Bevog Who Cares Editions Totem Dryhopped Sour IPA

Porvoon Paahtimon hienosta olutvalikoimasta valitsin itävaltalaisen hapan-IPAn. Kesän kuumin päivä ja jokilaivan terassi täydentyi hienolla oluella. Väri on oranssi, kuplintaa on reilusti. Vaahtoa on vähän, mutta sitä riittää. Tuoksu on sitruunaa. Maku on miellyttävän hapan. Onpas miellyttävää hellejanojuomaa. 31 astetta vähentää vähän tekstiä, mutta tuo lievä happamuus houkuttelee maistamaan aina uudestaan ja uudestaan. Herkkua. 50 cl, 5,4 %, 5/5

Espina de Ferro Impaled

Vanhempien tuliainen Espanjasta oli barcelonalainen Imperial IPA. Väri on läpinäkymätön, tumma kupari ja vaahtoa on euronkolikon kokoinen vaalea läikkä. Tuoksu on makeahko, jotenkin turvallinen humala ja ohut hiiva. Maku on aluksi vähän puinen, joka kääntyy nopeasti kuusiseen katkeroon. Tuoksun makeus on myös maussa läsnä. Humalat ovat vahvoja, mutta makeus tasoittaa tilanteen. Hedelmäisyys on taustalla, ei niinkään greippiä vaan jotain hienostuneempaa. Alkoholi ei maistu, mutta kyllä sen voi aistia kurkussa hörppyjen välissä. Etiketissä on piikkilankaa ja pääkallo, kyllä ne antavat aavistusta siitä että pullollisen sisällä on vahvaa kamaa. Maku on vahva ja toisaalta hedelmäinen. Ei ole mañana-meininkiä tässä ainakaan ollut, vaan tämä kyllä paranee loppua kohtia. 33 cl, 9,5 %, 5/5

Hedönist Strawberry Milkshake IPA

Hedönistien lähettämän 4-packin kolmas ipa on aika erikoinen. Väri on vähän likaista oranssia, vaahtoa ei oikeastaan synny. Tuoksu on kuin aukijääneestä sulaneesta litran mansikkajäätelöpurkista, eli voisi kait sanoa että nimenmukaista. Tuoksu on kyllä turhankin voimakas. Maku on aluksi vähän liian makeaa, vähän niinkuin Hermesetas-nappi kielen päällä. Muutaman lähes pakotetun hörpyn jälkeen maku on edelleen mansikkapehmistä, toisaalta happamuus alkaa vahvistua tai kuivat humalat. Erikoisuutta on varmasti haettu ja sitä on kyllä löydetty. Tuoksu ei lisää nautintoa. Ehkä mansikkapirtelö ei ole tarkoitettu IPAn mausteeksi, mutta kyllä tähän pikkuhiljaa oppisi. Ei kun ei, pieni tauko ja vanhat synnit palaavat. 330 ml, 5,5 %, 2/5

Suomenlinnan Chapman Lager

Majakkalaiva Reladersgrundilla tuuli vilvoittavasti ja näkymät kannelta oli hienot. Suomenlinnan panimon oluita oli mukavasti valikoimassa. Chapman tarjoiltiin helteeseen sopivassa lämpötilassa, vähän liian kylmänä. Lager on mallia perus. Vähän hedelmää, pieni piristys, ihan pikkuisen mineraaleja, janojuomatyyliä. Sopii hyvin Helsingin helteeseen. 0,33 l, 5,0 %, 3/5

Panema Craft Beer Flight

Kalliossa eksyin Panemaan, ravintola oli torstai-iltana mukavasti täynnä. Tiskillä huomasin valikoiman olevan ainakin riittävä. Annoin baarimikon valita oluttarjottimelle oluet, itse valitsin viimeisen. Ensimmäisenä tumma, ei ihan musta Northmonk Imperial Maple Brown maistuu makealta ja täyteläiseltä, todella hyvää, vaahterasiirappia on makeuttamassa. Heti tulee mieleen että miksi nämä on vain 1 dl -laseja. 5/5 Kakkosena on vaalea Northmonk West Coast IPA on hedelmäinen lievä katkero, maussa on vähän makeaa omenaa, ok 4/5 Kolmantena maistelin Northern Powerhouse Small IPA, kuitissa luki Northmonk. Aika vaalea ja haalea, vähän hiivainen maku on. 2/5. Coolhead Cucumber Sour tuoksuu vähän pistävältä. Kurkkua, etikoituneena, väri on keltainen, vaalea. Tuoksussa on vähän multaa. Erikoinen olut, välillä maistuu liikaa kurkku, välillä oikein hyvää janojuomaa. 4/5 Viimeisenä maistelin Northmonk Napolitan Icecream Pale Ale. Kauniin vaalean piparkakun väristä, vaahto on niukka. Makeahko keksimaku on hienostunut, välillä vähän maku vesittyy, mutta ei pahasti. 4/5 

5 * 0,1 l, 4/5 

LAB Punica Blonde Ale

Splitintuliainen rauhoitti espoonreissun jälkeen. Pieni sateenripottelu saunan jälkeisellä terassilla paljasti kuparisen blonde alen. Splittiläispanimon tuotoksen tuoksu on vaikeasti havaittavissa. Maku on aika vetinen, vähän kaikkea: vähän mallasta, vähemmän hedelmää ja vähän hiilihappoa. Lievästi puumainen, humalia on lopussa. Etiketissä on vielä kiukkuisen näköinen eukko. Etiketti kertookin siiten että punica tarkoittaa anoppia. Anoppi on ystävällinen ja anteeksiantavainen blondi ja anoppi on syytä säilyttää pimeässä ja kylmässä. Lisäpisteitä näistä tiedoista on pakko antaa.  0,33 l, 4,2 %, 3/5

Oriel Beer / HopSaSam Țuiple'Up Aged In Tuica Barrels

Tuiple'Up on trippeli, siihen on saatu makua tuicasta eli romanialaisesta luumuviinasta. Tätä olutta on kypsytelty omena-, päärynä- ja luumutuicatynnyreissä. Olut on belgialaisromanialaista yhteistyötä. Väritys on kellertävän oranssia, vaahtoa on ja se kestää. Tuoksu tuntuu kypsän hedelmäiseltä ja hiivaiselta. Maku paljastaa että kyseessä on vahva olut, jossa on reilusti hiilihappoa. Alkoholi hyökkää päälle. Luumuviinan jälkeen makuun alkaa löytyä muitakin vihahteita, luumua, säilöttyjä hedelmiä. Ensijärkytys on aika vahva, mutta kyllä olut pehmenee loppua kohti. Etiketti kertoo että mausteena olisi myös sitruunaruohoa, sen luettuani maistoin sitäkin. Täyttää mukavasti, loppua kohti oluesta oppii pitämään. 330 ml, 9,5 %, 4/5

Pivovara Medvedgrad Fakin IPA

Pahaltakuulostavan nimen takaa paljastuu hyvä IPA. Hikinen päivä Splitissä päätetään ukkosen jylistessä ja juomalla pronssisen kirkasta olutta, vaahto on valkoista katoavaista. Tuoksussa on hedelmää, kypsiä kumkvatteja, ei kun se oli vaan tossa pihalla, no jotain trooppista. Maussa huomaa mallasrungon olevan tukeva. Humalat ovat poskiatäyttävät. Sitrusta vähän, hippusen makeutta ja sopivasti katkeroa. Kroaatinkielen fakin kai tarkoittaa kaveria tai jotain kalkkunaa, kun sellainen tuohon etikettiin on piirretty.  70 IBU, 0,33 l, 7,0 %, 5/5

Varionica Pale Ale

Splitin-matkan perinteisen parvekeviilennyksen lähteenä oli kroatilaisen panimon pale alea. Aika tummaa kalpeaksi olueksi, vaahto on tiivis ja sitkeä. Maussa on ensin puuta, sitten hedelmää. Ensin tuntui että nyt on tullut ohilaukaus, mutta pikkuhiljaa hedelmät tropiikista ja kirpeämpi appelsiinikin ilmaantuvat. Vähän hedelmäkarkkien makeutta vielä ja lopputulos onkin jo ihan hyvä. Humalat ovat niin miellyttäviä kuin aluksi puisevat voivat olla.  330 ml, 5,2 %, 4/5

LAB Barba Pale Ale

Siitä Splitin toisesta olutkaupasta löytyi paikallista olutta. Pale Alen etiketissä on kait paikallinen merikarhu. Oluella on tarkoitus viilentää hellepäivän iltaa.  Kirkasta ja kauniin tumman kultaista on. Serbokroatialaisesta vai kai täällä pitäisi sanoa kroatiankielisestä etiketistä ymmärrän että humalina on käytetty Cascadea, Columbusta, Mosaicia ja Simcoeta, mutta silti lopputulos on puinen. No jos malttaa lukea etiketin loppuun saakka, niin siinä on teksti englanniksikin, mutta blogistille tuo serbokroatia antaa enemmän uskottavuutta, ehkä? Puisen ulkokuoren takana on sitten vähän parfyymistä sitruunaa.  Lounaalla join Corte Maltese -ravintolassa saman panimon lagerin, se vei janon hyvin. 0,33 l, 5,4 %, 3/5