuilla mainittiin myös NewAmsterdan IPA (NAIPA?). NEIPA taitaa olla nousussa oluttyylinä, onko IPAan jo kyllästytty. Itse en kyllä hyljeksi ipojakaan, mutta kyllä NEIPAt maistuvat myös. Vaikeahan näiden välille on mitään eroa vetään, ellei laske tuota sameutta NEIPAn tavaramerkiksi. Wazigissa on hedelmäisen maun lisäksi kuivaa mausteisuutta mukavasti, olisi ansainnut kyllä aurinkoisen lauantai-iltapäivän juomisajaksi. Pientä taikinamaisuutta paljastuu lopuksi. BU 30,  33 cl, 5,0 %, 5/5