Purtse Metsik Ida

Pääsiäissunnuntaina iltapäivällä oli sen verran tullut käveltyä ympäri Tartoa, että piti lähteä saunanlämmitykseen ja siinä pitää tietty aina nautiskella yksi olutkin. Villi itä -olut on kirkkaan oranssia, läpikuultavaa. Vaahto on valkeaa. Tuoksussa on reilusti hedelmää, jota kehystää humalainen reunus. Maku on samaa, ehkä enemmän humalaisuutta, havuja, kirpeyttä ja hedelmiä. Jälkimaku on vahva, vähän kuivuutta. Eihän tässä ole mitään vikaa, täytyy kyllä ottaa uusintamaisteluun tai nautiskeluun. 50 IBU, 330 ml, 6,7 %, 4/5

Tanker Wanderwild Wild Sour Ale

Virolainen villiolut sisältää etiketin mukaan ruista, kuusenkerkkää ja puolukkaa. Väri onkin punertavaa likaisenruskeaa, vaahtoa ei synny lainkaan. Tuoksu on makeaa, vähän liikaakin. Maku on myös makeaa, liikaa, purukumia, belgialaista mielipuolisuutta. Hiivaakin löytyy, olisiko vähän sitä kuusenneulastakin.  Liian iso pullollinen yksin nautiskeltavaksi. Kyllähän tuo happamuus lopulta voittaa alun makeuden. Se jopa kääntää kokonaisuuden paremmaksi. 375 ml, 5,5 %, 3/5

Ridgeway IPA

Uusimmasta Vareksesta mieleen jäänyt Cow-baari tarjosi Ridgewayn IPA-olutta. Cowboyta ei näkynyt, mutta olut oli kuitenkin villistä lännestä tai Englannistahan tämä Real Ale on. Vähän pliisua, happoja on, vain vähän katkeroa, mutta halutessaan tämän mieltää IPAksi.  500 ml, 5,5%, 4/5