Bevog Brown Snowball Coconut Porter

Useat ovat oppineet että keltaista lunta ei saa syödä, ruskeasta lumesta on kai harvemmin heristelty sormea. Bevog-panimon oluen etiketti varoittaa kuvassaan ruskean lumen vaaroista. Ihan etiketin takia ostin tämän Bevogin Who Cares-sarjan oluen Tarton Õllepoodista. Mustaa ja kuivaa kahvia, suklaata ja hämärää kookosta. Onneksi kookos ei ole liikaa esillä, kun se sopii mielestäni vain thai-ruokaan. Ruskea lumipallo on liemimäistä portteria, jota makeus tasapainottaa, vähäiset hiilihapot lisäävät suklaan makua.
0,33 l, 8,1 %,  4/5

Thornbridge Halcyon Imperial IPA

Lauantai-iltapäivä ja IPA, ja vielä kuninkaallinen, ei ole huono yhdistelmä. Englantilainen Thornbridge on mainio panimo, eipä taida heikkoa olutta sieltä valmistua ollenkaan. Tämä tuli laseineen Saveur Bieren kuukauisboxissa. Väritys on vähän sumuisen keltainen, jotenkin tulee mieleen mango. Vaahtoa on, tosin lievästi. Tuoksu on hedelmäinen, ananasta ja sitruunaa. Maku on tymäkän honkainen ja samalla kirpeän sitruunamainen. Vahvoista mauistaan huolimatta olut tuntuu helpolta, sitä vähän niinkuin siemailee ohimennen. Jälkimaku on reipas, sitruunan humalainen takapotku, todellinen peräkärry niin kuin fiksummat sanovat. Taitaa alkoholikin vähän potkaista poskiin punaa. Liian pieni pullo nostaa arvosanaa. 330 ml, 7,4 %, 5/5

Anderson's Sour Park Session Ale

Viikon loppumisen lähestyessä oli taas aika napata maistuva olut. Tarton Õllepood Gambrinuksesta löytyi paikallisen it-nörtin panemaa speciaaliolutta. Sour Park vihjaa kuten muutkin panimon oluet tv-sarjaan tai elokuvaan. Sour-oluet ovat alkaneet houkutella, näissä kun on makua ja vähän erikoisempaa sellaista olueksi. Tässä oluessa happamuus ja sitruunaiset humalat lyövät kättä. Vähän punaiseen taittuvassa oluessa maistuu hiukan hiivakin, ei ihan home mutta joku  tunkkaisuus pilkottelee. Vaimeat poreilut, mutta silti kirpakkuutta on. Olutta on mukava maistella, voin kyllä suositella, jos joskus vastaan tulee. Sopivasti laittaa janottamaan.  0,33 l, 5,0 %, 4/5

Kriek Ale Brew With Cherry Juice

Kaipasin nautiskelua ja avasin sitten A. Le Coqin/Olvin IPA/APA/jne -sarjaan sopivan kriek-oluen. Jotenkin ajatukset olivat kyllä ristiriitaiset. Ajatukseni kriek-oluista on sellainen pieni kaunis pullollinen vähän liian outoa olutta, mutta kyllä sellaisen aina välillä mielellään maistelee. Tämä oli sitten kuitenkin puolen litran tölkillinen, jotenkin outo valinta, mutta sarjaan sopimisen takiako näin. Väri on punainen, kirsikkainen. Maussa huomaa kyllä että 15 % juomasta on kirsikkamehua, aika voimakkaasti maistuu kirskikalta ja tuoksuu. Jostain käsittämättömästä syystä ja purukumimielleyhtymästä huolimatta alan vähitellen pitää tästä. Puoli litraa on kyllä vähän liikaa ja toista ei ala tekemään heti mieli, mutta jotenkin takaraivoon jää kytemään ajatus että voisihan tätä toisenkin vielä joskus maistaa. Onhan tämä kyllä sen verran outoa kriekit noin yleensäkin, että en kyllä sokkotestissä sanoisi edes olueksi. Reipasta siirappisuutta jotenkin onnistuu piilevä happamuus sopivasti tasoittaa. 0,5 l, 4,5 %, 3/5

Chiemseer Hell

Saksalainen lager-olut oli kirkkaan oljenkeltaista, vaahto viipyi vain hetken. Maku on, mitenkäs tämän nyt sanoisi.  Maku on mallia perus. Tätä juodessa alkaa tekemään mieli jotain maistuvampaa, pizzaa vaikka. Vähän heinää ja mallasta, mutta jotenkin maku ei ole vetinen tai no onhan se vähän. Saksalainen perusolutpullo on kyllä mukava, siitä tulee niin mieleen Münchenin vierailu. 0,5 l, 4,8 %, 2/5

Oppigårds Thurbo Stout

Ruotsalaisesta Oppigårdista totesin joskus että ei oppi ojaan kaada, ja kyllä tuo toteamus pitää edelleen paikkansa. Musta stout  tuoksuu salmiakilta ja multaiselta maltaalta. Maku on ihan aluksi jotenkin ohut, mutta toisen huikan jälkeen ohuutta ei saa enää mitenkään esille. Ohut vaahto katosi nopeasti, mutta maku ei katoa. Salmiakkia ja miellyttävästi paahtunutta mallasta. Jotain pientä kitkeryyttä leijuu miellyttävästi makumatossa. Helppoa kuin heinänteko, silti palkitsevaa. Jännää kuplintaa mustan oluen pinnalla, tavallisesti tuollaiseen tulee kiinnitettyä huomiota vain vaaleissa oluissa. Pulllollinen tuli Saveur Bieren kuukausiboksissa. 33 cl, 8,7 %, 5/5

St-Ambroise Erable

Montrealilaisen McAuslan-panimon vaahtera-olut oli kauniin vaahterasiirapin väristä ja sitähän tämän oluen maustamisessa on käytettykin. Tuoksussa oli mallasta, vaahto oli lyhytikäinen. Maku oli makeaa, jotenkin juodessa alkoi pelottamaan että jostain pulpahtaa klöntti vaahterasiirappia. Maussa oli toffeeta ilman suolaa. Kanadalaiset mainostavat nykyään että Canada is already great, tämä olut varmaan voisi upota etelärajanaapureille. Yritin kovasti miettiä että missä tilanteessa tällainen mallassiirappi on oikeastaan tarkoittettu nautiskeltavaksi. Loppua kohti nostaessa lasin huulille pölähti nenään toffeeta, makua alkoi siinä vaiheessa vähän pelätä. 341 ml, 4,5 %, 2/5