Lehe Suur India India Pale Ale

Suur India on perus-IPAa tai hyvää IPAa joka palauttaa uskon IPAan. Kuparinen olut siistillä vaahdolla, maistuu humalaiselta sitruunalta. Lasiin kaataessa vaahdon ja oluen yhdistelmä muodostaa pehmeän mainosfilmimäisen äänen. Kuusta ja pihkaa kertyy takaikeniin, se rauhoittaa mukavasti, pieni pullokin on siten iso. Olut hyppäsi itsestään ostoskoriin Tallink Starilla. Vahvuus tuntuu täyteläiseltä ja miellyttävältä, mielihyvää tietty lisää äskeinen vierailu Tarton Gambrinus Õllepoodissa, siitä tietysti kuuluu myöhemmin. 330 ml, 7,0 %, 5/5

Dark Humor Club

Tarton Karlovan Barlova-baari paljastui oikeaksi hipster-paikaksi. Omistaja heitti uuniin vähän puita että tupaan saisi vähän lämpöä. Hökkelin sisällä sai nautiskella ambient-musiikin tahdissa oikeasta hipster-sisustuksesta ja tietysti valitsemalla juomansa lukuisista erikoiskahveista tai oluista. Sattumalta valitsin tallinnalaisen Sori Brewingin bourbon vanilla cacao nibs cold brew espresso imperial stoutin, jotta tulisi vähän kahviakin maisteltua. Lämmittävä musta olut maistuu kuivalta kaakaolta, bourbon kurkistaa humalien kanssa vain jälkimaussa, onneksi. Vanilja ja kahvi lisäävät makupalettiin oman lisänsä, kokonaisuus on kyllä hieno, oluessakin. 50 IBU,  33 cl, 8,0 %, 5/5 

 

Hopster Frida

Oluen nautintohetken olosuhteet kyllä vähän vaikuttavat näihin arviointeihin. Tämä tallinnalaisen Hopster-panimon witbierin nautiskelin Tartossa Hotelli Antoniuksessa, ja oluen ostin Tallink Starin tarjouskorista. Olosuhteet muodostuivat oluennauttimiselle otolliseksi, kun auton akku päätti Starin autokannelle kieltäytyä yhteistyöstä ja auto piti työntää laivasta onnneksi alaspäin Tallinnan satamaan. Sitten pakkasessa pientä odottelua ja pelastavan hinauspalvelun jumpstartilla auto käyntiin. Sitten ajelua ilman pysäytystä Tartoon, hottellihuoneeseen ja olutpullollinen käsittelyyn. Olut on samea keltainen, reilu vaahto saattaa johtua oluen iästä (tarjouskorista). Mangoa ja muita hedelmiä, vienolla koivunlehtiefektillä, olut kuivuu ikeniin, miksi tämä on näin pieni pullo ja miksen ostanut ainakin toista Fridaa? Olut oli blogin 800. olut!  0,33 l, 5,2 %, 5/5

Humalove Winter Moo Vanilla Cocoa Milk Stout

Miniloman aloitin nauttimalla pullollisen hyvää olutta. Ihan aluksi note to myself: cocoa ei tarkoita kookosta, onneksi. Humalove on käynyt Malmgårdin panimolla ja tehnyt vähän taikoja maitosokerin, kaakaon ja vaniljan kanssa. Musta kylmä olut ohuella kermavaahdolla tuoksahtaa vaniljalta, suklaiselta. Sitten maku on makea, pehmeän maltainen, lakritsaakin hiukan. Jälkimaku takaikenissä on palkitseva, vienoa salmiakkia. Jälkimakua nieleskelee mielellään. Suutuntuma on ohut, mutta maku on paksu ja lämmin. Etiketti ei ole onnistunut, jotain miinustakin, reunatekstit on kyllä hauskat. 500 ml, 7,0 %, 5/5

Big Bear Black Stout

Vuoden ensimmäiset pakkaset ja lumet houkuttelivat nauttimaan kalifornialaisen Bear Republic -panimon umpimustaa stouttia. Olut tuli nautittua kylmänä, maku on maltainen, paahteinen ja kuiva. Jälkimakuna on katkeruutta. Kyllähän tämä on pehmeää, mutta jotenkin makeuskin jää tuon paahteen alle. Etiketissä sanotaan että hampaat voi upottaa tähän stouttiin, kyllä tällä ainakin nälkä lähtee. Jännästi kuivuus ja painavuus tuntuvat vatsassa saakka. 12 fl oz, 8,1 %, 4/5

Orval (Olutblogistien yhteispostaus)

Olutblogistien yhteispostauksena on vuoden lopuksi kunnioitusta herättävä belgialainen trappistiolut Orval. Orval tuoksahtaa hiivaiselta ja hedelmäiseltä. Väritys on samea kupari ja vaahto on vahva ja kestävä. Hiilihapot poreilevat ja maku on kuiva, omenasiiderimäinen. Joskus on tullut tehtyä kotiomenaviiniä ja kaukainen mielikuva siitä  iskeytyy aivoihin. Jälkimaussa on vähän pippuria ja täyteläistä painavuutta. Maku on kyllä moniulotteinen, tasapainoinen ja nauttimishetki on rauhallisuuteen pakottava. Oluen sain onneksi joulupukilta, sillä paikallisesta Alkosta ei Orvalia löytynyt ja Alkon verkkokaupassakin toimitusaikataulu valahti vuoden 2017 puolelle. 0,33 l, 6,9 %, 4/5

Mukana yhteispostauksessa ovat
Arde Arvioi
Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Hankala asiakas
Humalablogi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Ladamatkaaja
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger

Giesinger Untergiesinger Erhellung

Münchenin matkamuistopullo maistui välipäivien palomuurivaihdoksen päätökseksi. Saksalainen helles on täydellinen tai täysin mitäänsanomaton. Vähän likaisen keltainen väritys, tuoksussa oleva hiiva ja mukava vaahto lupaavat hyvää, maku on no, sellaista peruslageria. Vähän kuuusenneulasia, vähän hiivaa,  pikkuhiljaa alkaa löytyä luonnetta, ei ihan karjalaa. Mukava jälkimaku tulee hiivasta, kuusesta ja hiilihapoista. Kaikkea on hyvin vähän ja siitä sitten muodostuu kunnon janojuomaolut. 0,5 l, 5,3 %, 3/5