Óllenaut Puuraidur Double IPA

Metsuri-dipaa trendikkäämpää olutta tuskin löytyy mistään, etiketin pipopäisen partaukkelin taustalla ruutupaitakuosia, polkupyörä ja vanha kerrostalo. Samean oranssin oluen maistelin terassilla tutkaillen tuulen voimakkuutta, lämmöllä mietin samalla kollegoja ruotsinlaivalla. Humala on tasapainossa maltaan makeuden kanssa, lopputulos lämmittää vatsassa. Vahvuus on mukavasti kätkettynä, humalat eivät jyrää vaan tilaa jää ainakin hedelmäiselle tuoksulle (onneksi huomasin lisätä viimeiseen sanaan o-kirjaimen). Alkoholi tuo lopussa lisälämpöä. Nautiskeltava rauhassa, pehmeys miellyttää. 330 ml, 9,2%, 5/5

Oakham Ales Citra

S-Marketin oluthyllyssä Citra-oluen etiketissä oleva humalamörkö hypnotisoi tähän ostokseen. Olut on maitokauppaoluiden aatelia, tasapainoinen ja runsas. Greippinen ja jotenkin pilsnerimäinen tuoksu tasaantuvat makuhermoissa pehmeäksi katkeruudeksi. Väritys on kirkkaan perusolutmainen. Humalan maku kertyy aistittavaksi poskiin ja valuu sieltä nieluun ja vatsaan saakka. Sopisikohan tämä grillimakkaran kanssa, tai no minkä kanssa tämä nyt ei sopisi. 500 ml, 4,6%, 5/5

Mikkeller Monk's Brew Belgian Dark Ale

Naapurissa on valmistujaisjuhlat ja kitaristi heittää Eric Claptonin Tears in Heavenin, ja aidan tällä puolella lasiin kaatui tummaa ja makeaa olutta. Munkin panema olut on kuumotellut pitkään omassa olutkellarissa, pidempäänkin olisi voinut odotellut sillä korkissa oli päivämäärä vuodelta 2020. Maku on makeaa mallasta, olisiko aavistus mentholia. Vaahto on kestävä ja etiketissä on tietysti Mikkellerin hattu ja jostain syystä kai munkkeihin viittaava pääkallo. Pikku huikka kerrallaan pullo tyhjenee, aika voimakasta, silti pehmeää siis pehmeää. 330 ml, 10%, 4/5

Jopen Koyt Gruitbier

Hollantilainen yrttiolut on olutvalikoiman toisesta päästä, siitä päästä mitä maistellessa miettii että onkos tämä nyt olutta. Sain idean juoda tätä, kun Jossu kävi poimimassa kieloja lähimetsästä ja toi mukanaan sitten rottinkituolin. Panimo kertoo nimittäin että yrttioluen mausteena olevat suomyrtit on poimittu perinteiden mukaisesti, täysikuun aikaan ja poimijoina ovat alastomat noidat, jos näin ei tehdä niin nauttimisesta voi saada hallusinaatioita. Poimintatapahtumat eivät varsinaisesti todellisuudessa liity toisiinsa. Gruit on perinteinen yrttisekoitus, se kyllä maistuu. Sitä on wikipediatietojen mukaan käytetty oluen maustamisessa ennen humaloita ja sahtiin löytyy siten sukulaisuutta. Tumma olut on makeaa yrttisekoitusta, mentholia ja eukalyptusta. Sherryä ja vanhaatallinnaa, on kyllä erikoinen olut vähän vaikea on arvostella, mutta mukava välipala. 33 cl, 8,5%, 4/5

Óllenaut Simko Eil American Pale Ale

Kevätpäivän-illassa ihailin terassilla talitiaisen linnunpönttöön tutustumista ja siemailin APAa. Virolainen Óllenautin panema olut oli pieni pettymys. Olut tuoksahti vähän hiivaiselta, maistui vähän alkuun terävänä etäisesti sitruunalta, mutta pääosin suun täytti tunkkainen mullan maku tai se oli makumielleyhtymä huikan jälkeen. Väri oluessa on yhteensopiva oranssin etikettikuvituksen kanssa, jotenkin tulee kyllä ukkelista mieleen se vanhan MicroSoft Wordin klemmari. No ei ollut hyviä mielleyhtymiä tällä kertaa. 330 ml, 5,8%, 2/5

A. Le Coq Extra Beer Lager

Kirkas pullollinen vaaleaa lageria maistui saunan päälle. Aika valju olut, Olvi kertoo sivuillaan että tämä on mexicolaistyyppinen olut ja maistuu parhaiten lime-viipaleen kanssa. Eli pitää yrittää kehittää fiesta-tunnelmaa. Ei kehity, ehkä hellettä pitäisi olla. Aika ohut maku, tuoksussa on maltaan makeutta ja maussa myös. Kirkasta on, vaikka sataa. 0,33l, 4,5%, 2/5

Brewdocs Rehti IPA Kontulan Piraattipanimo

Lääketieteellisen tarkasti panimomestari Joonatanin panema Rehti IPA sponsoroitiin blogistille arvioitavaksi. Vaahto on täydellinen ja väri on syvän oranssi. Tuoksu on hedelmäinen, maussa on vähän kuusta. Panimon  ja oluen nimet ovat mainiot, etikettiä vähän kaipaisi, mutta olut on selvästi tarkoitettu nautittavaksi eikä katseltavaksi. Maku on vähän pistävä, mutta toisaalta ohut. Tämän oluen yhteydessä ei ole ihan helppo puhua IBU:sta, se kun tarkoittaa myös Katsuuran International Budo Universityä, mutta IBUt ovat molemmat kunnossa. Panimo taitaa kuitenkin löytyä nykyään Töölöstä. 0,33l, 5,5%,4/5 sarjassa kotipanimot.

Stallhagen Glory

Hämeenlinnan uusimmassa nimen vaihtaneessa tai uudessa baarissa, Wanhassa Pankissa on vaihtuvaa olutta sisältävä hana. Olisiko Stallhagenia kuitenkin aina. Ensimmäisenä hanassa oli belgialea. Väri on samea ja vetinen ja maku on vanhentunutta simaa ja vetistä, hapanta. 0,4l, 5,5%,2/5 

Pühaste Nokturn Imperial Black IPA

Musta IPA Tartosta on lähellä täydellisyyttä, on hyvää. Musta olut on aluksi lievää, mutta toinen huikka muutti kaiken, maku jotenkin täydentyi. Ensin jotenkin poreilevaa, sitten vähän karamelliä, lakritsan viuhahdus, sitten humalaa sopivasti. Etiketissä on maininta IBU 100+, ja kyllähän ne humalat alkavat jälkimaussa maistua. Makua maistelee huikkien välissä tarkkaan. Miksi ostin tätä vain yhden pullon, se oli virhe. Pühaste on nostettava äärimmäisen tarkkaan valvontaan, onneksi taide-etiketit erottaa helposti.  0,33l, 9,5%, 5/5

Havrestout Nøgne Ø Kaurastout

Ennen joulua innostuin ollessani Stocmannin Herkussa ja näin oluthyllyllä Øn. Jouluna taisi olla paljon muitakin oluita, kun tämä yhden suosikkipanimoni olut jäi näinkin pitkään odottamaan nauttimista. Nähtävästi joulukiireet vihdoin hellittävät. Norjalaisen mustan oluen tuoksu on lupaavan runsas, kuivahkoa mallasta ja lakritsaa. Maku on samoilla linjoilla mutta mukaan hyppää vähän kahvia, poreilevuutta on liiaksikin. Jotenkin toivoisi että näin tumma olut olisi rauhallisempaa, kaurapuuroa ei kuitenkaan mausta löydy. Ei ole maitokaupparajoitteista huolimatta ohutta, vaan paahdekahvilakritsi tuntuu ja pehmeyttä on tarjolla, jotenkin tuntuu että yksi pullollinen riittää. 0,5l, 4,5%, 4/5