UJH Man's Lääne Äär West Coast IPA

Mikkeliläistyyppinen apteekkipullo sisältää siistinväristä IPAa. Oranssiin taipuva olut on vähävaahtoista. Virolaisen oluen tuoksussa tuntuu ruohoa ja vähän jotain hedelmääkin. Maku on hedelmäinen, sitruksinen, humalat ovat lempeitä. Metallisuus ja vähän rusinatkin  maistuvat sitruksien ohella. Kokonaisuus on pehmeä. Jälkimaku asettaa humalat estradille. Pullollisen ostin Ülemisten Rimistä. Maku petraa loppua kohden.  IBU 70, 33 cl, 6,5 %, 5/5

Perlenbacher Premium Pils

Kaveri toi tuliaisia Berliinistä, olihan jo tästä aiemmin vähän varoittanut. Saatesanoina mainittiin oluen hinta 58 senttiä ja pantti 25 senttiä. Ostospaikka on varmasti ollut Lidl. Saksalainen olut kaatui lasiin helposti ja kaataessa merkille panin oluen kirkkauden. Väri on todella vaaleankeltainen ja vaahtoa muodostuu vähän. Tuoksussa on maltaan makeutta. Maussa on ensin mallasta, lopuksi mukaan astuu heinää humalan muodossa. Maku on sanotaanko että tasainen ja varma. Sopii hienosti berliiniläiseen katukuvaan, eikun ei sovikaan kun on tölkillinen. Joka tapauksessa janon sammuttamiseen tämä on mainiota, suuremmissa määrin parhaimmillaan. Soveltui hyvin myös asennusjuomaksi. Yllille kiitoksia! 0,5 l, 4,9 %, 3/5

Mikkeller Chill Pils

Mikkeler on lorauttanut yuzu-mehua pilsneriinsä. Tuoksu on voimakkaan simamaista, väri on kultaisen vaaleankeltainen. Vaahtoa muodostuu mukavasti, se katoaa pitsiksi lasin reunoille. Maku on reippaan sitruksinen aluksi, sitten taustalta paljastuu hyvä pilsneri mukavine humalineen. Pehmeys kohtaa terävyyden ja pehmeys vie voiton. Kun valitsin oluen olutkellarista, niin toiveikkaana ajattelin että yuzu olisi joku chililajike ja oluen nimen Chill viittaisi jotenkin chiliin. Sitkeästi kuvittelen että joku tässä maistuisi chilille ja kun oikein puristan mielikuvistani, niin ihan jälkimaun viimeisellä hetkellä juuri ennen seuraa huikkaa tunnen chiliä suussani. Kaikkea se mielikuvitus teettää. 330 ml, 5 %, 4/5

Pöide Saarlane Island Saison

Saarenmaalaispanimon pale ale on kauniin oranssia, vaahdotonta olutta. Saarlane tarkoittaa etiketin mukaan saarenmaalaista, jotka ovat etiketin mukaan mutkattomia. Tuoksua ei oikein löydy. Vähähiilihappoisen oluen maku on mutkaton, vähän hiivaa, etiketin mukaisesti vähän vehnäinen. Etiketti sanoo että kyseessä olisi pale ale. Mallas maistuu vähän sellaiselta light-sahdille, pikkaisen mineraaleja ja hiivaakin. Onhan tämä mutkatonta ja helppoa. 330 ml, 4,7 %, 3/5

Prosepia Imperial Stout B. A.

Satttumalta askeleet eivät vetäneet TommyKnockeriin, mutta valikoiman runsaudessa pyysin apua olutvalintaan tiskin toiselta puolelta. Jotain tummaa kommentilla, lasiin kaatui sherrytynnyrissä kypsytettyä espanjalaista pikimustaa imperial stouttia. Brunssin jälkeinen jälkiruoka oli mustaa mönjää kermaisella vaahdolla. Tuoksussa on reilusti sherryn makeutta. Maussakin on sherryä, ehkä vähän liikaakin. Öljyisesta oluesta nieluun jää makeutta reilusti. Tämä ei todellakaan sovi kiireisille, pullollinen tuntuu ehkä ensimmäistä kertaa liian isolta. Maussa on myös salmiakkia, suolaista maustekastiketta ja rusinaa. Aika lähellä viiniähän tämä on, vähän vaikea arvostella, kun liikutaan kuitenkin olutkentän yhdellä äärireunalla.  33 cl, 11 %,  5/5

Sam'l Smith Organic Strawberry Handcrafted Fruit Beer

Tartun nro 1 Õllepoodista tuli ostettua muutamia oluita, viimeisenä nappasin mukaan mansikkaoluen, ajattelin että pitää vähän haastaa itseään pienellä erikoisuudella. Olikohan olut vielä jossain tarjouksessakin, best before -päiväys on jo joulukuussa. Olut tuoksuu reipaasti mansikalle, väritys on likaisen punaruskea. Vaahto katoaa nopeasti, lasin keskelle jää kirkkaan valkoinen pieni vaahtosaareke, joka ei tunnu katoavan millään. Maku on reippaan mansikkainen, mallastakin on mukana, ihan haituva hiivaakin maistuu. Brittipanimo kyllä onnistuu yllättämään blogistin täysin. Mansikkamehumainen olut sopiikin saunan jälkeiseen lämpöön, aika makeaa tämä on kyllä, mutta oluen virkistävyys ja häivähdys sitruunasta jotenkin vaan osuu ja uppoaa. Googletus osoittaa että tätähän olisi löytynyt Alkostakin. 355 ml, 5,1 %, 5/5

Bombardier Glorious English Ale

Tykkimiesolut kaatuu kuparisena tuoppiin, päälle syntyy vähän samettista vaahtoa. Pullosta kaataessa kuuluu sellaista mainoksista tuttua pehmeää pulputusta. Maltaista, ei liian makeaa, mutta hiilihappoja on aika paljon. Pubitunnelmaa olisi toivonut vähän enemmän. Pulputuksen lupaama pehmeys peittyy vähän humalan terävyyteen, joka tuntuu enemmän jälkimaussa. Pullollisen ostin muistaakseni Sellon CityMarketista. Jääkaappikylmyys ei ole oikea lämpötila nauttimiseen, tämän virheen tein. 500 ml, 5,2 %, 3/5

Tanker Funderful Citrus Saison

Tarton sunnuntai-iltapäivään mahtui yksi olut. Sitruunainen saison on samean oranssia. Vaahto on pikainen valkoinen häivähdys. Maku on sitruunainen, hiiva ja multa sekoilevat mukana. Ihan miellyttävä  sitrus, mutta kokonaisuus on selvästi liian kesäinen marraskuiseen hetkeen. Maku on kuitenkin mukavan kuiva ja samalla vahva ja voimakas, humalat ovat menossa mukana voimakkaina, mutta eivät kuitenkaan liikaa.  IBU 30, 330 ml, 6 %

Rustle Rye IPA

Tarton Illegaard baari on aina jäänyt väliin, mutta nyt päätettiin bongata joku uusi baari lauantai-iltapäiväoluen juomispaikaksi. Baari on ehkä edukseen tai ainakin omillaan vähän myöhempään ajankohtaan, kaapista löytyi kuitenkin paikallisen Pühasten, Tempelin ja Vibrant Forrest Breweryn yhteistyönä pantu ruis-IPA. Olut on hämärässä baarissa tummaa ja vaahtoaa pitsittävästi vähän. Tuoksussa hedelmäinen ruis kohtaa makean maltaan, maku on oikeastaan täysin sama. Aluksi olut on pehmeää, lopulta humalat ja hiilihappo ryhdistävät olutta. IBU 50, 0,33 l, 6,3 %, 4/5

Saku Originaal Pühadepruul

Tartoon pääsyn kunniaksi täytyy tietysti hotellihuoneen maisemaa ihastellessa maistella yksi olut. Olutpullo piti tietysti ostaa perinteisesti matkan varrelta Tallinna-Tarto tien poskesta, Anna Kauplusista. Se on pieni ruokakauppa, jossa on ravintola, kahvila ja sekatavarakauppa sullottu 7 m * 7 m tilaan. Tällä kertaa olutvalikoimasta puuttui erikoisoluet, kuten kannabisolut, joten oli tyydyttävä tavallisempaan. Tartossa pitäisi tietysti suosia sitä toista merkkiä, mutta nyt oli Sakun pyhäpanon paikka. Olut tuoksahtaa vähän maltaiselta. Väritys on vähän punertavaa lageria. Tiivistä vaahtoa on vähän.  Tavallista kuivempaa, ei ihan suolainen, mutta lievästi mausteinen ja metallinen selkeästi sellainen vaikutelma että nyt on laitettu prässihousut jalkaan ja kammattu tukka vedellä sivulle. Helppo, mutta vähän erikoisempi sävy, olisiko tilkka yskänlääkettä lorahtanut joukkoon, mutta vain hyvin pieni tilkka. 0,5 l, 5,3 %, 4/5