Käbliku Schlange Hopfenweisse

Tarton Ihamaru-pizzeriavierailun jälkeen kävin Rüütlin Gambrinuksesta hakemassa yhden Käblikun oluen.  Olut on tasaisen oranssia kultaa ja vaahto tiivistä valkoisuutta. Tölkin rapsautuksesta lähtee jo humalainen tuoksu. Maku on hunajaisen makea. Etiketti vihjaa että tässä oluessa on munaa tai jotain käärmettä. Makuna vilahtaa vielä jotain raikasta. Humalainen vehnäolut on aina tervetullutta, tähän alkoholia saatu reippaasti mukaan, kyllähän sekin vähän maistuu, mutta periaatteessa lopputulos voi olla pettävä. Jotenkin vähäisesti makua voi kuvailla 9 V -pariston kielitestiin, jotain outoa, mutta kuka nyt ei haluaisi testata patteria vielä varmuudeksi uudestaan. 30 IBU, 440 ml, 8,3 %, 4/5

NanoPruul Troopika American Pale Ale

Juhannusaaton perinteiset puutarhanhoidolliset työt pistivät hien virtaamaan ja kuusenneulaset niin mukavasti pistelemään, että palkinnoksi  avasin kylmän virolaisen pienpanimo-oluen. Panimon koko on nano, eli taitaa olla aika pieni panimo. Pienuus ei kuitenkaan haittaa oluenpanoa. Etiketissä kiemurtelee trooppisia värikkäitä käärmeitä, eivät pelota vaan olut kaatuu lasiin. Troopinen olut on meripihkaista väriltään ja  se kuohuaa pullosta kaadettaessa todella reilusti beigenä. Tuokusssa on tietysti trooppisia hedelmiä. Maku on lämmin, mangoa ja jotain muita hyvin kypsyneitä hedelmiä. Maltaan makeuteen sotkeutuu hedelmien makeutta, humalat ovat taustalla ja ponnistavat esiin jälkimaussa. Talkoojuomaksi ja janojuomaksi olisi voinut olla kevyempää, tämä täyttää suun kokonaan. Pullolisen ostin jostain virolaisesta supermarketista. IBU 32, 330 ml, 5,9 %, 4/5

Snake Dog IPA

Flying Dogin Snake Dog IPAa tarvittiin vielä Tappajasian kukistamiseen Keppanakellarissa. Tappajasika ja edellinen Brewdog laittavat kyllä käärmekoiran aika kovalle koetukselle. Humalaa on paljon, mutta maisteluajankohta on mahdollisimman heikko. Käärmeen ja koiran jälkeläinen kyllä sopii Keppanakellarin tunnelmaan. 

335 ml, 7,1%, 4/5